Pientä valoa pimeyteen

Tänään oli aika käydä hakemassa varastosta muutama lyhty parvekkeelle. Nyt on nimittäin kaikki syksyn krysanteemit, niitä monivärisiä lukuunottamatta, jo nukahtaneet ja ajattelin että on hyvä aika laittaa amppelit talvisäilöön ja lyhdyt tilalle. Rakastan pimeitä iltoja kun parvekkeella on lyhdyissä kynttilät palamassa tuoden lämpöistä tunnelmaa pimeään ja kylmään iltaan. Jostain syystä sisällä en ole vielä innostunut juurikaan polttamaan kynttilöitä, vielä ei taida olla siis riittävän kylmä.

Tykkään kovin näistä meidän Pentikin lyhdyistä. Parvekkeella näitä lyhtyjä löytyy kolme ja sisällä makuuhuoneessa on vielä samaan sarjaan tuikkutelineitä.

Kerroin, että kävin sunnuntain ulkoilun yhteydessä pyörähtämässä Iittalan tehtaanmyymälässä vilkaisemassa tarjouksia. Tyhjin käsin ei tullut lähdettyä sieltä ulos vaan mukaan tarttui muutama muki ja niihin sopivat lautaset. Mukit ja lautaset ovat Iittalan HEL2012-sarjaa, millä siis juhlistetaan tätä Helsingin desingvuotta. Oon ennestään J:lle hankkinut samasta sarjasta jo espressokupin ja siihen espressolautasen ja nyt tuntui luontevalta jatkaa sarjan keräämistä. Vielä hieman mietin, että pitäisikö samasta sarjasta hankkia vielä kulhot, sopisi nimittäin hyvin vaikka aamiaskulhoksi muroille tai jogurtille.

Viikonloppuni mun

Olipas ihanan aurinkoinen ja reipas viikonloppu. Ajattelinkin laittaa tänne kuvapainotteisen postauksen tästä viikonlopusta. Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppu kun ei ollut mitään suunnitelmia ja kiva olikin. Oli kiva päästä ulkoilemaan koko perheen voimin ja ihan vain lötkötellä. Käytiin myös mummilan viikonloppua vauhdittamassa muutaman kerran.

Perjantaista ei nyt kauheasti ole kerrottavaa eikä edes kuvia. Perjantain ns. kohokohta oli ehkä aamukahvit J:n kanssa Shellillä. Lähdettiin siis tooooooosi aikasin aamusta hoitamaan autoihin liittyviä juttuja ja siinä kun hetken paussi tarjoutui niin käytiin hörppimässä aamukahvit ja pientä aamupalaa siinä lähimmällä Shellillä mikä eteen osui. Luksusta tästä teki se, että lapsi oli viety mummilaan. Arjen pieniä iloja voi siis myös olla aamukahvi Shellin baarissa ihan kahdestaan.

Lauantailta sitten riittäkin kuvia hieman enemmän. Lyhykäisyydessään kerrottuna niin käytiin hieman ulkoilemassa Uutelan luontopolulla. Aivan ihana paikka ja oli ihana käydä ulkoilemassa tuolla luonnon keskellä, ehdottomasti voisi lähteä uudestaankin. Polut olivat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja sen verran leveitä, että pyörätuolilla ja rattaiden kanssa pääsi suht kivuttomasti liikkumaan.

Ulkoilun jälkeen suunnattiin vielä mummilaan grillamaan takassa hieman makkaraa ja äiti vielä paistoi meille lettuja. NAM. Ovelasti laitoin L:n puhelimessa pyytämään mummilta lettuja kun syystä jos toisestakin arvelin, että näin kieltävää vastausta ei tule. Tosin voin kyllä kertoa, että tällainen herkuttelu hieman kostautui, sillä illalla tuntui kuin ruokatorvi olisi ollut tulessa. Ei kiva tunne mutta onneksi lääkkeillä rauhoittuu melko nopeasti.

