Iltalenkki

Ollaan yritetty nyt heti ryhdistäytyä liikkumisen kanssa kun J pääsi lastasta eroon ja treenaamiselle on taas lupa. Kaksi kuukautta lastassa on vaatinut osansa ja siksipä aloitellaan melko kevyillä, pieni lenkkeily on siis oikein toimiva aloitus.

Useimmiten meillä menee jako niin, että minä hypin levottomana että "mennään mennään, lähdetään johonkin" ja J sitten yrittää rauhoitella ja paikoitellen vältellä näitä mutta tällä kertaa tilanne oli päinvastainen. Ite olisin voinut jäädä partsille päikkäreille mutta pojilla oli kova vietti lähteä ulos puhaltelemaan saippuakuplia ja lenkkeilemään. Eikä se ollut ollenkaan huonompi idea. Alkuun suunniteltu pieni pyrähdys lähikauppaan vaihtui reilun parin tunnin ulkoiluun ja olo piristyi huomattavasti. Ja mikä tärkeintä, meillä oli ihan tosi kiva ilta pienine seikkailuineen.

Saippuakuplien puhaltelu on meillä nyt ihan pop-juttu ja jos vaan olisi mahdollista niin poika varmaan puhaltelisi niitä kokoajan. Eikä vaan se puhaltelu vaan myös se niiden kuplien jahtaaminen ja rikkominen antaa iloa pienen hetkiin.

 Lämpöiset ja valoisat illat on kyllä ehdottomasti kesän parhaita puolia.

Maanantain urheilut

Siitä on aikaa kun edellisen kerran on tullu heiteltyä frisbeetä, ennen toissapäivästä. En oikeasti edes muista millon viimeksi on tullut heiteltyä frisbeetä ja kyllähän sen vähän huomasikin. Ekat heitot tuntui melko oudolle, eikä ne edes mennyt ihan sinne minne piti. Samoin se frisbeen kiinniottaminen tuntui ihan itsetuhoiselta alkuun, muutamaan otteeseen napsahti aika kipeästi sormille. Mutta sitten kun se homma lähti toimimaan niin olihan se kivaa. Eihän ne heitot mitään kummoisia ollut siis vielä silloinkaan mutta jotakuinkin oikeaan osoitteeseen, kivaa kopittelua siinä auringonpaisteessa.

Toinen minkä viime kerrasta on ehtinyt vierähtämään jo pieni iäisyys on Tähtitorninmäen ylhäällä käymisestä. Vaikka Kaivarissa tuleekin käytyä melko usein, niin tuolla ylhäällä ei ole tullut käytyä, kun viimeksi varmaan joskus teininä ihan eri merkeissä. Ihan mahtavat maisemat ja aika kivasti myös syke nousi siinä ylöskiivettäessä kun vielä viimeset metrit työnsin J:tä ylös.

Kaivari on kyllä ihan ehdottomasti yksi Stadin lempipaikoista, varsinkin kesäisin <3 

Äitienpäivä

Tiedän, etten välttämättä ole se helpoin kenelle ostaa mieluisaa lahjaa mutta tänä vuonna J kyllä onnistui äitienpäivälahjassa aika loistavasti. Lahjaa tosin jouduin odottamaan hieman yli äitienpäivän, välillä jopa hieman epätoivoisesti epäillen koko lahjan saapumista mutta kyllä odottaminen palkittiin kun sain tuon pienen kuoren käteeni. Paketti tuli suoraan Bon Jovi Storesta ja sisältö ei siis voinut olla kuin positiivinen yllätys.

Itse äitienpäivänä sain jo ensimmäisen lahjan kun poika antoi kerhossa tehdyn paketin. Jännitys pakettia avatessa on aina moninkertainen sillon kun paketissa tietää olevan itsetehty lahja, ja vielä omalta lapselta. Ihan parasta. Ja siihen vielä itsetehtykortti ja vielä itsekirjoitettuna. Ehdottomasti parasta.

Äitienpäivä meni muuten aika leppoisasti. Pojat antoi äidin nukkua aamulla ja valmisti ihanan aamupalan. Päivällä käytiin mummin ja vaarin kanssa iso-mummin luona kahvittelemassa ja juhlistamassa äitienpäivää. Illalla innostuttiin vielä ajamaan Kaivariin auringonpaistaessa jätskeille. Idea oli muuten ihan loistava, mutta ensinnäkin poika nukahti matkalla autoon ja piti vähän niinkuin väkisin herätellä jäätelölle (?!?) ja toisekseen siinä rannassa oli auringonpaisteesta huolimatta hieman viileä jäätelöille. Silti jätskit maistu hyvälle ja saatiinpahan vähän myös oltua ulkona siinä samassa.

