torstai 28. marraskuuta 2013

Throwback thursday

...Ja jouluisia muistoja vuosien takaa. Tosin hieman erilaisa joulumuistoja kun mitä viime vuosilta on kertynyt. Vietettiin J:n kanssa kaksi peräkkäistä joulua Karibialla Aruballa vuosina 2006 ja 2007, siis aikaa ennen lasta.


Aruba valikoitui matkakaohteeksi muutaman mutkan kautta. Meillä oli sillon alkuun matka varattuna ja maksettuna Brasiliaan kolmeksi viikoksi kolmen kaverin kanssa. Tuota matkaa odotettiin älyttömästi mutta viime hetkillä jouduttiin tuo reissu perumaan terveydellisistä syistä. Kiukutus ja pettymys oli aika hurja kun tajuttiin, että joudutaan se Brasilian matka perumaan ja siksipä korjattiin tilanne heti uudella varauksella kun lääkäreiltä saatiin lupa. Aruba taisi valikoitua kohteeksi lähinnä sattumalta. Muistaakseni silloin oli telkkarissa juuri näytetty Frendeistä jakso, missä mainittiin Aruba ja sen jälkeen kun matkajärjestäjien sivuilla surffailtiin ja katseltiin erivaihtoehtoja käytiin myös Arubaa katsomassa. Ei siinä montaa hetkeä tarvinnut miettiä, sinne oli päästävä.



























Tykästyttiin paikkaan tosissaan sen verran paljon, että mentiin vielä seuraavana jouluna uudestaan. Vaikka yleisesti ei kauheasti innosta käydä samoissa kohteissa useasti, niin kyllä Aruballe ja siihen samaiseen hotelliin voisin lähteä vielä kolmannenkin kerran. Meillä oli tuolla hotellissa All Inclusive ja se oli kyllä ihan luksusta siellä, ihan ehdoton valinta.


Jos Arubasta pitää joku huonompi puoli keksiä, niin itselle se oli ehdottomasti ne liskot. Liskoja oli paljon ja osa niistä oli isoja, tosi isoja ja ne oli aivan järjettömän kuvottavia. En siis voi sietää mitään liskoja, matoja tai käärmeitä. Sen jälkeen kun meille oli huoneeseen kerran tullut sisiliskon kaltainen otus avonaisesta parvekkeen ovesta, niin arvata saattaa, ettei meillä pidetty enää jatkossa partsin ovea auki yhtään.


Muuten Aruba oli aivan ihastuttava paikka, ilmasto aurinkoinen, maisemat kauniita valkosine hiekkarantoineen ja palmuineen, sekä ne todella iloiset ja ystävälliset ihmiset. Pääkaupungissa Orajenstadissa kaupoissa aina ensimmäisenä kysyttiin, että onko risteilijä vai hotellissa ja kun vastaus oli hotellissa, niin palvelun laatu parani huomattavasti. Ihan kauheastihan Aruballa ei ole nähtävää mutta parasta siellä onkin se rentoutuminen ja olosta nauttiminen. Jälkimmäisellä reissulla tehtiin muutama hotellin järjestämä retki. Käytiin risteilemässä auringonlaskun aikaan ja käytiin jeeppi-safarilla kiertämässä saaren karua puolta, muuten lomat meni mukavasti siinä altaalla tai rannalla köllötellessä ja välillä kaupungilla käydessä.

 Oi niitä aikoja, niin paljon ihania muistoja ja hetkiä <3

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Happy brown squirrel

Orava-paita ja tuo ihanan pehmeä kaulahuivi ovat  tuomisia vuoden takaiselta Espanjan matkalta. Molemmat ihanan pehmeitä ja lämpöisiä, juuri sellaisia mitä yleensäkin Aurinkorannikolta lähdetään shoppailemaan. Kengät, samoin kun nuo puhkikulutetut, kulahtaneet farkut ovat Espritiltä ja takki Jeane Blush.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kirje pojalta joulupukille

Rakas joulupukki... Tässä olisi vihdoin meidän pojan lahjatoiveita kasattuna.

1. Merirosvolaiva (Ehdoton ykköstoive!) 2. Hugo-toimintokoira (ja kuulemma vain Hugo käy, eikä muut toimintokoirat/eläimet!) 3. Angry Birds RC-kauko-ohjattava auto 4. Flexi-Trax rataa (Turtles tai Autot) 5. Ritarilinna +ritareita & lohikäärmeitä  6. BRIO Monorail-lentokenttäsetti & BRIO Junalautta 7. Zoob rakennussarjaa 8. Parkkitalo (BOSCH:n korkea oli pojan valinta) 9. Duploja (erityisesti Skipperin lentokoulu!)

