keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Gene @ HRC Helsinki

Tiistaita saatiin viettää J:n kanssa pitkälti kahdestaan, kun poika oli edellisen illan KISS:n keikan takia mummilassa yökyläilemässä. Sovittiin vielä mummin ja vaarin kanssa, että haetaan poika vasta myöhemmin illansuussa ja käydään katsomassa kun Gene Simmons luovuttaa bassonsa Hard Rock Cafelle ja toisen hyväntekeväisyyteen.


Kuitenkin ennen HRC:hen menoa käytiin Tervasaaressa nauttimassa auringosta. Hyvä kirja, kylmä cokis ja pari tuntia pötkötellen siinä meren äärellä auringossa, rauhassa. Aika kiva!


HRC oli melko täynnä kun mentiin siinä puol kolmen pintaan. Genen oli ilmoitettu tulevan paikalle kolmelta, mutta vasta vähän vaille neljän herra asteli faniensa eteen. Noin vartin haastattelu meni aika pitkälti ohi, sillä oltiin aivan ravintolan toisessa päässä ja yritin siinä penkillä seistessä saada edes muutaman onnistuneen kuvan.


Gene Simmons siis lahjoitti käyttämänsä basson HRC:lle seinälle kaikkien ihailtavaksi ja toisen basson hyväntekeväisyyteen lasten hyväksi. Tällä lahjoitetulla bassolla on siis tarkoitus kerätä rahaa lasten hyväksi. Näiden lahjoituksien lisäksi Gene ehti mainostaa poikansa olevan kaupungissa ja tästä vinkattiin siis paikalla olleille naisille. Ja tottahan suomalaista yleisöä myös kiiteltiin ja hehkutettiin, sekä muutama opeteltu suomenkielen sana esitettiin (yksi, kaksi, kolme, kiitos).





Ennen kun jatkettiin kaupungista matkaa mummilaan grillaamaan ja hakemaan poikaa kotiin niin pysähdyttiin Ben&Jerrysin terassille jäätelölle viilentymään. Niin parasta jäätelöä! Ja on muuten ihan kiva paikka hetki istua jäätelön kanssa ja seurata ohikävelevää kansaa. 


Kaiken kaikkiaan siis oikein onnistunut ja kiva päivä! Ja oli kiva saada illalla poika taas yön poissaolon jälkeen kotiin.

KISS Helsingissä

 "You wanted the best and you got the best" ja niinhän se meni. Vaikka KISS ei olekaan se suurin rakkauteni kohde (Bon Jovi vie sen kaiken!), niin onhan se myönnettävä, että tämä keikka oli parhautta. Mahtava keikka, loistavia biisejä ja mikä show, wau! Tässä jokunen ajatus keikalta mutta enimmäkseen kuvia.


Pari tuntinen täynnä maskeja, rokkia, valoshowta, pyroja, räjähdyksiä, keimailevaa pyllyä, kieltä, verta, hajoitettu kitara, yleisön päällä lentämistä, hyviä biisejä, mahtavaa menoa, väriä, ääntä, huikeita muistoja ja uskomaton elämys. Tässä voidaan puhua jo showsta ja yleisölle/faneille tekemisestä.


Tää oli toinen KISS:n keikka missä J:n kanssa oltiin ja varmasti hommataan lippu myös seuraavalle keikalle, kun bändi taas Suomeen ennättää.


KISS antoi yleisölle kaikkensa mutta (taas sama virsi) en tiedä antoiko yleisö sitten bändille kaikkeaan. Ei ainakaan siinä meidän lähettyvillä katsomoissa. Ei ole joka keikan jälkeen kiva valittaa ja harmitella kun yleisö  ei ollut keikalla mukana mutta mikä siinä on niin vaikeaa saada niitä käsiä lyötyä yhteen musiikin tahdissa? Oikeasti, jos ei se pylly nyt nouse siitä penkistä niin edes niitä käsiä yhteen. Meidän naapurikatsomossa (pääty) tunnelma oli välillä kuin kirkkokonsertissa, vaikka lavalla meno oli jotain ihan muuta. Lavalla riehui parin tunnin verran kuuskymppiset äijät raskaissa maskeissa ja jaksoivat pitää menon vauhdikkaana mutta paljon nuorempi yleisö ei ihan samaan pystynyt. Harmi. Tosin siinä vaiheessa kun Detroit Rock City räjähti soimaan niin räjähti myös koko areena (jopa invakatsomo!). Myös klassikoksi luokiteltava I Was Made For Lovin You sai areenan villiintymään viimeisiä penkkirivejä myöten. Huikeeta.