Vallilan mukeista uudet lempparit

Miten musta tuntuu, et nykyään löydän vähän väliä uusia lemppari kahvikuppeja. Aikaisemmin keväällä löysin ne Pentikin Saagat (Uudet lempparit) ja sitä ennen oli kovassa suosiossa Marimekon Raita-mukit (Vastustamaton tasaraita) ja nyt on taas löytynyt uudet suosikit. Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, niin nykyään alkaa olla jopa vaikeuksia päättää minkä kivan kahvikupin sitä valitsee. Tiedän, arjen suuret ongelmat.

Uusimmat suosikit on nyt siis ihan viime aikaiset uutuuslöydöt Vallilan tarjonnasta. Tänä keväänä on Vallilalta tullut ihan uutuuksena mukit, ja on muuten ihania, voin kertoa. Ekan kerran törmättiin näihin mukeihin Vallilan Outletissä ja silloin matkaan tarttui ensimmäinen pari Bulevardi-mukeja.

Tänään ilokseni törmäsin näihin Vallilan mukeihin Kodin1:ssä ja olihan sieltä pakko kotiuttaa vielä toinen pari, tällä kertaa suloisin Hu-huu pöllöjä. Värimaailmaltaan nämä molemmat mukit ovat kovin samanlaisia ja mielestäni niin kovin toimivia kevääseen ja kesään. Mukeja on yhteensä seitsemän erillaista ja voisin hyvin kuvitella kotiuttavani näistä jokaisesta parin meille, niin kuin sanoin, ihania.

Yksi asia mikä mukien kohdalla jäi epäsuorasti kummastuttamaan oli, että mukit oli Kodin1:ssä halvempia kuin tuolla Vallilan Outletissä. Hintaeroa ei nyt kovin montaa euroa ollut, mutta silti Vallilan Outletissä tarjouksessa olleet mukit olivat kalliimpia kuin Kodin1:n normaalihintaiset. En tiedä, olinko iloinen vai masentunut kun tänään nuo mukit Kodin1:stä löysin edullisemmin, mutta kovasti ihmetytti, jotenkin olin kuvitellut, että omassa outletissä olisi edullisimmat hinnat mutta ei sitten. Ihania mukeja joka tapauksessa.

Kiva leikkikaveri

Oi, että miten ihana kun aurinko on taas tehnyt paluun. Heti paljon parempi fiilis ja ihan eritavalla kiinnostaa tehdä juttuja ja olla ulkona. Eilen tanssitunnin jälkeen tehtiin ihan extempore-visiitti Fallkullan kotieläinpuistoon. Jostain syystä Fallkullassa tulee käytyä todella harvoin, vaikka se tuossa ihan vieressä on, jotenkin ennemmin tulee mentyä Haltialaan. Nyt saattaa kyllä tulla muutos, sillä oli tosi kiva käydä tuolla pitkästä aikaa ja tietysti se oleellisin niin poika tykkäsi.

Yksi asia mistä aikuisena olen kateellinen pienille lapsille on ystävystyminen. Poika löysi Fallkullasta melko nopeasti ikäisensä pojan ja lähes ensimmäisen katseidenvaihdon jälkeen pojilla olikin jo leikit pystyssä. Kaksi rämäpäistä yllytyshullua löysivät heti toisensa, eikä minkäänlaisesta ujostelusta ollut tietoakaan. Siinä juoksun ja leikkien ohella kerrottiin toisille nimet ja meno jatkui toinen toistaan yllyttän.

Pojat leikki toista tuntia sopuisasti iloisesti kiljahdellen ja juosten, ja kotiinlähdön hetkellä kiltisti sanottiin vaan heipat. Matkalla autolle poika kysyi nähdäänkö kaveria enää uudestaan, kun oli niin kiva leikkikaveri. Oli aika tylsä olo vastata kieltävästi. Pojat varmaan olisi sopineet keskenään mielellään uudet leikkitreffit mutta eihän se nyt meiltä aikuisilta suju niin luontevasti.

Välillä jään miettimään vastaavissa tilanteissa, että menikö siinä nyt pojalla mahdollisuus elinikäiseen ystävään, vaikka toisaalta eikai nyt ihan jokaisen kivan leikkikaverin kanssa voi ruveta vaihtamaan puhelinnumeroita ja sopimaan uusia treffejä, kun on vaan kerran pieni hetki leikitty yhdessä.

