Sunnuntaibrunssia

Viikolla tehtiin pöytävaraus Kiilan brunssille ja tänään sitten käytiin nauttimassa tuota brunssia. Kaveri kun ehdotti Kiilan brunssia niin tietysti googletin heti mitä siitä sanotaan, eikä vastaukset imarrelleet. Monesti arvosteltiin paikan henkilökunnan ystävällisyyttä, sekä meluisuutta ja tämä sai sitten hieman arveluttavan vaikutelman lähteä kokeilemaan paikkaa, valmiiksi oli jo hieman tuomitseva fiilis.

Meidän kohdalla henkilökunta oli ihan ystävällistä, ei valittamista, eikä mielestäni melukaan mitään mahdotonta ollut, aika tasoissa Fazerin kanssa. Meitä oli pöydässä kolme ja hyvin pystyttiin juttelemaan siinä pöydän äärellä, eikä melu häirinnyt. Se mikä ehkä oli miinusta paikalle niin vähän kaikki oli loppu kokoajan. Lautaset olivat usein loppu, samoin aterimet ja minun tuurillani myös kahvi oli juuri loppu kun sitä olin hakemassa. Lusikoiden perään kun kyseltiin niin vastaus oli "Ne on pesussa, menee pari minuuttia.". Pöydässä puitiin jo aika paljon tätä, että miten ravintolasta voi loppua aterimet tai lautaset kesken brunssin, niin ettei niitä saatu pestyä siinä tahdissa, ettei eioo:ta tarvitse myydä. Paikka ei edes ollut aivan tupaten täynnä, vaikka koko ajan ovella oli uusia tulijoita.

Vaikka saatiin vatsat syötyä ähkyyn ja ulkona mentiinkin vatsan edellä vyöryen niin tarjonta ei silti ollut oikein minun nirsoon mieleeni. Se mitä itse kaipasin enemmän oli laajempaa leipä valikoimaa (tarjolla yhtä leipää, piirakoita ja croisantteja), sekä esimerkiksi lämminsavulohta mihin on tottunut Fazerilla. Kiilassa on tarjolla lämpöisiä ruokia mutta ne jäi pientä näykkimistä lukuunottamatta kokonaan väliin.

En nyt tiedä oliko kokemus sitten pettymys vai ei. Ennakkoon lukemieni arvosteluiden perusteella pelkäsin jotain paljon huonompaa mutta ei tämäkään nyt ihan mieleen ollut. Muuten paikkahan oli ihan hieno, tosi hyvällä paikalla ja ikkunoista kiva katsella Stockan kulmalle.

Loppuun vielä kuva iltalenkiltä kauniista auringonlaskusta.

Nakkisämpyläkauppa

"Äiti, äiti tuolla on se nakkisämpyläkauppa. Mä rakastan nakkisämpylää." Oltiin siis ajamassa Ikeaan ja eihän se auttanut kun mennä heti ensimmäiseksi hakemaan ne nakkisämpylät.

Jotenkin tää ikä (vajaa 3v.) on ihan loistava, siitä hurjasta uhmasta huolimatta. Meillä on opittu monen monen muun asian lisäksi rakastamaan kaikkea. Ikean jälkeen autossa puhuttiin että käydään apteekissa hakemassa pojalle lisää särkylääkkeitä ni johan takapenkiltä kuului "Mä rakastan särkylääkeitä". Just näin. Sovittiin ennen autosta nousemista, että ei puhuta sellaisia sitten muiden kuullen.

Sen lisäksi, että meillä rakastetaan, meillä valitaan nykyään melko tehokkaasti itse omat vaatteet. Aamulla annoin pojalle valmiiksi vaatekerraston mitä pukea päälle, niin niistä taisi vain pitkätkalsarit kelvata, muut meni vaihtoon. Sukat tosin kelpasi pienen taistelun kautta. T-paitansa poika on jo pitkään itse valinnut mutta tänään se isoin kysymys oli housuista. Poika oli päättänyt laittaa uudet keltaiset farkut ja niinhän hän sitten keltaisissa housuissa lähti.  Pipoa valittaessa poika kaivoi keltaisen Angry birds-pipon ja tuli viereen toteamaan "Äiti, tämä väri sopii.". Olin jotenkin aina kuvitellu, että tällaisia juttuja olisi vain tyttöjen kanssa mutta alle 3-v pojan kanssa, ihan oikeasti??

Yllättävät ostokset

Tänään tuli yllättäen tarve parin viikon päähän cocktail-mekolle. Kun kaapista ei valmiiksi sopivaa löydy niin eihän se auttanut kuin aloittaa etsintä. Jotenkin sopivasti Espritillä on nyt juuri käynnissä VIP shopping, mikä tarkoittaa -20% koko mallistosta eli samalla kun poika nukkui kipeenä sylissä niin äiti hyötykäytti ajan, minkä oli jumissa nukkuvan pojan alla ja shoppaili netissä.

Espritin alesta löysin muutaman sen oloisen mekon että ne voisivat silmää miellyttää päällä ja joille voisi käyttöä löytyä myöhemminkin. Mitäs tykkäätte?

