Muistoissa Wienin joulumarkkinat

Vielä tänä torstaina ajattelin jakaa jouluisia muistoja vuosien takaa, eli throwback thursday.

Neljä vuotta sitten vietettiin J:n kanssa pidennetty viikonloppu Wienissä näin joulun alla. Koko matkan tarkoitus oli silloin joulumarkkinoille meno. Rakastan joulua ja kaikkea jouluun liittyvää ja niinpä innostuin heti kun luin Keski-Euroopan kaupunkien joulumarkkinoista. Sitä miten just Wien valikoitui meidän matkakohteeksi, en täysin muista mutta se kaupunki on aina jotenkin houkuttanut.

Säät ei olleet kauhean suotuisat tuona viikonloppuna mutta sehän ei meidän menoa haitannut. Neljän päivän aikana ehdittiin kierrellä kaupungilla, ihastella eri joulumarkkinoita, juoda paljon glögiä, viettää ikimuistoinen päivä eläintarhassa ja ihan vähän ostella juttuja tulevalle perheenlisäykselle. Odotin siis meidän poikaa kun tuolla reissussa oltiin. Matka oli myös meille eräänlainen kihlajaismatka, siellä otettiin sormukset käyttöön.

Viimeinen päivä Wienissä oli ainut aurinkoinen päivä ja sillon tietysti myös kamerasta loppui akku. Onneksi J:n puhelimella sai sillon otettua jo siedettäviä kuvia ja muutama muisto tallentui myös siitä aurinkoisesta kaupungista. Viimeisenä päivänä nautittiin joulumarkkinoiden lisäksi kaupungista heppa-ajelulla ja se oli muuten ihan älyttömän kivaa. Ja ehkä vähän romanttistakin. Meidän kuski oli vielä tosi mukava ja kertoili meille paljon juttuja nähtävyyksistä ja rakennuksista (tosin enää en taida muistaa mitään niistä jutuista).

Mitkä silmäpussit??

Wien oli ehdottomasti kaupunki, minne haluan päästä uudestaan! 

Välillä sattuu ja välillä tapahtuu

Soitto kerhosta kesken päivän aiheuttaa aina pientä sydämen tykytystä. Siksi sinne on annettu ensiapu-numeroksi J:n numero. Oikeesti sinne on annettu J:n numero, koska vastaan ite tosi huonosti puhelimeen, varsinkin jos puhelu tulee vieraasta numerosta ja koska ihan yksinkertaisesti en tykkää puhua puhelimessa, en sitten yhtään. Tiedän, outoa.

Eilen tuli kuitenkin soittoa kerhosta vain muutama hetki sen jälkeen kun poika oli sinne jätetty. Poika oli tippunut penkiltä alas. Avustettuna. Naamalleen. Siinä vaiheessa kun soitto tuli, niin itku oli jo loppunut ja elämä ja leikit jatkui taas. Kerhosta haluttiin kuitenkin ilmoittaa ja vähän varoittaa, että kasvoissa oli uutta väritystä, ettei sitten säikytä kun haetaa. Ja tietysti muistutettiin, että jos halutaan viedä lääkäriin niin kerhon vakuutus korvaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kerhosta soitettiin meille kesken päivän mutta ei suinkaan ensimmäinen kerta kun jotain oli sattunut, varsinkaan toisen avustamana. Onneksi kuitenkin aina on selvitty pelkillä naarmuilla ja levolla. Se mikä kuitenkin vähän vaivaa on, että näissä meidän pojan kolhuissa on osallisena aina se yksi ja samainen poika. Meidän poika on 3,5v ja tämä toinen 5v. Pojilla on myös tasaisin välein jotain sanasotaa ja haukkumista puolin ja toisin ja tästä saadaan kuulla kotona aina kerhon jälkeen. Mutta tämä samainen poika myös kutsui meidän pojan omille synttäreilleen. Se oli itseasiassa meidän pojan eka kutsu kaverisynttäreille mutta harmiksi ei kuitenkaan päästy paikalle.

Tottakai puolustan omaa poikaani ja nousen varpailleni kun kuulen tällaisesta. Pidätän itselläni täyden oikeuden ärsyyntyä ja kiukustua jos poikaani kiusataan ja varsinkin satutetaan, vaikka hyvin tiedän ettei meidän poika mikään enkeli ole itsekään. En kuitenkaan ole kertaakaan saanut kerhosta palautetta, että poika olisi tuuppinut tai lyönyt ketään, saatika töninyt penkiltä maahan, varsinkaan pienempiään. Kerhossa oli asia näiden poikien kesken käsitelty, puhuttelut pidetty ja anteeksi pyydetty mutta silti jostain syystä jäi fiilis, että asiaa taas vähäteltiin. Ja jos en väärin käsittänyt, niin tälle toisen pojan äidille ei edes asiasta kerrottu.