Subilla

Meillä tykätään käydä eri kahviloissa kahvittelemassa ja istuskelemassa. Rauhallisen kahvihetken takaamiseksi hyvä aika kahvilakäynnille on pojan ollessa kerhossa. Noin kuukausi sitten oltiin Kaaressa käymässä ja päätettiin hörpätä kahvit, vähän samalla tavoin kuin tänäänkin. Coffee House yllätti iloisesti kun valikoimasta löytyi meille ihan uusi juttu Subi. Vähän niinkuin Subway-tyylisesti saa kasata valikoimasta omanlaisen subin, Subwayhin verrattuna tosi kiva eroavaisuus tosin on siinä, että tiskillä ei tarvitse paniikissa päättää täytteitä, vaan sivummalla saa rastittaa paperipussin kylkeen vaihtoehdoista sen omanlaisen. Valittavana on joitakin valmiiksi koottuja subeja tai sitten voi rastittaa ihan täysin omanlaisen alkaen ihan siitä patongin valinnasta. Itse kun oon aina tykännyt Subwayn sämpylöistä, niin nyt myös tämä Coffee Housen Subi oli tosi kiva löytö. Ja on muuten ollut hyvät sämpylät. Eikä ollenkaan huono vaihtoehto pieneen nälkään siihen kahvin seuraksi sen pullan tai kakkupalan tilalle. Me like a lot.

Maanantain menossa mukana

Maanantai alkoi tällä viikolla normaalia aikaisemalla herätyksellä kun pojalla oli aamulla ylimääräinen tanssitunti. Reilun viikon päästä tanssiryhmällä on kevätesitys ja siksipä aina välillä tanssitunneille pääsee vanhemmat seuraamaan esityksen harjoituksia, ettei sitten itse esiintymispäivänä se yleisön edessä oleminen jännittäisi liian paljoa.

Tanssitunnin jälkeen ennen kerhon alkua ehdittiin pojan kanssa käydä hakemassa J Töölön sairaalasta, missä J oli koko aamupäivän viettänyt leikatun käden takia. On ollut huikea seurata vierestä miten pian nuo leikkauksen vaikutukset ovat alkaneet näkymään, sillä käsi on jo nyt, ennen kun kuntoutus on edes kunnolla alkanut, parempi mitä oli ennen leikkausta eli viimeiset melkein kymmenen vuotta. Mahtavaa.

Pojan kanssa kun ajeltiin kaupunkiin, hihkui toinen ihan innoissaan takapenkillä kun vettä satoi kaatamalla. Poika selitti tohkeissaan miten rakastaa vesisadetta, koska sitten pääsee hyppimään vesilätäköihin. Rakkaus vesilätäköihin on jopa niin voimakas, että poika vähän lupaili ostaa äitille omat kurahousut, jos ei äiti niitä itse osta, jotta päästäisiin yhdessä hyppimään vesilätäköihin. Pojan harmiksi kerhonpihalta ei kuitenkaan löytynyt yhtään hypittävää vesilätäkköä.

Pojan kerhon ajaksi oli tarkoitus mennä salille, mutta koska se suunnitelma meni puihin, niin lähdettiin synttäritarvikeostoksille. Tulevana lauantaina on synttäripartyt, part 1 ja nyt käytiin muutamista eri kaupoista hankkimassa juttuja pojan toivoman teeman mukaan. Ja luonnollisesti kun ei salille päästy niin mentiin lounaalle Kotipizzaan. Fiksua. Mutta niin hyvää.

Kerho loppuu aina neljältä, joten kotiin kurvaillaan sopivasti ruuhkassa ja tällä kertaa vielä kotimatkalla tehtiin pieni mutka tankin kautta. Kotiin päästyä ei montaa ylimääräistä hetkeä jäänyt kun J:lle tuli fysioterapeutti jumppauttamaan, joten me saatiin pojan kanssa nauttia laatuajasta kumpikin tahoillamme. Poika katsoi Pikkukakkosta ja itse keitin kupin kahvia ja istuin kone sylissä kirjoitellen blogia. Ja kurkin samalla vähän sitä Pikkukakkosta.

Kovin arkinen päivä mutta ihan kivan aikaansaava, varsinkin maanantaiksi. Kiva ja rento aloitus viikolle ja illalla aika hyvin huomasi, että oli koko päivän ollut menossa, sillä pojan mentyä nukkumaan oli itsekin jo aika valmista.