Eikä hinnatkaan päätä huimanneet, kun molemmille mekoille jäi hintaa alennuksien jälkeen noin 30€, eli ei paha ollenkaan. Samalla eksyin vilkaisemaan alennuksesta kenkiä, josko olisi mitään sopivaa ja löytyihän sieltä yhdet mitkä tilasin sovitukseen. Kengille hintaa jäi alejen jälkeen just alle 40€. Siis taas pelkkää säästöä tää shoppailu, vai mitä? :)

Mom's own time

Tänään yhdistyi taas hyötyliikunta ja shoppailu. Pieni ei halunnut tänään vielä lähteä ulos, joten pojat jäi keskenään kotiin ja lähdin itekseen käymään kaupungilla. Aurinkoinen ilma varsinkin tekee sen, että ulos on päästävä.

En taaskaan voinut vastustaa tota Tokoinrannan jäätä, joten koukkasin sitä kautta. Jäällä olikin ihanan lämmin kun aurinko porotti, eikä tuuli osunut.

Vajaa tunnin kierros kaupungilla ja sää oli muuttunut ihan täysin, aurinko oli karannut ja tilalle oli tullut jäätävä tuuli. Olin silti päättänyt tehdä kotimatkan vähän pidemmän kautta ja kiersinkin Töölönlahden kautta. En vaan tiedä mikä tänään tökki tossa liikkumisessa mutta kotimatka tuntui tuskaiselta, jotenkin jalat ei vaan toiminu.

Noin kymmenen kilsan lenkki yhdistettynä pieneen shoppailuun ei huono yhdistelmä ollenkaan. En vaan tajua, että nyt parin vähän pidemmän lenkin jälkeen en vieläkään ole laihtunut kesäkuntoon, tylsää.

Matkaan tarttui tänään Iittalan pieni kirkas vitriini, pojalle kengät ja lippis, sekä itselle parit farkut HM:ltä, mistä en tosin vielä ole ihan varma. Oon molempia farkkuja hypistellyt jo ennestään jonkusen kerran ja nyt vihdoin päätin ne ottaa mukaan mutta kotona sovituksessa ne ei sitten näyttäneetkään ehkä ihan siltä parhaalta mahdolliselta. Ehkä muutama pidempi lenkki vielä lisää ja uusi sovitus?

Nuo kengät tilasin L:lle jo kertaalleen mutta silloin oli liian pientä kokoa, joten nyt kävin katsomassa oikeaa kokoa. Lippis nyt vaan tarttui matkaan, aika söpö. Eikö?

Tässä vielä linkki J:n blogiin ja kertomukseen poikien päivästä kotona.

"Äiti mua sattuu"

Voi tylsyys, pieni sairastaa.. Mieli tekisi miettiä ääneen, et eikö tää sairastelu lopu ollenkaan mut enpä lähde nyt kuitenkaan siihen. Eihän pieni siis oo nyt paljoa sairastellut mutta ylipäätään tässä perheessä. J on sairastellut noin kuukauden enemmän ja vähemmän, itellä nyt alkaa jo flunssa olemaan selätetty vaikka niistää saa vieläkin ihan riittävästi. Nyt sitten pieni tuli aamulla herättämään "Äiti mua sattuu. Mulla on pipi." Poika oli ihan tulikuuma. Lämpö onkin pysytellyt koko päivän 39-40 välillä.

On muuten aika tuskaista vierestä seurata kun pieni nyyhkyttää sitä kun sattuu. Sen lisäksi että kuumeilu aiheuttaa pahaa ja tuskaista oloa niin pieni on valittanut jo jonkin aikaa aina satunnaisesti että toiseen polvitaipeeseen sattuu. Mitään siellä ei näy, eikä tunnu mutta toinen nyyhkyttäen valittaa että sattuu. J jutteli tänään hoitajan kanssa asiasta (ei siis tämän takia soitettu hoitajalle mutta siinä samalla kysäisi kun valmiiksi oli puhelimessa hoitajan kanssa), eikä tuokaan osannut sen paremmin veikata muuta kuin kasvukipuja mitä itekkin pohdittiin. Seurataan nyt jonkun aikaa ja jos ei helpota niin sitten mennään varmaankin näyttämään lääkärille, ehkä. En vain yhtään innostu ajatuksesta juoksuttaa lasta lääkärillä ihan vaan "varmuuden vuoksi". En oo koskaan oikein ymmärtänyt sitä ajattelutapaa, että lapsi pitää viedä lääkäriin "varmuuden vuoksi" heti jos vähän yskityttää tai johonkin sattuu. Uskon että maalaisjärjellä ja jo pienelläkin ihmiskehon tuntemuksella pärjää, varsinkin kun netistä voit tänäpäivänä niin helposti etsiä neuvoja ja vertaistukea.

Mutta tänään kuitenkin päivä on mennyt hyvin tiiviisti sohvalla pieni sylissä ja piirrettyjä katsellen. Illalla pääsin vasta kuuden aikaan "karkaamaa" kauppaan kun poika simahti hetkeksi. Päivällä kun varovasti ehdotin että äiti kävisi kaupassa niin sain tehtyä pojasta nyyhkyttävän ja vinkuvan takiaisen. Kauppareissulla sain vielä haettua ärrälle tulleen HM:n paketin. Itselle yhdet farkut, mitkä menee samantien palautukseen mutta pojalle kivat farkut ja aurinkolasit.