Onneksi jäljet kasvoissa ei olleet niin pahat kun pelkäsin (kuvissa näyttää vielä lievemmiltä), eikä kipuja tunnu olevan. Ja tiedän, pojat on poikia, lapsille sattuu kaikenlaista touhutessa, tekevälle sattuu jne MUTTA SILTI. Kyllä se vähän vihlaisee kun poika kertoo tapahtuneesta ja sanoo "mä sanoin sille, ettei saa töniä, mä sanoin sille kaks kertaa ettei muita saa töniä".

Meidän joulukuusi

Meillä on tosiaan jo joulukuusi esillä ja koristeltuna. Siis tuo meidän noin metrinen valkoinen muovikuusi.

Muistan kuinka viime jouluna uhosin jo kovasti, että tänä vuonna meille tulee kyllä ihan oikea kuusi. No ehkä sitten ensi vuonna. Tämän vuoden kuusesta löytyy jonkun verran vanhoja koristeita mutta myös niitä uusia ihanuuksia ja muutama matkamuistokin. Kuusen koristeita tosin tuntuu kertyvän koko ajan lisää, että ehkä ensi vuonna meillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin hankkia se iso kuusi tänne.

Alkuun ajattelin, että tänä jouluna poika voisi olla jo sen verran iso, että olisi kiva laittaa se oikea kuusi, ja poika saattaisi jo kysellä sitä mutta tämä tuntuu riittävän oikein hyvin. Poika ei ollut kotona kun kuusen kaivoin esille ja koristelin, ja niinpä yllätys oli melkoinen. Koristeiden ihastelu ja paikkojen vaihtelu tuntuu olevan kovin mieluisaa puuhaa, että ehkä meillä harkitaan sitä isoa aitoa kuusta tosiaan vasta ensi vuonna.

Joulukuun eka

Meillä otettiin joulukuun ekasta kaikki ilo irti, paistettiin ensimmäinen kinkku, tehtiin joulupuuroa, leivottiin pipareita ja joulutorttuja, lämmitettiin glögiä, kaivettiin tontut kaapeista esille ja koristeltiin joulukuusi. Meillä vietettiin puurojuhlaa lähimpien sukulaisten kanssa. Viime vuonna sukulaiset tuli meille joulupuurolle jouluaattona mutta tänä vuonna joulupuuro syötiin jo hyvissä ajoin ensimmäisenä adventtina.

Miten rakastankaan järjestää tällaisia juttuja, on ihanaa kutsua ihmisiä tänne kylään, laittaa ja järjestellä, sekä tarjota herkkuja. Jostain syystä silti se kaiken tekeminen jää aina viime tippaan, kuten tälläkin kertaa. Millonkohan sitä oppii aloittamaan ajoissa vai oppiikohan koskaan.

Päivä oli silti oikein onnistunut ja mukava, tarjottavat teki hyvin kauppansa ja mikä tietysti tärkeintä niin poika tykkäsi kovasti. Illalla kun kaikki olivat lähteneet ja alettiin rauhoittua jo yöunille niin poika kysyi milloin järjetetään seuraavat juhlat että kaikki tulisivat taas kylään. Niinpä, niitä siis suunnittelemaan.

Ihanaa alkanutta joulukuuta ja iloista joulun odotusta kaikille! 

Ja muistakaa olla kilttejä, kun tontut kurkkii ikkunoista! <3

Neulemekossa

Tarkotus oli aikasemmin kuvata uusia korviksia mutta se taisi kuitenkin mennä enemmänkin asukuvien ottamiseen, eikä korviksista tullut oikein yhtään onnistunutta kuvaa. Korvikset on kuitenkin melko uusi löytö Espritin alessa. Tein jonkun aikaa sitten Espritiltä tilauksen ja ainut mitä itselleni nappasin pakettiin mukaan oli nuo korvikset ja tosiaan sieltä Espritin alen puolelta vielä.

Korviksilla on välillä kiva leikitellä ja niiden avulla hakea uutta ilmettä. Joskus muutama vuosi sitten vielä käytin aina samoja korviksia, molemmissa korvissa kolme rengasta, ennenkuin innostuin kokeilemaan nappikorviksia. Nykyään valitsen asun ja mielen mukaan eri nappikorvisten väliltä. Ja nyt on vielä tullut lisäksi muutamia isompia roikkuvia korviksia millä hakea vaihtelua ja omalla kohdalla lähinnä juhlallisuutta.