Lisäksi kerättiin vielä joitain pelejä, mistä poika innostui. Siis ainakin pakkauksen perusteella. Ja lorupussi. Lorupussi on kerhossa sellainen, että jos sinne ei jostain syystä pääse jokaisella kerralla kurkistamaan niin siitä tulee palautetta välittömästi, niin kotona kuin kerhontädeille.


Poika oli vieressä kun askartelin näitä kollaaseja koneella kasaan ja ensin ihmetteli, että noinko paljon mutta hetken päästä kun huomasi, ettei kuvat olleetkaan aivan täynnä niin pohti, että vielähän sinne kyllä mahtuisi lisääkin.

Ja sitten kaikille heille ketkä ovat auttamassa joulupukkia meidän pojan lahjojen osalta (eli lähinnä tätä lukevat sukulaiset ja kummit) niin jos aiotte tätä listaa toteuttaa, jättäkää kommenttiin mitä meinasitte hankkia, ettei tulisi päällekkäisyyksiä. Ei sillä, etteikö olisi kiva jos meiltä löytyy joulun jälkeen kuusi Hugo-koiraa ja seitsemän ritarilinnaa. Kommentit voi jättää nimettöminä, ettei pukin pienet apulaiset paljastu kaikille. <3

Joulu tuli Stadiin

Sunnuntaina havahduin heti herättyä huomaamaan, että jouluun oli tasan kuukausi aikaa. Sen kunniaksi olikin hyvä laittaa vuoden ekat joululaulut soimaan ja kunnian joululaulujen avaukselle sai ihanaakin ihanampi Michael Bublé. Jostain syystä olin ehtinyt tässä vuoden aikana unohtamaan jo tuon levyn mutta nyt kun sen löysin niin voi olla, ettei muille joululevyille löydy enää käyttöä.


Sunnuntain ohjelmassa oli myös joulukadun avajaiset. Ehdittiin kuitenkin kaupunkiin vasta niin myöhään, että puheet ja laulut oli Senaatintorilla jo pidetty ja laulettu, sekä jouluvalot sytytetty mutta paraati kuitenkin nähtiin. Ensin mentiin Aleksin varteen katsomaan paraatia ja siinä sitä ei ihan alusta ehditty nähdä mutta kun paraati oli siinä mennyt kokonaan ohi niin kiiruhdettiin vielä Espan varrelle katsomaan paraati uudestaan ja siitä itseasiassa tuon näki myös paljon paremmin. Oli muuten ihan superliikkistä katsoa vierestä kun poika vilkutteli kulkueelle ja miten ainakin veteraanien bussista vilkuitettiin hymyssä suin takaisin. Myös jokaisen ohimenneen koiran kohdalla poika totesi "mä haluun meille tollasen" (mistä lie tollasen oppinut!).


Ihana miten paljon ihmisiä oli liikkeellä ja tuota jouluparaatia seuraamassa. Katsojia myös tuntui löytyvän vähän jokaisesta ikäluokasta ja turistejakin kuului paikalla olevan aika paljon. Stockan jouluikkuna myös veti ihastelijoita niin paljon, että me ohitettiin se ihan suosiolla, mennään vaikka myöhemmin sitä ihmettelemään.



























Jouluparaatin jälkeen me, kuten monet muutkin, saatiin idean mennä Stockalle kahville/mehulle. Käytiin yläkerrassa lämpöisillä glögillä, teellä ja pullilla ennen kun mentiin sinne jouluiseen paratiisiin eli jouluosastolle. Siellä oli, kuten arvata saattoi, kaikkea ihanaa ja vastustamatonta. Ja ei, sieltä ei tyhjin käsin päästy kotiin, se ei vaan onnistunut. Mietin vaan, että uskallankohan mennä katsomaan sitä jouluikkunaa enää uudestaan pojan kanssa  jos sillonkin eksyn taas vahingossa tuonne jouluosastolle. Hih.

Haluisin itelleni  kanssa samanvärisen takin, toi on vaan niin ihana!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Lounastreffit vaihtui perhelounaaseen

Kiva huomata, että maanantaitkin voi olla välillä mukavia päiviä. Ja aurinkoisia.


