Masentavaa katsoa ikkunasta ulos kun siellä sataa vaakasuorassa jotain lumen tapaista. Viime päivinä ehti tottua jo siihen auringon paisteeseen ja keväiseen fiilikseen. Mutta jos tää olis nyt se pakollinen takatalvi ja tän jälkeen alkais kevät tulemaan ihan kunnolla, sopii.
Naistenpäivänä eli torstaina käytiin siellä Kaivarin Carusellissa taas kahvittelemassa ja nautiskelemassa hieman auringonpaisteesta. Tosin kahvikiintiö oli sillä hetkellä täynnä ja otin pitkästä aikaa kaakaon. Oli muuten hyvää ja oli makeeta, hyvin suklaista. Naistenpäivän kunniaksi herkuttelin vielä jäätelöllä. Se Mövenpickin jäätelö on vaan niin taivaallisen hyvää. Torstaina Carusellin takapihalla ei kuitenkaan ollut ihan niin lämmin kun olisi voinut kuvitella, pieni kylmä viima nimittäin haittasi auringon tuomaa lämpöä.
On muuten ollu aika tosi vaikeeta tää karkiton ja pullaton kuukausi, varsinkin iltaisin ja ruoan jälkeen herkut maistuisivat. Olisi ihana rankan päivän jälkeen hieman rentoutua ja ottaa vaikka muutama pala suklaata. Toinen mikä on hieman kiusausta tuottanut on tuo kahviloissa käynti ja siellä ne herkulliset leivoshyllyt. Varsinkin kun minulla on vielä niin tukea antava ja kannustava puoliso, joka on juuri nyt innostunut mutustelemaan kaikenlaisia herkullisia leivoksia, kun tietää että olen lakossa. No, uskottelen itselleni, että itsekurini vain paranee mitä enenmmän houkutuksia on ja mitä enemmän koetellaan. Nyt pitäisi vielä tuota jäätelön herkuttelua vähentää niin tästä herkuttomasta voisi olla jotain hyötyä.
Tässä muutama kuva noista J:n herkettelemista leivoksista tästä viime päiviltä.
Unohdin alkuviikosta mainita, että kotisairaala lopetti maanantaina käyntinsä täällä, jeih. Viikolla onkin saanut jo hieman univelkoja nukuttua pois ja on ihana, ettei tarvitse päiviä suunnitella niiden käyntien mukaan.
J kun ei saanut jutella lääkärin kanssa oikein kunnolla tässä hoitojakson aikana, eikä lääkäri vastannut soittopyyntöihin, niin keskiviikkona J soitti kotisairaalaan ja pyysi taas lääkäriä soittamaan. Puhelimeen vastannut sihteeri ymmärsi asian vasta kun mainitsi sanan hoitovirhesyyte. Lääkäri soittikin sitten hetken päästä. Melkein tunnin edes takas jahkaamisen ja huopaamisen jälkeen puhelu päättyi siihen, että lääkäri alkoi itkemään ja löi luurin korvaan. Ja oikeesti, J ei ollut edes ilkeä vielä, vaati vain hoitoa ja tutkimuksia, että selviäisi mikä vaivaa ja miksi tulehdus uusiutuu.
Lääkäri ei ollut missään vaiheessa yheistyöhalukas vaan alusta asti asenne oli, että mitä sä nyt vingut siellä ja häiritset. Puhelun aikana lääkäri syytti J:tä siitä kun kaikki tiedot potilaalta eivät olleet kantautuneet lääkärille, mm. potilaan kuumeilu antibiootin läpi ja sitten lääkäri vielä syyllisti J:tä siitä, että hänellä oli potilas odottanut jo yli puoli tuntia huoneen ulkopuolella. Ja kyllä, lääkäri soitti J:lle.
J ihmetteli lääkärille, miksei tämä ollut määrännyt mitään tutkimuksia tai edes kontrollilabroja tiputuksen jälkeen, kun diagnoosia ei edes ollut kovin selvä tai vahvalla pohjalla, niin lääkäri totesi, ettei ollut tarvetta. Mutta sen jälkeen kun lääkäri kuuli, että toinen lääkäri, ihan muun alan erikoislääkäri oli määrännyt J:lle labrat ja laittanut konsultaatiopyynnön tämän alan erikoislääkärille, niin sen jälkeen kotisairaalan lääkäri olisi myös halunnut tulla ottamaan labroja, vielä jokaisena iltana tällä viikolla. Lääkärin asenteessa oli mielestäni huolestuttavaa myös se, että hän selitti monta asiaa J:n selkäydinvammalla "koska YLEENSÄ näin on selkäydinvammaisilla...". Jep, näin on varmasti opetettu lääkiksessä, luota siihen miten asiat yleensä menevät, varsinkin kun pohjat ovat huterat eikä asiaa ole missään vaiheessa kunnolla tutkittu. Noh, saa nähdä mitä jatkossa tapahtuu, puhelussa ei ainakaan tullut mitään ratkaisuja vaan potilas jäi vieläkin yhtä tyhjän päälle. Lääkärin laatukommentteja puhelun aikana vielä oli että "me ei olla mikään terveyskeskus" ja "potilaan pitää osata itse ohjautua hoitoon jos siihen on tarvetta". Siis täh, potilaan pitää osata itse ohjautua hoitoon jos siihen kokee tarvetta ja jos on kotisairaalan kirjoilla hoidossa?!?! Jep jep, loistavaa toimintaa. Ja ihan tiedoksi, että näin loistavaa palvelua ja luotettavaa terveydenhoitoa saa Koskelan kotisairaalasta ja lääkäri Kaisa Kuusistolta.
Loppuun vielä hieman kevyempää ja iloisempaa. Tänään löytyi Sokoksella olevasta Outletistä meidän pienelle miehelle aivan super makea takki. Espritin toppatakilla oli lähtöhinta 70€ ja nyt hinnaksi tuolla jäi 15€. Jos oikein hyvä tuuri käy, niin takki sopii pojalle vielä ensi syksynä/talvena, hih.
Ja sori tosta avautumisesta, mutta oli ihan pakko vähän päästä mainitsemaan. Nyt kuitenkin kauniita unia ja reipasta viikonloppua kaikille!! :)
