Oksettavan hyvä leffa

Vapaaillan kunniaksi mentiin tänään leffaan. Tai jos oikeasti totta puhutaan, niin sovittiin pojalle hoitopaikka ihan sen takia, että päästäisiin leffaan, kun vieläkin on käyttämättömiä leffalippuja, mitkä menee kohta jo vanhaksi. Mentiin katsomaan Leijonasydän. Tiesin suurinpiirtein mistä leffa kertoo ja millainen se on, ja kuten olin epäillytkin, se oli oksettava, todella kuvottava. Siitä oksettavasta fiiliksestä huolimatta tykkäsin leffasta, se oli hyvin tehty ja siinä oli paljon asiaa.

Sen lisäksi, että leffasta jäi oksettava olo (eikä johtunut pelkästään leffaeväistä), sai leffan aikana useamman kerran purra huulta ihan kunnolla, ettei kyyneleet lähteneet virtaamaan poskilla. Ja vaikka leffa oli siis hyvä, hyvin tehty, loistavat näyttelijät ja sai aikaan paljon ajatuksia, niin silti J:n kanssa pähkäiltiin josko jatkossa käytäisiin katsomassa vain joko lasten animaatioita tai kevyitä romanttisia komedioita, ettei olo olisi niin ahdistunut leffan jälkeen.

Sen enempää kantaaottamatta leffan aiheeseen, niin kyllä ihminen voi sitten välillä olla tyhmä!

Ja nyt äkkiä boksilta jotain kevyttä katottavaa, ettei leffa tuu uniin.

Poika jäi muuten yökylään ja kun kissakin on hoidossa, niin täällä on aivan ihanan hiljaista ja rauhallista kotona. Vaikka ikävä molempia jo onkin. Onneksi poika lupasi, että saan ottaa hänen possun unileluksi jos ikävä yllättää! <3

Hyvää yötä!

Yhden yön roadtrip

Viime viikonloppuna tehtiin pieni roadtrip Keski-Suomeen, päämäärä reissulle oli käydä mökillä ja vielä tärkeämpänä käydä J:n isovanhempien luona kyläilemässä. Reissu menikin itsessään oikein hyvin, jos ei nyt huomioida niitä järkyttäviä raivareita, mitkä pieni sai kun tajusi, ettei palattu enää mökille vaan aloitettiin jo kotimatka. Se järkyttävä pettymys kun joutui tekemään paluun papan autosta vanhempien kyytiin ja vielä lähtemään kotimatkalle. Mutta onneksi suru ja kiukku helpotti melko nopeasti ja niitä karkotettiin vielä matkalla jäätelö-välipalalla ja aina niin terveellisellä pizza-iltapalalla. Molempiin suuntiin mennessä tehtiin itseasiassa vähän pidemmät pysähdykset Lahdessa sukulaisen luona, vähän ruokaa, vähän sisustussuunnitelmia, paljon leikkimistä ja kahvia. Oikein kivat pysähdykset.

Reissuun mahtui myös pari muuta kivaa stoppia, käytiin nimittäin taas Pandan tehtaanmyymälässä. Toinen stoppi mistä jäi kotiin tuomisia oli Hankasalmen Tuliaistupa. Sieltä löysin vihdoin mieluisan aromilampun, siis tuollaisen missä voin eteerisiä öljyjä käyttää. Valkoinen ja yksinkertainen, oikein toimiva ja mieluisa. Ja harmaat tontut oli aivan vastustamattomia.

Reissulta kotiuduttiin lauantaina puolen yön jälkeen ja isänpäivää saatinkiin viettää rauhallisesti kotosalla ja matkalla vanhempien luokse syömään kävin myös viemässä ukin haudalle kynttilän.

Kun aikaisemassa postauksessa (Pienestä suuri kiukutus) kerroin, että niitä huiveja vaan jostain aina tulee, niin tässä vielä loppuun uusin huivi mikä viime viikolla tarttui matkaan. Tarviiko edes sanoa, että ihana!

Odottamaton ehdotus

Viime viikolla kuulin J:n suusta hieman oudon ehdotuksen. Hän nimittäin kysyi, että mennäänkö istumaan iltateelle, kun oltiin Jumbossa käymässä. En tiedä, onko J koskaan aikaisemmin ehdottanut teelle menoa, joten eihän siitä voinut kieltäytyä. Enkä nyt muutenkaan kieltäytyisi rauhallisesta teehetkestä kun poika otti lepoa rattaissa.

Otettin molemmille valkoista teetä, ihan hyvää muttei mitään erikoista. Mutta noihin Coffee Housen teepresso-mukeihin ihastuttiin molemmat jonkun verran. Mukista oli hieman hankala juoda sen ollessa ihan täynnä ja kuuma, mutta kun tee oli hieman jäähtynyt ja vähentynyt, niin aivan ihana. Kotona käytän useasti jotakuinkin samankokoista mukia teen kanssa, kun hörpin teeni Arabian 24h jättikupista. Ihan paras teemuki, riittävän iso ja tykkään sen yksinkertaisuudesta muutenkin.