Aamupäivällä poika näytti sen verran räkäiseltä, että päätettiin jättää kerho tänään väliin. Meillä oli kuitenkin varattu ajat kyttikselle passihakemuksia varten joten liikkeelle oli lähdettävä. Kyttiksellä asiointi sujui tosi näppärästi ja noin vartissa oli äidin ja pojan passihakemukset jätetty ja oltiin valmiita jatkamaan matkaa. Oli muuten kiva yllätys, että vanhan passin saa nykyään säilyttää itsellään sellaisenaan. Kiva saada kerätä pojalle kaikki hänen passinsa niin, että hän pääsee sitten vanhempana katsomaan kertyneitä leimoja. Itseä harmittaa kun vanhoissa passeissa on mennyt sellaisia leimoja, mitkä olisi ollut ihan kiva säilyttää mutta onneksi nyt tuosta passista saa säilytettyä leimoja.


Ensin ajateltiin, että haetaan Torpanrannasta salaatit mukaan mutta päätettiin kuitenkin jäädä syömään sinne. Torpanrannan salaatti ei tälläkään kertaa pettänyt ja bonuksena vielä poika jaksoi lievästi lahjottuna istua pöydässä ihanan rauhassa.


Ruoan jälkeen otettiin pieni happihyppely vielä rannalla ja poika otti ilon irti huurteisesta maasta "Äiti, täällä on lunta. Otetaan sitä kotiin!". Siinä kun ihmeteltiin sitä huurtunutta maata ja pientä ohuelti jäätynyttä merta niin huomasin todellakin olevani talvi-ihminen ja kaipaavani talvea.


Loppuilta vietettiin vielä perheen kesken sohvalla leffoja katsoen. Pienen miehen toiveesta katsottiin Itse ilkimys 1 ja heti perään Itse ilkimys 2. Hauskoja leffoja, vaikka nyt jo toista kertaa J:n kanssa niitä katsottiin.


Kaikenkaikkiaan siis aika kiva maanantai!

Lauantain koti-ilta

Ihana palata taas reilun viikon tauon jälkeen kotiin. Vaikka mummilassa olikin kiva saada asustaa tuo viikko ja välillä tuntui, ettei enää edes halua palata takaisin omaan kotiin, niin on täällä silti ihana olla takaisin. Oli muuten pieni järkytys huomata miten paljon sitä ehti tuon reilun viikon aikana kuljettaa tavaroita kotoota mukanaan.




Kotona otettiin ilo irti rauhallisesta lauantai-illasta ja köllöteltiin koko perheen voimin sohvalla vilttien alla kynttilöiden lämmössä ja katsottiin putkeen pari leffaa. Ensin Joulukoira ja perään luontevasti Joulukoira 2. Aivan ihania joululeffoja, aika liikkiksiä ja paikoitellen aika jänniä pienelle miehelle. Näillä leffoilla meillä siis kuitenkin avattiin joululeffojen kausi täällä, eikä ollenkaan huono avaus.


En muuten rehellisesti sanottuna tiedä kumpi on parempi, itse joulu vai tämä joulunodotus. Tässä joulun odotuksessa kun on se oma jännityksensä ja se itse odotus ja kaikki se vouhotus ja touhotus ja järjestely, vaikka onhan se joulu sitten ihan parhautta kun saa nauttia ja rauhoittua. Joulussa on vaan se vika, että se on sitten niin nopeasti ohi. Eli nyt ei muuta kun pitää nauttia täysin tästä ihanasta joulun odotuksesta. Ja tuohan tämä joulunodotus hieman väriä ja vauhtia tähän muuten niin synkkään ja ankeaan loppusyksyyn.
Siispä ihanaa alkavaa marraskuun viimeistä viikkoa! <:)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Merirosvo leipoo

Eilen oli aika leipoa tälle vuodelle ensimmäiset joulupiparit. Itse en edes tykkää ruskeista pipareista mutta niitä on silti ihan hauska aina leipoa ja eräs pieni ainakin oli innoissaan. Tosin sen itse leipomisen lisäksi se taikinan mutustelu tuntui olevan tämän erään pienen mieleen ja loppuvaiheessa kun mielenkiinto itse leipomiseen alkoi lopahatmaan niin taikina alkoi löytämään reittinsä suuhun yhä useammin.


Poika uhosi leipoessaan, että vain hän saa syödä niitä pipareita, joita hän itse leipoi. Ja aika hyvin hän on tätä yrittänyt toteuttaa, sillä piparit piti jo laittaa piiloon kun pieni piparivaras iski muuten jatkuvasti. Nyt ehkä säästyy muutama pipari myös mummille ja vaarille.