Nyt vielä hetken nollaus tonnikala-raejuusto-vesimeloni salaatin kanssa, kun syöminen on unohtunu kokonaan tältä päivältä. Jotenkin sitä muisti pitää huolen lapsen syömisestä mutta itsensä ruokkiminen on unohtunut ihan kokonaan.

Hyvää yötä!!

Sunny sunday

Ihana aurinkoinen sunnuntai, helposti voisi kuvitella kevään olevan jo tulossa. Tässä hieman kuvia päivän reissulta kun käytiin pojan kanssa kävelyreissulla kaupungilla ja Kaivarissa merenjäällä.

Hyvin huomasi tuossa iltapäivän auringossa miten paljon ne auringonsäteet jo lämmittävät mutta varjossa olikin sitten jo huomattavasti viileämpi. Illalla kun kotiin kiiruhdettiin oli aurinko jo laskenut ja selkeästi huomasi myös pakkasen kiristyneen. Vaikka mittari näytti "vain" -5 niin tuntui paljon kylmemmälle.

Ite olin ihan innoissani kun paineltiin pojan kanssa Kaivarissa merenjäälle mutta poika näytti vain myrtynyttä naamaa. Hieman se meno tosin oli takkuista siellä perunapellolla ja kateeksi kävi niitä kenellä oli lapselle pulkka mutta selvittiin ihan hyvin noinkin. Oltaisiin päästy paljon enemmänkin katselemaan jos poika olisi suostunut nousemaan vaunuista ja kävelemään mutta myrtsi jumitti vain vaunuissa. Pah.

Espan luona seurasin vierestä kun vaunujen kanssa päätettiin juosta punaisia päin tien yli. Kävelijöille oli siis punaiset ja autoille juuri vaihtumassa vähän matkan päässä vihreät valot kun edelläni menneet vanhemmat lähtivät vaunujen kanssa juoksemaan tien yli. En osannut päättää, että kumpi oli tyhmempää se että piti niiden vaunujen kanssa juosta sinne tielle vai se kun valoista lähteneen auton piti oikein kiihdyttää siihen kävelijöiden kylkeen. Mitään suoranaista vaaratilannetta ei siis nyt ollut mutta kaksi hölmöä tekoa. Mutta mikä järki juosta vaunujen kanssa punasia päin kun he selvästi vielä huomasivat autojen lähtevän liikkeelle? Eikä heillä kyllä kiire tuntunut olevan, että edes siihen ei voinut vedota. Vai oonko nyt liian herkkänahkainen ite? Ei vaan ihan mun järkeen käy tollanen.. Ja toisaalta pitääkö siihen sit kiihdyttää valoista ? Ystävällisyys ennenkaikkea!

Iltapäivän aikana lenkille kertyi ihan mukavasti matkaa.
Pitkästä aikaa muistin laittaa lähtiessä Endomondon päälle mutta tottahan puhelin tilttasi kaupungilla kesken matkan, joten siksi tältä päivältä kaksi erillistä taulukkoa. Ja en siis yritä väittää että olisin koko tuota "kestoa" köpötellyt noita metrejä vaan siihen sisältyy myös kahvi- ja vessatauko, sekä hetkellisesti hitaammat etenemiset kun pieni suostui jaloittelemaan.
Ja jottei tästä nyt liikaa pääsisi hoikistumaan (ja se pelkohan on just niin suuri!!) niin kaupasta piti hakea muutama ihan mielettömän hyvä pääsiäispatukka. Oon jääny koukkuun näihin!

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

Hiljainen luoto

Ruotsissa on nyt käyty pyörähtämässä ja kivaa oli, reissusta on myös jotakuinkin jo toivuttu. Jotenkin nää risteilyt missä suurin osa ajasta käytetään syömiseen ja pallomeren reunalla istuskeluun ottaa silti voimille ja univelkaa tuntuu aina jäävän reissulta.

Ennen laivalle lähtöä suunnittelin laivalta katsovani paljon julkisuutta ja kehuja saanutta Essien kynsilakkaa ja hankkivani ensimmäisen omani. Ja kyllähän mä niitä pulloja hypistelinkin mutta päätin sitten kuitenkin jättää ne sinne hyllyyn. En kuitenkaan käytä kynsilakkaa niin kauheasti, että olisin sitä tarvinnut. Ja kyllähän tuolla kaapissa on jo jonkunverran kertyneenä noita kynsilakkoja.

No siinä meni sitten ihan seuraavaan päivään kun oltiin tultu laivalta ja löysin ruokakaupasta tämän Lumenen ihanan raikkaan nuden kynsilakan. Enkä sitten voinut vastustaa. Jotenkin niin sopiva sävy tähän kevääseen (mihin??). Nyt pitäisi vielä saada vahvistettua ja kasvatettua kynnet siihen kuntoon, että niihin viitsii mitään lakkaa laittaa.