Itse kuulun teenjuojana heihin, ketkä laittavat teen joukkoon aina hunajaa. Kenties kertoo jotain siitä, kuinka perso olen makealle. Perinteisesti, riippumatta kauheasti teekupin koosta, laitan aina teelusikallisen hunajaa sinne joukkoon. Sokeria olen myös testannut teen joukossa mutta se ei toiminut ollenkaan. Tee ja hunaja on se toimiva yhdistelmä.

Samalla reissulla kaupasta lähti mukaan vielä uusi teepaketti ja pitihän se myös testata vielä kotiin päästyä. Jos mahdollista niin tämä tee saattoi olla jopa hieman liian makeaa minulle. Täytyy kuitenkin antaa teelle vielä uusi mahdollisuus ja kokeilla ilman hunajaa tai ainakin pienemmällä hunajamäärällä.

Makoisaa alkavaa viikkoa!!

Unohtunut iltapäivä

Oon aina ollut talvi-ihminen. Rakastan lunta ja aurinkoisia pakkaspäiviä. Rakastan lämpimiä, paksuja villapaitoja, kaulahuiveja, villasukkia ja kynttilän lämpöä. On ihan parasta lämmitellä sohvan nurkassa paksun viltin alla hörppien jotain lämmintä juotavaa ja jos mahdollista niin vielä takkatulen äärellä. Luminen maisema on todella kaunis, ihan sama onko se kaupunki vai maalaismaisema. Ja tietysti se talven paras osuus eli joulu. Tänä vuonna on silti todella vaikea sisäistää talven tuloa, syksy meni jotenkin ihan liian nopeasti. On järkyttävää huomata miten nopeasti päivät ja viikot menevät. Ihan kauheeta.

Syksy oli tänä vuonna kauniin värinen ja lämpöä tuntuu riittävän vieläkin yllättävän paljon. Syksyn väriloistosta löysin vielä joitain kuvia. Kuvat on vajaan kuukauden takaa, kun yhtenä iltapäivänä pojan ollessa kerhossa käytiin J:n kanssa Cafe Regatassa kahvilla. Ja vähän ehkä leikkimässä lehdillä, ihan vähän vaan.

Oon tainnut ennenkin sanoa samaa, että vaikka tuo Regatta on aivan ihana paikka, niin jotenkin siellä tulee silti käytyä niin kovin harvoin. Jostain syystä se on sellanen mikä ei tule mieleen kun kahvipaikkoja pähkäillään. Tosin tietysti Regatassa käynti vaatii hyvän sään, ainakin meille, sillä J ei sisälle pääse. Regatassa on siis pienet sisätilat missä muutama pöytä ja penkit mutta kovin on ahdasta ja muutama rappu ovella, sekä itse ovi on aika kapea. Kauniilla säällä kuitenkin kiva paikka kahvitella, ympäri vuoden.

Kivaa viikonloppua ihanaiset! 

Meillä on auto pakattuna ja suunnataan pienelle roadtripille Keski-Suomeen, kivaa. Ja jos en ehdi tänne ennen sunnuntaita, niin Ihanaa Isänpäivää kaikille isille ja isoisille, ja kynttilä niiden muistoille ketkä ei täällä enää ole meidän kanssa. <3

Pienestä suuri kiukutus

On älytöntä miten joskus pieni asia voi ärsyttää ja kiukuttaa ihan tolkuttomasti. Eilen taas sai kokea sen melko turhan kiukun nousemisen pienestä asiasta. Kun hain poikaa kerhosta niin vaikutti sille, että huivi oli tehnyt mystisen katoamisen. Molemmat pojan kanssa oltiin varmoja, että huivi oli kotoa lähtiessä puettu mutta sitten sitä ei vaan löytynyt mistään. Pengottiin taskut, hihat ja reppu, sekä se koko kerhon eteinen ja kuivauskaappi mutta huivia ei löytynyt. Siellä vielä sain pidettyä kohoavan raivon piilossa ja toivottiin, että viikon aikana huivi löytyisi jostain. Kiukkua kasvatin vielä kauppareissun ajan, eikä ruokakaupassa keskittymisestä meinannut tulla mitään kun se kadonnut huivi vaan kiukutti. Mutta voi sitä ilon ja riemun määrää sitten kun kotiin päästiin ja huivi jotenkin kummasti löytyi jostain sieltä hupparin syövereistä. Melkein fiilis lähenteli kun olisi lotossa voittanut. Ja kyseessä siis kuitenkin vanha huivi mutta tunnearvoltaan rakas.

THE huivi on oik. yläkulman huivi

Tässä siis taas todettiin miten pienet asiat voi saada aikaan suuria tunteita. Ja onneksi osasin imeä sitä kiukkua siellä kerhossa, eikä tullut sanottua mitään sopimatonta. Meillä kun ei ole ollut tapana (ainakaan tähän asti) hävitellä vaatteita ja juuri mitään muutakaan, ennen kun tänä syksynä juurikin kerhossa teki mystisen katoamisen pojan ihan uudet sormikkaat. Ei mikään iso menetys mutta harmitti sekin.