Neulemekko ja huivi (ja ne roikkuvat korvikset) Esprit ja kengät Ugg.

Nyt onneksi on tuosta hiusten juurikasvusta päästy eroon ja hiuksissa taas hieman raikkaampi ilme. Kävin muuten viime viikolla kampaajalla leikkauttamassa kuivia latvoja pois ja vaikka pituudesta ei lähtenyt kun ihan muutama sentti, niin silti tuo ponnari tuntui ihan olemattoman lyhyeltä. Mutta kylläpä tuntuu muuten hiukset heti paljon terveemmiltä ja paksummilta kun kuivat latvat on poistettu. Ihana tunne.

Throwback thursday

...Ja jouluisia muistoja vuosien takaa. Tosin hieman erilaisa joulumuistoja kun mitä viime vuosilta on kertynyt. Vietettiin J:n kanssa kaksi peräkkäistä joulua Karibialla Aruballa vuosina 2006 ja 2007, siis aikaa ennen lasta.

Aruba valikoitui matkakaohteeksi muutaman mutkan kautta. Meillä oli sillon alkuun matka varattuna ja maksettuna Brasiliaan kolmeksi viikoksi kolmen kaverin kanssa. Tuota matkaa odotettiin älyttömästi mutta viime hetkillä jouduttiin tuo reissu perumaan terveydellisistä syistä. Kiukutus ja pettymys oli aika hurja kun tajuttiin, että joudutaan se Brasilian matka perumaan ja siksipä korjattiin tilanne heti uudella varauksella kun lääkäreiltä saatiin lupa. Aruba taisi valikoitua kohteeksi lähinnä sattumalta. Muistaakseni silloin oli telkkarissa juuri näytetty Frendeistä jakso, missä mainittiin Aruba ja sen jälkeen kun matkajärjestäjien sivuilla surffailtiin ja katseltiin erivaihtoehtoja käytiin myös Arubaa katsomassa. Ei siinä montaa hetkeä tarvinnut miettiä, sinne oli päästävä.

Tykästyttiin paikkaan tosissaan sen verran paljon, että mentiin vielä seuraavana jouluna uudestaan. Vaikka yleisesti ei kauheasti innosta käydä samoissa kohteissa useasti, niin kyllä Aruballe ja siihen samaiseen hotelliin voisin lähteä vielä kolmannenkin kerran. Meillä oli tuolla hotellissa All Inclusive ja se oli kyllä ihan luksusta siellä, ihan ehdoton valinta.

Jos Arubasta pitää joku huonompi puoli keksiä, niin itselle se oli ehdottomasti ne liskot. Liskoja oli paljon ja osa niistä oli isoja, tosi isoja ja ne oli aivan järjettömän kuvottavia. En siis voi sietää mitään liskoja, matoja tai käärmeitä. Sen jälkeen kun meille oli huoneeseen kerran tullut sisiliskon kaltainen otus avonaisesta parvekkeen ovesta, niin arvata saattaa, ettei meillä pidetty enää jatkossa partsin ovea auki yhtään.

Muuten Aruba oli aivan ihastuttava paikka, ilmasto aurinkoinen, maisemat kauniita valkosine hiekkarantoineen ja palmuineen, sekä ne todella iloiset ja ystävälliset ihmiset. Pääkaupungissa Orajenstadissa kaupoissa aina ensimmäisenä kysyttiin, että onko risteilijä vai hotellissa ja kun vastaus oli hotellissa, niin palvelun laatu parani huomattavasti. Ihan kauheastihan Aruballa ei ole nähtävää mutta parasta siellä onkin se rentoutuminen ja olosta nauttiminen. Jälkimmäisellä reissulla tehtiin muutama hotellin järjestämä retki. Käytiin risteilemässä auringonlaskun aikaan ja käytiin jeeppi-safarilla kiertämässä saaren karua puolta, muuten lomat meni mukavasti siinä altaalla tai rannalla köllötellessä ja välillä kaupungilla käydessä.

 Oi niitä aikoja, niin paljon ihania muistoja ja hetkiä <3

Happy brown squirrel

Orava-paita ja tuo ihanan pehmeä kaulahuivi ovat  tuomisia vuoden takaiselta Espanjan matkalta. Molemmat ihanan pehmeitä ja lämpöisiä, juuri sellaisia mitä yleensäkin Aurinkorannikolta lähdetään shoppailemaan. Kengät, samoin kun nuo puhkikulutetut, kulahtaneet farkut ovat Espritiltä ja takki Jeane Blush.