Eilinen oli ihan super väsynyt päivä. Olo oli aika zombimainen ja peilin ohi kun käveli niin aika samanlaiselta se peilikuvakin näytti.
Muskarissa kuitenkin pojan kanssa käytiin. Poikaa oikein kehuttiin kuinka reippaasti hän marakassia soitti ja hienosti noudatti annettuja ohjeita. Muskarin jälkeen tehtiin vielä pienoinen kävelylenkki kun ilma oli niin ihana. Tässä muutamia kuvia tuolta kävelylenkiltä napsittuna. Hyvin muuten taas tehosi tuo ulkoilma poikaan, kun ensin oli riehunut muskarissa ja sitten ulkoilmaa niin unihan se tuli.
Illalla saatiin vielä pojalle leikkiseuraa ja vanhemmille teeseuraa. Oli ihana nähdä kuinka nämä pienet miehet leikkivät hienosti yhdessä vaikka eivät ole nähneet pitkään aikaan. Oli muutenkin ihana saada heidät pitkästä aikaa kylään ja vaihtaa kuulumisia, varsinkin kun sieltä kuuli niin mukavia uutisia, hih. Harmi vaan kun tämä äiti oli niin väsynyt koko illan. Vieraiden jälkeen kasattiin vielä pienen miehen kanssa se lelulaatikko-penkki. Kun saan sen vielä oikealle paikalleen niin laitan siitä kuvaa. Mutta laatikko tuntui olevan pienen miehen mieleen, kun se heti otettiin käyttöön ja lelut laitettiin sinne sisään. Penkki toimii loistavasti sitten leikkitasona.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
torstai 1. maaliskuuta 2012
Herkut lakkoon ja hoitsuja
Kotisairaala is back. Jep, J on taas kipeänä ja kotisairaala käy tuttuun tapaan kolmesti päivässä tiputtamassa antibiootin. Eilen oli ekat käynnit ja nyt jo väsyttää ja ahistaa tää niiden odottelu. Viime yönä meni taas reilusti yli puolen yön ennen kun pääsi nukkumaa ja nyt mennään muutaman tunnin yöunilla tää päivä.
Onneks päivästä pitäisi olla tiedossa mukava. Olis vähän muskaria ja sit kun tällä viikolla ei saada mennä uimaan, niin illalla tulee pojalle kaveri tänne kyläilemään ja leikkimään. Äiti ja isä saa samalla kahvitteluseuraa. Pojat ei olekaan pitkään aikaan pääseet leikkimään yhdessä niin on kiva kun pääsevät nyt kyläilemään.
Eilen käytiin perheen kesken pyörähtämässä Ikeassa. Visiitti ajoittui juuri sopivasti lounasaikaan, joten olihan se suunnattava lihapullille. J otti maisteluun lihapullien sijasta possua ranskalaisilla ja sienikastikkeella, ja oli muuten mautonta.
Toissa iltana huomasin, että Ikeassa on helmikuun tarjouksissa sellainen penkki, missä alla on vedettävä laatikko eli sen takia sitten suunnattiin Ikeaan. Penkin tarkoitus on toimia lelujen säilytyspaikkana ja laitanpa siitä kuvaa kunhan saan kasattua.
Nyt päätin aloittaa maaliskuusta ns. herkuttoman kuukauden eli käytännössä lähinnä ei karkkia, eikä pullia tai leivoksia. Keksit ajattelin sallia silloin kun käy kahvivieraita. Tämänpä takia eilen vielä herkuttelin Ikeassa sillä niiden herkullisella mansikkajuustokakulla, nam!
Onneks päivästä pitäisi olla tiedossa mukava. Olis vähän muskaria ja sit kun tällä viikolla ei saada mennä uimaan, niin illalla tulee pojalle kaveri tänne kyläilemään ja leikkimään. Äiti ja isä saa samalla kahvitteluseuraa. Pojat ei olekaan pitkään aikaan pääseet leikkimään yhdessä niin on kiva kun pääsevät nyt kyläilemään.