Huivit on mulle kuitenkin se isompi juttu. Itselle niitä on kertynyt ehkä enemmän kun suostun myöntämään, niitä löytyy niin arkeen kuin juhlaan, sekä kesään ja talveen. Huivit vaan on mulle se juttu, että niitä vaan kertyy, melkein huomaamatta. Tänä syksynä yksi huivi on selkeästi noussut suosikiksi. Espritin ihanan pehmeä ja lämmin kolmiohuivi tuntuu tällä hetkellä kaikin puolin lähes täydelliseltä vaihtoehdolta ja siksipä se valikoituu päivä toisensa jälkeen päälle.

Tän syksyn suosikki yhdistelmä

Ei taas mennyt niinku piti

Viikonloppuna ei mikään tainnut mennä niin kuin piti tai oli suunniteltu, suurin osa suunnitelmista romuttui aika hyvin. Se voi välillä harmittaa ihan hurjasti kun kivat suunnitelmat romuttuu, varsinkin kun vielä on ehtinyt tekemään kaikenlaisia valmisteluita.

Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut mistää vakavasta vaan ensin perui vieraat tulonsa sairastelun takia ja sitten peruttiin koiran yökyläily sairastelun takia. Eikä näistä tietenkään voi olla vihainen mutta kyllähän se harmitti kun molempia odotettiin kovasti. Jossain vaiheessa viikonloppua tosin tilanne vaikutti paranevan entisestään kun oltiin kahden vaiheilla tarvitseeko J:n lähteä päivystykseen mutta onneksi olo helpottui ihan kotikonstein.

Lauantaina käytiin viemässä haudoilla kynttilöitä ja voi miten kaunista haustausmailla taas oli kun kynttilöitä oli niin paljon käyty sytyttämässä. Pojalle hautausmaalla käynti oli melko jännittävä ja uusi kokemus. Onhan tuo ennenkin siellä käynyt mutta nyt vasta oli kiinnostunut tuosta paikasta ja siihen liittyvistä asioista. L on myös viime aikoina kovasti kysellyt ja ihmetellyt kuolemaa ja pähkäillyt miksi ihminen kuolee ja miksi se haudataan. Nyt sitten hautausmaalla kurkittiin hautakivien taakse ja ihmeteltiin kun ei siellä ketään näkynyt. Serkkuni muistomerkin luona L kyseli serkun kuolemasta ja kun puhuttiin, että serkullani on nyt parempi olla, niin L pähkäili miksi ei sitten tule takaisin jos kerran on parempi olla.

Illalla otettiin J:n kanssa vahinkoa takaisin kaatuneiden suunnitelmien takia ja aloitettiin glögi- ja joulutorttukausi. Parasta. Siinä on kaksi asiaa mitkä toimii melkein suklaan tavoin mieltä piristävänä ja kaiken pelastavana.

Ja eihän päivässä oikeasti mitään vikaa ollut, vaan oli ihan mukava päivä kaikenkaikkiaanm. Saatiin viettää rentoa päivää pitkään nukkuen, köllötellä kotona, käydä vähän ulkona ja mummilassa saatiin vielä kahvittelun lomassa vatsat täyteen. Joten eipä sitä sitten kuitenkaan ole mitään valittamista vaikka alkuun harmittikin.

Sirkuksessa

Sirkus Finlandia on tullut Stadiin jo lokakuun alussa mutta vasta nyt viimeisenä viikonloppuna päästiin tuota katsomaan. Ja on se todettava, että on se Sirkus Finladia ihan omaa luokkaansa ja jatkossa varmasti ainoa sirkus mitä mennään katsomaan, ainakin täällä kotimaassa.

Vaikka L odotti kovasti sirkusta niin kohokohta taisi olla se sieltä ostettu valohyrrä. Kamelit ja pellejen vesileikit sai myös pojan huomion mutta muuten keskittyminen oli paikoitellen vähän vaikeaa. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, ettei pieni jaksa keskittyä seuraamaan niitä akrobatia-esityksiä. Omaan silmään ne esitykset oli taas aivan huikeita, ihan mieletöntä voimaa ja kehonhallintaa. Kyllä oli taas mieltä ylentävää istua yleisössä puputtamassa posket täynnä popcornia ja seurata niitä esityksiä.

Asukuvat ei oikein ottanut onnistuakseen, vaan kuvista tuli vauhdilla napsittuina tosi epätarkkoja ja melko pimeitä. Laitanpa kuitenkin tähän muutaman esille esitellen uuden huivilöydön mikä osui kivasti sävysävyyn sukkisten kanssa.

P.S. Tietääkö kukaan miksi kuvat näyttää suttuisemmilta ja epätarkemmilta Bloggerissa kuin mitä ne näyttää omalla koneella muuten? Nyt varsinkin näiden kuvien kanssa ollut tooosi paljon ongelmia :(

P.P.S. Mukavaa alkavaa viikkoa ja iloista mieltä marraskuuhun!!