Sunnuntaina lähdettiin L:n kanssa kahdestaan ulkoilemaan ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja suunnattiin Vanhankaupungin koskelle. Tarkoitus oli ihan ulkoilun ja liikunnan lisäksi antaa J:lle rauha aloittaa valmistelut uusia kisoja varten (J:n blogissa lisää tästä aiheesta) ja myös käväistä Iittalan tehtaanmyymälässä hieman katsastamassa viimeisiä tarjouksia.

 

Ja muuten noista Endomondon tilastoista niin ohjelma laskee tuohon kestoon vain sen ajan kun on liikkeellä eikä sitä koko aikaa minkä ohjelma on ns. päällä. Ohjelma siis keskeyttää ajanoton aina pysähtyessä ja jatkaa sitä taas automaattisesti liikkeelle lähtiessä.

Ja pieni sairastaa

Tänään ei sitten päästy muskariin eikä uimaan. Poika oli aamulla kovin ailahtelevainen, eikä osannut oikein päättää haluaako lähteä muskariin vai eikö. Mieliala vaihteli ihan hetkittäin, ensin saattoi itkeä lohduttomasti ettei halua muskariin vaan jäädä kotiin leikkimään ja hetken päästä oli jo laittamassa kenkiä jalkaan ja lähdössä muskariin. Vaikka meillä uhmaa onkin havaittu niin tämä oli jo poikkeavaa käytöstä. Muutenkin viime päivinä on poika ollut jotenkin itkuherkkä, eikä mikään tunnu olevan hyvin. Kuitenkaan kipua ei valita ja silmätulehdus on jo hellittänyt. Tosin siis tänään vasta eka päivä kun silmät ei rähmi ja lääkkeet saatiin siis jo lauantaina.

No soittelin neuvolaan ja saatiin samantien iltapäivälle aika lääkärille. Ja olihan se korvatulehdus niinkuin vähän epäiltiinkin. Sen lisäksi vielä löytyi nielurisatulehdus. Eli antibioottikuurille.

Mieli tekisi avautua nyt noista lääkäreistä mutta taidanpa jättää väliin. Ihmettelen vain, että miten se puhuminen on lääkäreille välillä niin vaikeaa? On asteen raivostuttavaa istua siellä lääkärin vastaanotolla kun lääkäri ei saa sanaa suustaan ilman että tenttaat häntä ja siltikään ei ole sanottua, että saisit vastauksia. Tänäänkin poikaa tutkittiin ja katseltiin syvässä hiljaisuudessa, mitään ei sanottu omatoimisesti vaan aina piti kysyä. Argh. Selkeästi huomasi, ettei tämän päivän tk-lääkärille tai lauantaina lastenklinikan päivystyksessä olleelle lääkärille ollut ihan luotevaa olla lasten kanssa tekemisissä.

 

Ja joo, sori kuvat ei taaskaan oikein liity itse tekstiin, mutta halusin jotain kuvia laittaa. Ja onhan kuvat kuitenkin tältä päivältä :)

Syksy ja hiukset nutturalla

Ai, että mä voisin laitella tänne näitä syyskuvia vaikka kuinka paljon. Kaikki muut onkin varmaan jo kyllästyneet tai kyllästymässä näihin puu ja pudonneet lehdet kuviin, mutta en vaan voi itselleni mitään.

Yritän kyllä hillitä itseäni näiden kanssa vähän, mutta huomaan tuolla ulkona liikkuessa että niitä tulee ihan automaattisesti kuvailtua.

Tän syksyn ehdoton hiustrendi tuntuu olevan nuttura ja tarkoitan siis itselläni. Viime viikot onkin hiukset ollu melko säännöllisesti epämääräisellä nutturalla. Vielä otsis nostettuna pinneillä ylös, niin eipä hiukset leijaille silmillä tuolla tuulisessa säässä. Tuollainen rento nuttura on sinänsä myös hyvä vaihtoehto, silläse valmistuu aamulla melko nopeasti ja onnistuu niin puhtaisiin kuin likaisiin hiuksiin

Siitä Samsungin huollosta ja päivän kuvia

Parisen viikkoa sitten kerroin, kun puhelimeni pimeni ja joutui huoltoon. En sitten ole ehtinyt vielä mainita siitä taistelusta ja vääntämisestä sen huollon kanssa. Kerron lyhykäisyydessään tässä tuon huollon kulun, mutta J:n blogista voi asiasta lukea enemmän. J:n blogin avautumiseen pääsee tästä.

