Shoppailemassa kahdestaan

Välillä pojan kanssa on kiva käydä shoppailemassa kahdestaan. Viikolla käytiin pyörähtämässä kahdestaan Ikeassa ja Kodin1:ssä ja voisin jopa väittää, että molemmille meistä melko mieluisa käynti. Ikeassa poika spurttasi jo alaovilta leikkipaikan luokse, tunti pojalle leikkiaikaa ja itselle omaa aikaa ja rauhallinen kierros Ikean ympäri. Ihana tunti. Kun hain pojan leikkipaikalta niin oli poika saanut omasta mielestään hyvän idean "Äiti mulla on hyvä idea, se on nakkisämpylä ja cokis.". Eli pojan kokemus Ikeasta oli tällä kertaa tunti leikkipaikalla ja sen jälkeen nakkisämpylä ja toiveesta poiketen kylläkin jaffa.

Kodin1:ssä liukuhihnan yläpäässä poika kysyi saako mennä leluosastolle ja suuntasi samantien sinne odottamaan ja ihailemaan leluja. On ihana kun poika on jo sen verran iso ja voi luottaa, että toinen voi mennä aina välillä leluosastolle odottamaan. Poika tietää (ja aika hyvin muistaa) säännöt, ettei leluista lähdetä minnekään, niillä ei siellä leikitä, eikä tosiaan kenekään matkaan lähdetä tai leluja kuljetella minnekään ja jos joku yrittää lähteä kuljettamaan jonnekin niin silloin huudetaan ja kovaa.

Näky leluosastolla oli aika hellyyttävä kun menin katsomaan mitä poika on keksinyt. Ja samantien alkoi myös lelujen esittely ja käytiin läpi mitä kaikkea kuulemma voisi kirjoittaa joulupukille "Äiti, voisit ottaa kans kuvia ettei unohdu ja pukki näkee mitä nää on.". Tässä nyt siis näitä mahdollisia juttuja pukin kirjeeseen ja loppuun vielä muutama kuva Jumbon citymarketin leluosastolta, mitä siellä aina käydään ihailemassa "niin mutta vanhemmat, kun noi olis vielä alennuksessa!".

Meillä oli siis oikein kiva shoppailureissu pojan kanssa, vaikka reissulta ei saatukaan yhtään mitään mitä lähdettiin hakemaan. Tosin ei me kotiin kuitenkaan tultu myöskään tyhjin käsin. Pojan vaatimattomuudesta ehkä kertoo jotain se tokaisu kotimatkalla "Tää ei ollu yhtään niin tylsä shoppailumatka äiti sun kanssa kun aluksi luulin!". No kiva, et kelpas käydä leikkipaikalla, sit syömässä nakkisämpylää ja sen jälkeen mennä toiseen kauppaan leluosastolle ihastelemaan ja katselemaan, ilman että piti kiertää mukana ympäri kauppaa. Mutta kulta olihan meillä silti kivaa, kiva kun tykkäsit ja aina sun vuokses. <3

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Palataan ajassa noin kuukausi taaksepäin viikonloppuun kun Lintsi oli vikoja päiviä auki tälle vuodelle. Jostain syystä tää postaus on vaan jäänyt roikkumaan enkä ole sitä saanut tehtyä, vaikka kuvat on niin sanotusti ollu koko ajan valmiina odottamassa. Sillon kuukausi sitten tähän oli varmaan ajatuksissa joku juttu kertoa mutta nyt voin rehellisesti kertoa, ettei mitään muistikuvaa, jotain kuitenkin oli, ihan oikeasti. Joten tää on nyt ehkä enemmänkin periaatteesta tää postaus, koska oon tän sillon joskus aikonut tehdä niin tehdään nyt sitten. Muutenkin noita postauksia tuntuu jäävän tosi paljon odottamaan parempaa hetkeä ja vaan roikkumaan ajatusasteelle. Kuten esimerkiksi niitä Pariisi-postauksia, niitähän olisi vielä muutamia tulossa, kunhan vaan aika riittäisi kaikkeen. Eihän tietysti kukaan muu näistä postaussuunnitelmistani tiedä kun minä itse mutta silti harmittaa kun ideoita ja aiheita postauksille olisi enemmänkin valmiina mutta sitten ei vaan aika ja aina kiinnostus riitä tehdä niitä kaikkia. Tänä vuonna on jostain syystä jäänyt tosi paljon postauskia tekemättä, harmittaa. No, osa sitten tulee näin viiveellä jälkikäteen.

Vikana viikonloppuna kun Lintsi oli auki käytiin siellä kaikkina kolmena päivänä putkeen, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina käytiin kuuntelemassa stand-up:ia ja poika pääsi käymään myös muutamassa ilmaisessa laitteessa. Lauantaina sitten käytiin päivällä seuraamassa Maukka ja Väykkä -tarinakonserttia ja taas poika pääsi kiertämään ilmaisia laitteita. Sunnuntaina mentiin vielä alkuillasta Lintsille, jolloin otettiin vikaa kertaa ilo irti ilmaisista laitteista, vähän ihasteltiin valokarnevaaleja, kuunneltiin Sami Saaren ja Elastisen keikkaa ja seurattiin vielä päätös ilotulitukset.

Valokarnevaalit itsessään ei tänä vuonna oikein innostaneet, ihan hienot mut jotenkin vähän vaisut. Mutta se mikä yllätti oli se ilotulitus, se oli upea. Ilotulitus oli makeesti järjestetty, kun pauke kuului hauskasti rytmissä ja kesti vielä yllättävän pitkään. Vois sanoa, että tuo ilotulitus oli parempi kun mitä monesti uutenavuotena on nähnyt. Päätösiltana myös Sami Saari ja Elastinen oli kiva kuunnella, loistavia molemmat, eikä se tihkusadekaan edes häirinnyt.

Mums!

Liian suuri houkutus ohitettavaksi

Kiitos Linnanmäki kivasta kesästä ja kivoista muistoista tältä vuodelta!

Huulipunalla (vai ilman)

Oon aina ollut tosi huono käyttämään huulipunaa. Niitä on kyllä kertynyt jonkun verran mutta niin ne tuntuu aina alkuinnostuksen jälkeen sinne kaappien perukoille ja laatikoiden täytteeksi jäävän. Useimmat omistamistani huulipunista on vielä aika hailakan värisiä, enemmänkin huulikiiltoja ja väriä antavia huulirasvoja. Nyt oon kuitenkin jo pitkään ihastellut muotia käyttää voimakkaan väristä huulipunaa, varsinkin voimakasta puhtaanpunaista huulipunaa yhdistettynä muuten melko kevyeen meikkiin. Ihan en itse tähän ole valmis mutta ensimmäinen askel huulipunien maailmaan on ehkä otettu. Innostuin nimittäin viime viikolla hankkimaan uuden huulipunan, Lumenen Raspberry Miracle Shine Lipstickin ja väri 105.

Näin aloittelevalle huulipunan käyttäjälle tää tuntuu aika toimivalta. Sopivan kosteuttava, ei liian peittävä ja kivasti kiiltoa. Huulipuna myös tuntuu pysyvän huulissa melko mukavasti. Ihan vielä ei ole kovin kotoisa olo huulipunan kanssa, jotenkin tuntuu että ne huulet nyt hyökkää sieltä niin kovin esille, mutta jotenkin kuitenkin tykkään. Ehkä tästä saattaa jopa tulla tapa, tai ainakin pientä vaihtelua aina välillä.