Pari tuntinen täynnä maskeja, rokkia, valoshowta, pyroja, räjähdyksiä, keimailevaa pyllyä, kieltä, verta, hajoitettu kitara, yleisön päällä lentämistä, hyviä biisejä, mahtavaa menoa, väriä, ääntä, huikeita muistoja ja uskomaton elämys. Tässä voidaan puhua jo showsta ja yleisölle/faneille tekemisestä.
Tää oli toinen KISS:n keikka missä J:n kanssa oltiin ja varmasti hommataan lippu myös seuraavalle keikalle, kun bändi taas Suomeen ennättää.
KISS antoi yleisölle kaikkensa mutta (taas sama virsi) en tiedä antoiko yleisö sitten bändille kaikkeaan. Ei ainakaan siinä meidän lähettyvillä katsomoissa. Ei ole joka keikan jälkeen kiva valittaa ja harmitella kun yleisö ei ollut keikalla mukana mutta mikä siinä on niin vaikeaa saada niitä käsiä lyötyä yhteen musiikin tahdissa? Oikeasti, jos ei se pylly nyt nouse siitä penkistä niin edes niitä käsiä yhteen. Meidän naapurikatsomossa (pääty) tunnelma oli välillä kuin kirkkokonsertissa, vaikka lavalla meno oli jotain ihan muuta. Lavalla riehui parin tunnin verran kuuskymppiset äijät raskaissa maskeissa ja jaksoivat pitää menon vauhdikkaana mutta paljon nuorempi yleisö ei ihan samaan pystynyt. Harmi. Tosin siinä vaiheessa kun Detroit Rock City räjähti soimaan niin räjähti myös koko areena (jopa invakatsomo!). Myös klassikoksi luokiteltava I Was Made For Lovin You sai areenan villiintymään viimeisiä penkkirivejä myöten. Huikeeta.
Yksi asia mistä tämä KISS:n keikka jää myös mieleen on se kuumuus. Areenalla oli aivan järkyttävän kuuma ja keikan aikana tunsi vaan kun selässä valui hiki ja miten naama loisti punaisena hehkulampun tavoin, not so sexy! Niitä fiiliksiä kuvaa hyvin myös Genen tuntemukset tiistailta HRC:ssä kun mies totesi tunnelmasta, että "kuumempi kuin helvetissä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti