maanantai 9. kesäkuuta 2014

Puuma syö elävältä

Lauantaille oli suunniteltu ihan jotain muuta, mutta sitten kaupungille mennessä päätettiinkin vaan jäädä seuraamaan sambakarnevaaleja. Kauhean usein ei tule enää käytyä ytimessä viikonloppuisin mutta siihen voisi tehdä ainakin näin kesällä muutoksen, siellä oli nimittäin aika kiva fiilis kun ihmisiä oli paljon liikkeellä.


Katottiin karnevaalit alusta loppuun eli noin kolme tuntia seistiin siinä tien sivussa paikallaan. Alkuun oli ihan kivan lämmin, mutta loppuvaiheessa paleltiin jo melkoisesti kun aurinko ei enää suoraan pastanut ja tuuli osu ikävästi.


Samban seuraaminen oli kivaa ja alkuun aika meni melko nopeasti, mutta jokseenkin häkellyttävää oli J:n saama runsas huomio näiltä jo vanhemmilta sambaajilta. Voisi jopa sanoa, että puumat yritti syödä elävältä. Ihan kohokohta oli J:n saama sylitanssi eräältä puumalta sambaajalta. Kokemus, jota en välttämättä halua kokea uudestaan, seurata selän takaa kun vieras nainen antaa sylitanssia omalle miehelle. Mustasukkainen en tosin osannut olla, sillä tämä kyseinen sambaaja taisi olla vähintääkin tuplaten minun ikäinen ja kokoinen. Enemmänkin siis ehkä vaivaannuttava ja kiusallinen kokemus, missä jokainen sekuntti tuntui hidastetulta. Huh. Ja J:kin väitti ettei nauttinut kovinkaan tästä saamastaan huomiosta. Khih.

Ps. Kuvissa näkyvät tanssijat eivät liity tekstin kiusallisiin hetkiin ja vaivaannuttaviin kokemuksiin.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Ns. kateissa mutta kuitenkin löydetty

Perjantaina tapahtui jotain, mistä olen vieläkin niin hämilläni etten tiedä oikein vieläkään mitä pitäisi tuntea. Tietysti näin jälkikäteen olen helpottunut, että kaikki päättyi hyvin mutta muuten on vieläkin aika sekavat fiilikset. Oltiin iltapäivällä käymässä Jumbossa ja ennen poislähtöä poikettiin vielä käymään H&M:llä katsomassa pojalle vaatteita, mitä oltiin hypistelty jo aikasemminkin. L pinkaisi lastenpuolelle heti kun päästiin kauppaan sisälle ja sovittiin, että poika pysyy siellä lastenpuolella kun me vilkaistaan nopeasti miestenpuoli läpi. Kovin montaa minuuttia ei siinä ehtinyt kulua, kun kuului koko kauppakeskuksen kattava kuulutus "4-vuotias L-poika odottaa äitiään kauppakeskuksen infopisteellä". Siis mitä?? J jäi jonottamaan kassalle kun lähdin hämilläni hakemaan poikaa infolta.

Vanhempi mies oli kuulemma löytänyt L:n H&M:n ovilta ja koska vanhempia ei ollut siitä löytynyt niin oli mies vienyt pojan infoon. Poika ei ollut itkenyt missään vaiheessa, ei vain ollut enää muistanut mihin äiti ja isi jäi. Kiva, että löytyi mies joka reagoi yksin olleeseen lapseen ja toimitti lapsen kuuluttamaan MUTTA. Poikaa on kielletty ehdottomasti lähtemästä vieraiden ihmisten matkaan, totaalinen kielto. Toinen juttu, niin miksi poikaa ei viety kaupan työntekijälle, joka olisi voinut kuuluttaa siellä kaupan sisällä missä lapsi (ja vanhemmat) oli ja voinut auttaa siellä vanhempien etsimisessä (poika oli kertonut mm. että isi on pyörätuolissa ja näin ollen melko helppo yleisesti tunnistaa ja erottaa). Nythän tämä mies vei lapsen pois vanhempien luota. Ja kyllä, yritän kokoajan muistaa että mies vain halusi auttaa "eksynyttä" poikaa. Vaikka poika on ennenkin "kadottanut" vanhemmat vastaavanlaisesti kaupassa, niin ei hän koskaan ole lähtenyt sieltä kaupasta pois vaan hän on käyttänyt ääntään ja huutanut "Äitiiiiiiiiiiiiii", sekä pysynyt niillä käytävillä missä on yhdessä liikuttu.

En tosiaan vieläkään tiedä mitä mieltä olisin tapahtuneesta, niin paljon ihmetyttää ja on vailla vastauksia. Ahdistavinta on, etten koskaan niitä vastauksia tule edes saamaan. Samaan aikaan olen todella vihainen ja häpeissäni mutta myös erittäin hämilläni ja helpottunut, että kaikki päättyi hyvin ja poika on kunnossa. Tämä pojan ns. pelastanut mies lähti siitä infopisteeltä samantien kun saavuin siihen, niin etten ehtinyt hänelle edes mitään sanoa tai kysyä. Todella outoa. Nyt sitten onkin melko mielenkiintoista nähdä, että säikäyttikö tämä yksi kerta pojan niin, että jatkossa muistaa pysyä siellä missä on sovittu vai tuliko tästä nyt jokin uusi "hauska juttu".


Tapahtuneen jälkeen olikin ihan hyvä viedä poika taas mummilaan yökylään ja ottaa pientä hajurakoa. Viikko on ollut kokonaisuutena jo melko haastava pojan kanssa ja nyt vielä tämä, niin pieni hengähdystauko teki ihan hyvää. Ja toisekseen meillä oli lippu AC Milan Glorie - HJK Legendat matsiin. Viime kerrasta kun on tullut käytyä katsomassa fudista paikanpäällä niin on jo ikuisuus, joten oli kivaa. Peli ei ollut ehkä se nopeatempoisin ja jännin mutta viihdyttävä. Oli kivaa.


Kotona oli pakko vielä ns. nollata päivän tapahtumia, mikä tarkoitti omalla kohdallani isoa säkkiä irtareita ja tuoppi ananaslimua. Voin kertoa, oli huono idea. Ihan järjettömän huono olo. Pöh. Ja sit ehti ikäväkin iskeä jo ennen nukkumaan menoa. Höh. Mut onneks nyt on taas poika kotona, eikä ikävästä tietoakaan.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kiukkua neuvolalääkäristä

Tänään ei todellakaan oo ollu se viikon vahvin päivä. Aamupäivällä oli pojan 4v. neuvolalääkärin aika ja käynti oli monta kertaa pahempi kuin osasin edes odottaa. Maanantaina meillä oli itse neuvola-aika, eikä sekään mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, poika ei nimittäin suostunut jäämään neuvolatädin kanssa kahdestaan tekemään juttuja, vaikka niin oltiin vähän jo ennakkoon sovittu. Melkein puol tuntia poikaa sillon yritettiin suostutella siinä muiden juttujen ohella mutta ei. Jostain syystä se pituuden ja painon ottaminen on myös aina ollut ongelmaista ja tällä kertaa ne saatiin kyllä ilman tappelua mutta ilman farkkuja ei poika suostunut puntariin. Tänään tosin kuntosalilla poika suostui puntariin ilman raskaita farkkuja ja huomattiin, että eroa maanantain punnitukseen oli reilu puol kiloa eli aika paljon tuon kokoisella. Me mennään nyt sitten loppukesästä uudestaan neuvolaan, että poika pääsee tekemään ne testit ja sillon voi myös yrittää sitä punnitusta uudestaan. Mitat tosin noillakin lukemilla oli ihan ok ja samoilla käyrillä mennään kokoajan eli sen puolesta ei hätää. Pituutta jätkälle oli tullut tässä vuodessa reilut 7cm ja painoa noin kolmisen kiloa.

Mutta tähän päivään, lääkäri oli meille ihan vieraassa paikassa Laakson neuvolan puolella ja niinpä myös lääkäri oli ihan vieras. Syy miksi jätettiin pojan tiedot muuton jälkeen meidän vanhaan tk:hon oli, että hänellä pysyisi tuttu neuvolantäti ja lääkäri, no eipä nähtävästi onnistunut (kuultiin samalla, että omalääkäri omassa tk:ssa on myös vaihtunut, että nappiin meni). Samantien kun tänään näin tuon lääkärin kenelle meillä oli aika teki mieli kääntyä ympäri ja jättää menemättä. Ja varmaan olis pitänytkin.

Minkä ihmeen takia annetaan neuvolalääkärin aikoja lääkäreille, keillä ei ole mitään taitoa tai halua tulla toimeen lasten kanssa? Tämä kyseinen Herra Lääkäri ei edes kunnolla saanut selkeää puhetta tuotettua suustaan vaan jotain epämääräistä muminaa ja örinää. Poika aloitti hysteerisen paniikki-itkemisen siinä vaiheessa kun lääkäri sanoi katsovansa silmät. Huuto loppui sitten joskus kun saatiin pukea housut takaisin jalkaan ja sain sanoa pojalle, että nyt on kaikki tehty. Ja ei, lääkäri ei tehnyt missään vaiheessa pienintä elettäkään että olisi yrittänyt rauhoitella ja puhua pojalle, mumisi ja murahteli vaan jotain, oli valmis  jättämään kaiken tekemättä.


Kiukutti se pojan huutaminen mutta vielä enemmän kiukutti se lääkärin todella tylppä ja ammattitaidoton käytös. Ja vaikka se lääkäri nyt näennäisesti sai tarkastettua kaiken tarpeellisen, niin tekisi silti mieli varata vielä syksyllä uusi aika uudelle lääkärille uuteen tutkimukseen. Aion kyllä puhua tästä vielä meidän neuvolan tädin kanssa ja antaa palautetta tästä kyseisestä lääkäristä. Argh, että ärsyttää.


Luulisi, että jokainen oikeasti ammattitaitoinen lääkäri tietäisi jopa ilman omaa kokemusta lapsista, että 4-vuotias saattaa olla välillä hieman haastava, uhmakas. Lääkärintarkistus voi olla pienelle pelottava asia, ainakin meidän pojalle se oli sitä, vaikka siitä yritettiin puhua ennakkoon jo paljon ja käydä läpi asioita, joita lääkärissä tapahtuu ja tutkitaan. Pojalla on nyt tosiaan joku outo vaihe, ettei suostu housuja riisumaan vieraiden edessä, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia mutta kun edes punnitukseen ei voi farkkuja riisua, niin jokainen voi vaan kuvitella miten helppoa ne kaikki housut on saada riisuttua lääkärin luona. Enkä edes halua miettiä millaiset traumat tästä nyt jäi pojalle, että miten helppoa sitten ensi kerralla on saada poikaa riisumaan housuja lääkärin luona.


Lääkärin jälkeen ajettiin suoraan leikkipuistoon, ajatuksena ja toiveena, että ruoka ja leikkiminen piristäisi. No, eihän se tietysti mennyt ihan suunnitellusti, kun poika ekan lusikallisen jälkeen oksensi kaiken ulos. Uskottava se on, puuro ei ole meidän pojan juttu (puistoruokailussa oli ohrapuuroa ja mehukeittoa).


Että näin, sellasia parhaita paloja tältä päivältä. Tästä suunta on vain ylöspäin, eikö?
Kuvat on tältä päivältä, kun puistoilun jälkeen suunnattiin vielä Kaivariin merenrannalle kahvittelemaan.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Uudet ihanuudet

Viime postauksessa vihjailin tulevasta Tukholman matkasta, minne ei lasta otettaisi mukaan ja nyt se matka on jo takana päin.

Useimmiten kun ollaan lähdössä laivalle on valmiiksi jo jonkinlainen ajatus mitä vaatteita ottaa mukaan mutta tällä kertaa oli jotenkin ideat ihan hukassa. En sitten tiedä johtuiko siitä, kun ei matkasta voitu kauheasti ääneen puhua, ettei pienimies vaan olisi saanu vihiä, sillä sillon ei olisi suostunut jäämään mummilaan hoitoon. Lähdettiin siis J:n kanssa salaa käymään Tukholmassa



Lauantai-iltana lähti laiva ja edellisenä yönä kävin vaatekaappia läpi kun poika oli mennyt nukkumaan ja yritin keksiä jotain sopivaa. Jotain sain valittua kun olin ensin käynyt puolet kaapista läpi ja loppujen lopuksi vielä lauantai päivänä vaihdoin mielipidettä ja kaivoin kaapista valkoisen paidan ja laitoin sen päälle.