Yksi asia mistä tämä KISS:n keikka jää myös mieleen on se kuumuus. Areenalla oli aivan järkyttävän kuuma ja keikan aikana tunsi vaan kun selässä valui hiki ja miten naama loisti punaisena hehkulampun tavoin, not so sexy! Niitä fiiliksiä kuvaa hyvin myös Genen tuntemukset tiistailta HRC:ssä kun mies totesi tunnelmasta, että "kuumempi kuin helvetissä".


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kesäkuun eka

Ihanaa, virallisesti kesä. Ja vaikka vielä kiroankin tätä aurinkoihottumaa niin on tää kesä ihanaa aikaa. Ollaan viime päivinä vietetty aikaa tosi paljon leikkipuistoissa, kierrelty eri puistoissa ja nautittu aurinkoisista päivistä. Leikkipuistoissa viihtyy näin kesällä ihan eri fiiliksellä, kun on lämmin ja aurinkoista. Kivaa vaihtelua iltaisin siihen kotona telkkarin/koneen ääressä istuskelulle ja sisällä olemiselle.


Tänään käytiin kumminkin pitkästä aikaa kummitytön luona kyläilemässä. Vaikka L olikin tyttöjä (kummityttö ja tämän kaveri) paljon nuorempi (ikäero noin 4v.), niin oli silti kiva että tytöt jaksoivat ottaa L:n mukaan leikkeihin ja katsoa pojan perään siinä pihalla. Lapset leikkivätkin siinä pihalla koko iltapäivän ja illan, eli jotain 5-6 tuntia lähes tauotta, aika hurjaa.


Sillä väliin kun lapset kirmasi pihalla omissa leikeissään niin me juhlittiin kesän alkua grillaamalla ja jälkkäriksi vielä lettukestit. Ja tietysti aurinkoa! Ja kun seura oli vielä hyvää niin oli oikein mukava päivä!


Yksi asia mikä viime päivinä on hieman tympäännyttänyt on kotisairaalaan vierailut taas. J joutui loppuviikosta taas antibioottikuurille ja tietysti suonensisäisesti. Onneksi kotisairaala ei kuitenkaan käy kun kerran päivässä mutta siinäkin se kerta liikaa, vaikka toki onhan tää parempi kun et J makaisi koko ajan sairaalassa sisällä. Tänään piti olla tipan viimeinen päivä ja lääkekuurin jatkua suunkautta, näin oli siis puheet tipan alkaessa. Tänään kun sitten hoitajalta kysyin, että mites nyt jatkon kanssa, niin kaveri katsoi mua kun olis ufon nähnyt "jaa-a, en tiedä". No, ei loppunut tippa vielä, maanantaina uus yritys, toivottavasti sillon jo onnistaa!


Huomenna olis edessä päiväreissu Kotkaan ja kahdet synttärit, kivaa. 
Eli nyt hyvä yötä ja kauniita unia!


Ps. Onnea kaikille tuoreille ylioppilaille ja koulusta valmistuneille, ja ihanaa kesälomaa kaikille lomansa aloittaneille! :))

torstai 30. toukokuuta 2013

Saako kiukusta pisamia?

Tänään voi kai sanoa kesäloman tässä perheessä alkaneen. Oli siis viimeinen perheuinti ennen kesän taukoa tai itseasiassa meille ihan viimeinen perheuinti, sillä syksyllä jatketaan uimakoulun puolella. Aika hurjan tuntuinen ajatus mutta mietitään sitä sitten syksyllä lisää. Tai elokuussahan nuo uinnit taas jatkuvat.


Oli kyllä aika haikea lähteä uinnista tänään viimeistä kertaa, kun sitten elokuussa meillä on ihan uusi ryhmä ja vissiin ainakin toinen uusi ohjaaja, käsitykseni mukaan toinen meidän perheuinnin ohjaajista on meidän kanssa syksyllä uimakoulun puolella, toivottavasti. Mutta ryhmä vaihtuu ihan täysin ja se hieman harmittaa, vaikka varmasti uudesta ryhmästä löytyykin kivoja uusia uintikavereita. Vaikka tuossakaan ryhmässä ei edes toistemme nimiä kaikki tiedetty, niin silti siellä suihkussa ja saunassa käytiin kaikenlaisia asioita läpi ja kerrottiin arjen huipuista ja hudeista, ja pähkäiltiin pienten aatteita. Vaikka tosiaan emme tienneet edes toistemme nimiä niin aika paljon silti toistemme elämästä ja arjesta saatoimme muuten tietää. Ja lapsetkin tuli aika kivasti keskenään juttuun. No, eihän sitä koskaan tiedä josko vielä törmättäisiin.


Mua on vaivannut aurinkoihottuma nyt tässä varmaan kohta viikon verran ja viimeisen parin päivän aikana on vaan pahentunut. Antihistamiinit ja kevyt kortisonivoide ei enää tehonnut ja alkoi hermo mennä tähän polttavaan kutinaan (?!), joten kävin lääkäristä hakemassa vähän vahvempaa kortisonivoidetta. Uinnin jälkeen pääsin ensimmäisen kerran levittämään sitä iholle ja hieman on ärhäkkä punoitus rauhoittunut mutta kutina jatkuu vieläkin. Ei hyvä. Täytyy toivoa, että yön aikana toinen kerros rasvaa helpottaa ja ehtii rauhassa vaikuttaa ettei huomenna käsivarret ja rinta näytä enää ihan ruttoiselta. Vihaan näitä punoittavia kutisevia paukamia. Argh! Ja onpa muuten hieno fiilis olla allerginen auringolle, NOT!


Mulla on muutenkin tänä keväänä tullut pisamia jotenkin aikaisempia vuosia enemmän ja voimakkaammin. Pähkäiltiin J:n kanssa että mikähän tuon tekee, niin J ystävällisesti päätteli josko se johtuisi hormooneista. Kun on jatkuvasti niin kiukkuinen niin voisiko se lisätä myös pisamien määrää??


Näihin ajatuksiin, hyvää yötä! <3

Ps. Enkä ees oo ollu niin kiukkunen...ainakaan ihan koko aikaa! :)

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kevätjuhla on kesän merkki

Tänään oli jännä päivä, nimittäin oli pojan ensimmäinen kevätjuhla. Kerholaiset olivat järjestäneet vanhemmille (ja isovanhemmille ja serkuille ja kummeille ja...) hienon kevätjuhlan, mitkä saatiin vielä sään salliessa viettää ihanasti ulkona. Nää lasten juhlathan on näitä aika perinteisiä itkujuhlia mutta nyt ainakin selvittiin ilman kyyneliä (vaikka välillä vähän tiukkaa teki!).


Meidän poika on omassa ryhmässään nuorimmasta päästä mutta hienosti pärjäsi muiden mukana. Kerholaiset esittivät vanhemmille lauluja ja leikkejä harjoiteltujen kuvioiden kanssa, niitä mitä he yleensäkin kerhossa olivat tehneet. Tosin ei se meidän jälkikasvu ihan kauheasti siellä juhlassa laulanut ja se saattaa kyllä olla ihan perittyä molempien vanhempien puolelta. Muutenkin pojasta huomasi, että alkujännitys oli aika hurjaa ja vauhtiin pääsy otti aikansa. Tietysti lisäjännitystä kaikkeen toi mummin läsnäolo.


Kevätjuhlan lopussa kerholaiset saivat kaikki vielä ruusut ja kortit, minkä jälkeen päästiin herkuttelemaan kerholaisten itse leipomia herkkuja. Nam.


Oli aika liikuttavaa katsoa sitä omaa pientä siellä rivissä ruusu kädessä. Missä vaiheessa mun pienestä on tullut jo noin iso? Snif.


Ps. Yritin noista kuvista rajata mahdollisismman hyvin muita kerholaisia pois ja peittää kasvoja, ettei vaan kenenkään kuvaa julkaista ilman lupaa ja vastentahtoa, siksipä siis kuvat ovat vähän erikoisissa mittasuhteissa ja "oudosti" rajattuja. :)