Eilen käytiin perheen kesken pyörähtämässä Ikeassa. Visiitti ajoittui juuri sopivasti lounasaikaan, joten olihan se suunnattava lihapullille. J otti maisteluun lihapullien sijasta possua ranskalaisilla ja sienikastikkeella, ja oli muuten mautonta.
Toissa iltana huomasin, että Ikeassa on helmikuun tarjouksissa sellainen penkki, missä alla on vedettävä laatikko eli sen takia sitten suunnattiin Ikeaan. Penkin tarkoitus on toimia lelujen säilytyspaikkana ja laitanpa siitä kuvaa kunhan saan kasattua.
Nyt päätin aloittaa maaliskuusta ns. herkuttoman kuukauden eli käytännössä lähinnä ei karkkia, eikä pullia tai leivoksia. Keksit ajattelin sallia silloin kun käy kahvivieraita. Tämänpä takia eilen vielä herkuttelin Ikeassa sillä niiden herkullisella mansikkajuustokakulla, nam!
| Jäätelö on kuitenkin sallittua :)) |
maanantai 27. helmikuuta 2012
Keväisiä haaveita Espritiltä
Kävin taas ihastelemassa Espritin sivuilla kevään uutuksia ja katselin, mitä sieltä voisin omaan kaappiini poimia. Liikkeestä tein viime viikolla jo jotain löytöjä, mitkä jäivät harkintaan ja nyt tuli muutamia uusia ideoita lisää. Kuvista ehkä huomaa, etten kovinkaan rohkea ole noiden värien kanssa, mutta luotan siihen että punaiset hiukset hieman kompensoivat noita rauhallisemman värisiä vaatteita.
Raitaa siis kovasti olisi tiedossa ja rohkeasti jopa yksi kukkakuosinen paita. Nuo värikkäät farkut on alkaneet vähän houkuttelemaan ja ajattelinkin jotain tollasta punertavan ruskeaa tai rusehtavan punertavaa ehkä kaappiini hankkia. Myös nuo siniset näyttivät kivoilta, ovat kuitenkin perusfarkuista hieman poikkeavat.
Noihin balleriinoihin ihastuin ihan todella. Samoin tollanen kukkakuosinen huivi voisi olla piristävä lisä keväällä ja kesällä. Trenssejä en omista vielä yhtä ainuttakaan, joten tuollainen hieman pidempi ja sitten vyötärömallinen voisivat olla ihan tarpeessa.
Raitaa siis kovasti olisi tiedossa ja rohkeasti jopa yksi kukkakuosinen paita. Nuo värikkäät farkut on alkaneet vähän houkuttelemaan ja ajattelinkin jotain tollasta punertavan ruskeaa tai rusehtavan punertavaa ehkä kaappiini hankkia. Myös nuo siniset näyttivät kivoilta, ovat kuitenkin perusfarkuista hieman poikkeavat.
Noihin balleriinoihin ihastuin ihan todella. Samoin tollanen kukkakuosinen huivi voisi olla piristävä lisä keväällä ja kesällä. Trenssejä en omista vielä yhtä ainuttakaan, joten tuollainen hieman pidempi ja sitten vyötärömallinen voisivat olla ihan tarpeessa.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Aurinkoinen sunnuntai
Tänään oli ihana herätä aurinkoiseen aamuun hyvin nukutun yön jälkeen. Aamulla oikein tuntui, että univelat on viime päiviltä nyt nukuttu pois ja aamulla heräsikin ihan itsekseen ilman herätystä tai herättävää poikaa.
Pirteään aamuun tehtiin vielä aamupalaksi ihanan raikkaat smoothiet persikoista ja banaanista, ihan super herkkua ja maistui myös pienelle miehelle.
Aurinkoisesta ilmasta nauttien suunnattiin tänään Pentikin ystävämyyntiin. Muuten ilma oli ihana, mutta tuuli oli aivan jäätävän kylmä. Eikä nuo kadut ihan vielä olleet siinä kunnossa, että siellä vaunujen kanssa olisi nautinnollista kulkea. Mutta saatiinpa pienen miehen kanssa hieman raitista ilmaa ja äiti hieman liikuntaa. Ja mikä siisteintä sai laittaa aurinkolasit päähän. Oli kiva saada käyttöön ne laivalta ostetut lasit.
Pentikillä oli tuttuun tapaan paljon kaikkea kivaa mutta silti tänään matkaan tarttui vain pari valokuvakehystä ja pojalle koristetyyny. Tosin, suunnittelin loppu viikolle uutta pistäytymistä Pentikillä, autolla, jottei tarvitse kantaa kaikkea, hih. Tarkoitus olisi alkaa muokkaamaan tuosta meidän vaipanvaihto-romuhuoneesta pojalle kunnon omaa huonetta, missä saisi rauhassa leikkiä ja sinne nyt siis hankkia vähän jotain pientä kivaa.
Pirteään aamuun tehtiin vielä aamupalaksi ihanan raikkaat smoothiet persikoista ja banaanista, ihan super herkkua ja maistui myös pienelle miehelle.
Aurinkoisesta ilmasta nauttien suunnattiin tänään Pentikin ystävämyyntiin. Muuten ilma oli ihana, mutta tuuli oli aivan jäätävän kylmä. Eikä nuo kadut ihan vielä olleet siinä kunnossa, että siellä vaunujen kanssa olisi nautinnollista kulkea. Mutta saatiinpa pienen miehen kanssa hieman raitista ilmaa ja äiti hieman liikuntaa. Ja mikä siisteintä sai laittaa aurinkolasit päähän. Oli kiva saada käyttöön ne laivalta ostetut lasit.
Pentikillä oli tuttuun tapaan paljon kaikkea kivaa mutta silti tänään matkaan tarttui vain pari valokuvakehystä ja pojalle koristetyyny. Tosin, suunnittelin loppu viikolle uutta pistäytymistä Pentikillä, autolla, jottei tarvitse kantaa kaikkea, hih. Tarkoitus olisi alkaa muokkaamaan tuosta meidän vaipanvaihto-romuhuoneesta pojalle kunnon omaa huonetta, missä saisi rauhassa leikkiä ja sinne nyt siis hankkia vähän jotain pientä kivaa.
lauantai 25. helmikuuta 2012
Palkinnoksi laatuaikaa itsensä kanssa
Eilisestä selvittiin kuin selvittiinkin hengissä ja ehjinä yhtenä kappaleena. Poika oli ihan super reipas, kuten odottaa saattoikin ja itseäni yhtään kehumatta niin on pakko sanoa, että selvisin itsekin aika hyvin. Oli elämäni vaikeimpia ja kamalimpia kokemuksia antaa oma lapsi toisen syliin vietäväksi nukutukseen ja leikkauspydälle. Siinä vaiheessa myös kyyneleet valuivat ja automaattisesti poikaa puristi entistä kovemmin syliin. Poikahan oli tässä vaiheessa jo aivan tokkurassa esilääkityksestä, joten hän ei todennäköisesti tästä mitään muista, toivottavasti ainakaan ei.
En voi ymmärtää miten ne vanhemmat selviävät ja jaksavat, keiden lapset sairastavat vakavasti ja joutuvat olemaan sairaalassa ja käymään leikkauksissa. Kaikki kunnia ja sympatia näille vanhemmille. En voi sanoa, etten itse siitä selviäisi, mutta voin vaan kuvitella miten tuskaista se olisi. Tai itse asiassa en varmaan edes voi kuvitella sitä, enkä todellakaan edes halua.
Mutta iloisempiin asioihin. Tänään oltiin pojan kanssa päivällä liikeellä ja lähes tulkoon sillä samalla sekunnilla kun poika nukahti vaunuihin äiti suuntasi kahville. En muista milloin olisin viimeksi nauttinut niin paljon yksin kahvilla olosta kuin tänään. Iso latte, kahvilan lehtihyllystä uusin Gloria ja vieressä tyytyväisenä nukkuva poika, luksusta. Toisella korvella kuuntelin naapuripöydän naisten juttuja ja samalla silmäilin Gloriaa. Latte oli itseasiassa aika pahaa, vetistä, mutta sekään ei haitannut, sillä nautin niin paljon siitä omasta ajasta.
En jaksanut keskittyä lehteen ihan täysipainoisesti mutta jotain sieltä jäi mieleen kuitenkin. Kirsi Pihan kolumni oli mielestäni aivan loistava ja suosittelen sen lukemaan mikäli kyseistä lehteä selailee. Kirsi Piha kirjoitti osuvasti kiireestä ja siitä miten lapset kokevat vanhempien kiireen. Kuten Piha kirjoitti, on huvittavaa miten pienet selittävät tuollaisen asian mikä on heille tuntematon, mutta toisaalta on pelottavaa miten he sitä selittävät. Siellä myös yhdistettiin vanhempien kiire tietokoneeseen, "odota hetki, äidillä on nyt kiire" ja äiti istuu tietokoneen äärellä. Siitä tuli pieni pisto rintaan, kuinkakohan usein itse sanoo noin huomaamattaan. Muutenkin aloin miettimään, että kuinka usein meillä oikeasti on kiire vai teemmekö itse itsellemme kiireen? Opetammeko jo lapsillemme kiireen? Pakotammeko lapsemme elämään kiireessä ja osaammeko nähdä miten lapsemme reagoivat meidän kiireeseen ja miten he siinä pärjäävät mukana?
Toinen loistava mieleeni jäänyt kohta oli kirjailija Tuomas Kyrön määritelmä äidistä. En sitä sanatarkkaan muista mutta siinä hän määritteli, että hyvä etäisyys äitiin on sama kuin nyrkkeilykehässä vastustajaan. Ei liian lähellä, ettei mene vääntämiseksi, eikä liian kaukana, jotta voi koskettaa. Sopiva etäisyys on käden ojennuksen päässä, josta voi myös tarpeen tullen halata. Niin totta.
![]() |
| www.hus.fi |
En voi ymmärtää miten ne vanhemmat selviävät ja jaksavat, keiden lapset sairastavat vakavasti ja joutuvat olemaan sairaalassa ja käymään leikkauksissa. Kaikki kunnia ja sympatia näille vanhemmille. En voi sanoa, etten itse siitä selviäisi, mutta voin vaan kuvitella miten tuskaista se olisi. Tai itse asiassa en varmaan edes voi kuvitella sitä, enkä todellakaan edes halua.
![]() |
| www.hus.fi |
Mutta iloisempiin asioihin. Tänään oltiin pojan kanssa päivällä liikeellä ja lähes tulkoon sillä samalla sekunnilla kun poika nukahti vaunuihin äiti suuntasi kahville. En muista milloin olisin viimeksi nauttinut niin paljon yksin kahvilla olosta kuin tänään. Iso latte, kahvilan lehtihyllystä uusin Gloria ja vieressä tyytyväisenä nukkuva poika, luksusta. Toisella korvella kuuntelin naapuripöydän naisten juttuja ja samalla silmäilin Gloriaa. Latte oli itseasiassa aika pahaa, vetistä, mutta sekään ei haitannut, sillä nautin niin paljon siitä omasta ajasta.
En jaksanut keskittyä lehteen ihan täysipainoisesti mutta jotain sieltä jäi mieleen kuitenkin. Kirsi Pihan kolumni oli mielestäni aivan loistava ja suosittelen sen lukemaan mikäli kyseistä lehteä selailee. Kirsi Piha kirjoitti osuvasti kiireestä ja siitä miten lapset kokevat vanhempien kiireen. Kuten Piha kirjoitti, on huvittavaa miten pienet selittävät tuollaisen asian mikä on heille tuntematon, mutta toisaalta on pelottavaa miten he sitä selittävät. Siellä myös yhdistettiin vanhempien kiire tietokoneeseen, "odota hetki, äidillä on nyt kiire" ja äiti istuu tietokoneen äärellä. Siitä tuli pieni pisto rintaan, kuinkakohan usein itse sanoo noin huomaamattaan. Muutenkin aloin miettimään, että kuinka usein meillä oikeasti on kiire vai teemmekö itse itsellemme kiireen? Opetammeko jo lapsillemme kiireen? Pakotammeko lapsemme elämään kiireessä ja osaammeko nähdä miten lapsemme reagoivat meidän kiireeseen ja miten he siinä pärjäävät mukana?
Toinen loistava mieleeni jäänyt kohta oli kirjailija Tuomas Kyrön määritelmä äidistä. En sitä sanatarkkaan muista mutta siinä hän määritteli, että hyvä etäisyys äitiin on sama kuin nyrkkeilykehässä vastustajaan. Ei liian lähellä, ettei mene vääntämiseksi, eikä liian kaukana, jotta voi koskettaa. Sopiva etäisyys on käden ojennuksen päässä, josta voi myös tarpeen tullen halata. Niin totta.
torstai 23. helmikuuta 2012
Jumbon Fazerilla ja panikoiva äiti
Eilen käytiin kahvittelemassa Jumbon Fazerilla. Stadissa on tullut käytyä Fasulla useammankin kerran, mutta tuolla Jumbon kahvilassa ei ole tullut käytyä.
Paikka oli isompi kuin mitä olin kuvitellut ja ruokailijoita tuntui olevan melkein enemmän kuin kahvittelijoita. Me kuitenkin ihan vain kahviteltiin, vaikka puhuttiin että täytyy joku päivä mennä lounastamaan tuonne.
Monissa asioissa olen sitä mieltä, että perusmakuja ei pitäisi lähteä sotkemaan. Tällä tarkoitan, että kahvi kahvina ja suklaa suklaana jne. Nyt kuitenkin tehtiin poikkeus ja päätettiin kokeilla Fasun helmikuun kahvia ja otettiin vadelmacappuccinot. Oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun pilaan kahvini makusiirapilla eli en tykännyt, eikä tykännyt J:kään.
Mutta tuo suklaapohjainen juustokakku ei kuitenkaan pettänyt, vaan oli hyvin täyttävää ja herkullista. J otti Stockmannin 150v. juhlavuoden kunniaksi tehdyn juhlaleivoksen, valkosuklaasta ja pistaasista.
Pienimies on perinyt äidiltää tuon pullahiireyden ja hän saikin herkutella nyt ihan kunnolla pillimehulla ja isolla voisilmäpullalla. NAM.
Mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin paikasta ja voin helposti kuvitella löytäväni itseni sieltä myös uudestaan. Tosin ensi kerralla en kahviani sotke makusiirapeilla!!
Nyt pitäisi olla suuntaamassa jo nukkumaan, sillä huomenna on tiedossa aikainen herätys ja melko jännä päivä. Huomenna on nimittäin se meidän pienen pojan leikkaus. Kirjoitin tästä jo alku syksystä kun lääkäri antoi leikkauspäätöksen ja jo silloin mietin, että meidän urhea pieni poika selviää varmasti reippaana tästä päivästä ja kokemuksesta mutta äidistä ei ole takuita. Samat ajatukset on vieläkin ja hieman tosiaan jännittää, että kuinka raskasta se onkaan viedä oma lapsi sairaalaan nukutettavaksi ja leikattavaksi. Onneksi operaatio on kuitenkin pieni, eikä sairaalaan tarvitse jäädä yöksi. Nyt kuitenkin huominen jännittää sen verran ja ajatuksia pyörii päässä, että saa nähdä saako ensi yönä nukuttua ollenkaan.
Paikka oli isompi kuin mitä olin kuvitellut ja ruokailijoita tuntui olevan melkein enemmän kuin kahvittelijoita. Me kuitenkin ihan vain kahviteltiin, vaikka puhuttiin että täytyy joku päivä mennä lounastamaan tuonne.