Mutta lyhykäisyydessään puhelin kiikutettiin alkuun Malmin DNA:lle tarkoituksena jättää se sinne takuuhuoltoon. Liikkeessä poika sanoi, että jos viette itse niin saatte sen jo samana päivänä mutta jos puhelin lähetetään heidän kauttaan niin se vie viikosta kahteen. Okei, eli seuraavaksi suunnattiin Pitskuun Optima Serviceen. Siellä tympeä henkilö otti puhelimen vastaan ja totesi että noin viikko menee. TÄH? Tämä tympeä kaveri kertoi, että jos halutaan puhelin samana tai edes seuraavana päivänä niin hinta olisi 110€. Tämän lisäksi jos haluan, että puhelimella olevat jutut (mm.kuvat) säilytetään niin sille hintaa tulisi 67€. Ja jantterin puheiden perusteella puhelimen tyhjennys olisi automaattinen, riippumatta siitä mikä puhelinta vaivasi. Ei tosiaan suostuttu maksamaan mitään ja jätettiin puhelin huoltoon, kun olihan se kuntoon saatava.

Seuraavana aamuna tuli tekstiviesti Optimalta, että näyttö on mekaanisesti rikki, eikä mene takuuseen. Korjaus maksaa 207€. Olin heidän mukaansa rikkonut näytön itse. Saanut siis näytön rikki takaa, ilman että näytön edessä oli minkäänlaista jälkeä.

No J soitteli niin DNA:lle, Optima Serviceen kuin Samsungin asiakaspalveluun ja googletteli tuota huoltoa ja Samsungin takuuhuoltoa. Etsinnän jälkeen löytyi numero oikeaan paikkaan ja J otti yhteyttä Samsungin huoltopäällikköön. Ensimmäistä kertaa saatiin kunnollista asiakaspalvelua ja ylipäätään palvelua ja joku oli oikeasti kiinnostunut. Hetken vääntämisen ja kääntämisen jälkeen tämä Samsungin huoltopäällikkö sanoi soittavansa tuonne huoltoon ja selvittävänsä asiaa. Sen jälkeen hän ilmoittikin, että puhelin on vielä samana päivänä valmis ja menee takuuseen. Hetken päästä sainkin jo viestin Optima Serviceltä, että puhelin olisi korjattu takuussa ja valmis noudettavaksi. Kas kummaa, heti kun ollaan yhteydessä päälliköihin niin alkaa tapahtua.

Tästä kaikesta jäi melko paska maku suuhun koskien DNA:ta, varsinkin Malmin pisteen kahta jantteria, koko Optima Serviceä, sekä Samsungin asiakaspalvelua. Kiitokset taas kuuluvat ihan ehdottomasti tietysti J:lle joka jaksoi vääntää ja taistella puhelimeni puolesta, sekä Samsungin huoltopäällikölle Mika Lehtoselle.

Vielä en ole ehtinyt laittamaan palautetta DNA:lle ja Optima Servicelle tästä mutta aijon kyllä laittaa. Optima Servicen palveluita en voi missään nimessä suositella kenellekään ja kaiken lisäksi heiltä saa pelkästään hyvin tympeää ja ylimielistä asiakaspalvelua.

Niin, kuvat ovat siis viimeistä lukuunottamatta tältä päivältä. Meillä on vietetty melko laiskaa kotipäivää tuon pienen rähmäsilmän kanssa.Poika on selkeästi kipeä ja väsynyt, eikä vielä tunnu kauheasti helpottavan, tylsää. Toisaalta sadepäivät on ihan hyviä lötköttelypäiviä kotosalla.