Monissa asioissa olen sitä mieltä, että perusmakuja ei pitäisi lähteä sotkemaan. Tällä tarkoitan, että kahvi kahvina ja suklaa suklaana jne. Nyt kuitenkin tehtiin poikkeus ja päätettiin kokeilla Fasun helmikuun kahvia ja otettiin vadelmacappuccinot. Oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun pilaan kahvini makusiirapilla eli en tykännyt, eikä tykännyt J:kään.
Mutta tuo suklaapohjainen juustokakku ei kuitenkaan pettänyt, vaan oli hyvin täyttävää ja herkullista. J otti Stockmannin 150v. juhlavuoden kunniaksi tehdyn juhlaleivoksen, valkosuklaasta ja pistaasista.
Pienimies on perinyt äidiltää tuon pullahiireyden ja hän saikin herkutella nyt ihan kunnolla pillimehulla ja isolla voisilmäpullalla. NAM.
Mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin paikasta ja voin helposti kuvitella löytäväni itseni sieltä myös uudestaan. Tosin ensi kerralla en kahviani sotke makusiirapeilla!!
Nyt pitäisi olla suuntaamassa jo nukkumaan, sillä huomenna on tiedossa aikainen herätys ja melko jännä päivä. Huomenna on nimittäin se meidän pienen pojan leikkaus. Kirjoitin tästä jo alku syksystä kun lääkäri antoi leikkauspäätöksen ja jo silloin mietin, että meidän urhea pieni poika selviää varmasti reippaana tästä päivästä ja kokemuksesta mutta äidistä ei ole takuita. Samat ajatukset on vieläkin ja hieman tosiaan jännittää, että kuinka raskasta se onkaan viedä oma lapsi sairaalaan nukutettavaksi ja leikattavaksi. Onneksi operaatio on kuitenkin pieni, eikä sairaalaan tarvitse jäädä yöksi. Nyt kuitenkin huominen jännittää sen verran ja ajatuksia pyörii päässä, että saa nähdä saako ensi yönä nukuttua ollenkaan.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Suunnitelmia kesälle ja uutta teetä
Vaikka en ole saanut vielä tehtyä suunnitelmia edes ensi viikolle, niin nyt on ensi kesälle jo muutama juttu buukattu. Tänään nimittäin käytiin hakemassa liput Madonnan keikalle ja Sonisphereen. Tuo Sonisphere ei ehkä ole ihan se mun juttu, mutta lupasin kuitenkin J:lle lähteä sinne mukaan. Ja Madonna nyt on Madonna, onhan se nähtävä, varsinkin kun viimeksi ei oltu Madonnaa kuuntelemassa kun hän täällä kävi. Lisäksi aikaisemmin käytiin jo hakemassa lippu Bruce Springsteenin keikalle. Eli nyt näyttää ihan mukavalta nuo ensi kesän keikat, hih!
Tänä iltana maistelin ensimmäistä kertaa Toffee teetä. Tee lähti kaupan hyllyltä matkaan siinä lukevan tekstin perusteella "Kaloriton vaihtoehto makean himoon", no kyllä kiitos! Laitoin kuppiin teen joukkoon vielä lusikallisen hunajaa, enkä silti tiedä onko tästä teestä nyt välttämättä tyydyttämään makean himoani, vaikka toisaalta tee kyllä täyttää ja tulee täysi olo. Eli kaipa tämä siis on toimiva, ei tällä hetkellä ainakaan tee mieli suklaata. Outoa.
Tänä iltana maistelin ensimmäistä kertaa Toffee teetä. Tee lähti kaupan hyllyltä matkaan siinä lukevan tekstin perusteella "Kaloriton vaihtoehto makean himoon", no kyllä kiitos! Laitoin kuppiin teen joukkoon vielä lusikallisen hunajaa, enkä silti tiedä onko tästä teestä nyt välttämättä tyydyttämään makean himoani, vaikka toisaalta tee kyllä täyttää ja tulee täysi olo. Eli kaipa tämä siis on toimiva, ei tällä hetkellä ainakaan tee mieli suklaata. Outoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