Jos vaan olisin tiennyt mitkä ihanuudet löydän Taxfreen alesta, niin olisin napannut mukaan jotain ihan muuta päälle pantavaa mutta nyt nämä ihanuudet saavat vielä odottaa pääsyä ensimmäistä kertaa käyttöön. Converseja ei vaan voi olla liikaa.


torstai 29. toukokuuta 2014

Syyttelyitä ja tuomisia laivalta

Toissa kerralla kun tultiin ruotsinristeilyltä uhosin jo, että seuraavalla kerralla poika ei enää lähde mukaan mutta kuinkas kävikään. Silloinkin oli pohjalla ollut ajatus kahdestaan lähdöstä mutta niinpä vaan varatessa se tuli varattua pojallekin matka. Samoin kävi myös viimeksi, vaikka tosiaan edellisen kerran jälkeen olin vahvasti jotain ihan muuta mieltä. Samaa mieltä oltiin myös taas tämän risteilyn jälkeen, ensi kerralla ilman poikaa.


Viime reissusta on ehtinyt kulumaan parisen kuukautta, eikä missään vaiheessa ole tullut tehtyä postausta reissusta niin nyt vähän niinkuin taantumatorstain  mukaisesti sitten kaivoin kuvia sieltä esille. Sen lisäksi, että poika pääsi viime reissulle mukaan, niin sopivasti poika sai vielä kerhosta kaikilla kerholaisilla kodeissa kiertävän Jehki-pöllön juuri itselleen ja niinpä myös reissuun mukaan.


Tukholmassa käytiin uudella yrityksellä HRC:ssä kyselemässä nallen perään. Tällä kertaa nalleja löytyi, sekä jotain muutakin vähän spesiaalimpaa. Sen samaisen päivän iltana kun me siellä käytiin oli Tukholman HRC:n keräilyhirven julkkarit ja me saatiin ostettua tuo hirvi siis jo ennen sen virallista julkistamista.


Reissulla tuli shoppailtua jotain pientä muutakin HRC:n lisäksi. Paluumatkalla laivalle pysähdyttiin ajankuluksi Designtorgetilla ihastelemassa ja hypistelemässä tarjontaa. Tyhjin käsin ei kaupasta tultu ulos, vaan mukaan jäi jo hetken haikalemani String-hylly. Valkoisena tietenkin. Harvemmin on muuten tullut kannettua minkäänlaista hyllyä käsimatkatavaroina Tukholmasta. Laivalta löytyi vielä Marimekon raita-mukeja, mitä meillä ennestään oli keltaisena ja vihreänä, ja nyt uudet värit musta ja punainen. Nämä siis niitä yksiä suosikkejani kahvimukeissa, ihania.


Ensin muistelin, ettei matkassa ollut mitään ihmeellisempää kerrottavaa ennen kuin kuvia selatessa mieleen muistui leikkihuoneen tapahtumat paluumatkalla. Samantien nousi taas syke hieman korkeammaksi ja kiukku pintaan kun muistin tuon välikohtauksen. Poika leikki kiltisti itsekseen jollain parkkitalolla siinä leikkihuoneen lattialla kun me istuttiin J:n kanssa siinä leikkihuoneen ulkopuolella oviaukon vieressä, mistä oli hyvä seurata paikan tapahtumia. Pojan viereen tuli huomattavasti nuorempi, juuri kävelemään oppinut poika, joka sitten rupesi sotkemaan pojan leikkejä ja repimään leluja kädestä. Poika tuli hämillään meidän luokse ja samalla pieni vaan jatkoi kädestä repimistä. Hetken päästä tämä pieni alkoi lyömään meidän poikaa selkään ja vaikka kuinka komensin niin ei meinannut millään lopettaa. Kun poika yritti vielä uudestaan lyödä meidän poikaa niin otin tätä kädestä kiinni ja sanoin entistä kovempaa, ettei toisia saa lyödä. Samalla sain itse väistää junanvaunua, mitä hän yritti heittää päin. Vasta tässä vaiheessa pojan äiti (?), joka istui siinä ihan vieressä (!!) nousi ja reagoi tilanteeseen. Tosin hän reagoi vähän eritavalla kun olisi odotettu, hän nimittäin rupesi huutaen syyttämään, että olin lyönyt hänen lastaan. Onneksi eräs toinen paikalla ollut ja tilanteen nähnyt äiti reagoi samantien tuohon syytökseen ja tuli huutamaan tälle pojan äidille, sillä hetken aikaan olin itse aivan sanaton tuosta syytöksestä. Tehtiin pojan äidille ja muulle seurueelle hyvin selväksi, että heidän poika löi ja heitteli muita siellä, sekä he itse olivat vastuussa omasta lapsestaan, ja aivan turha syytellä muita. Seurue yritti vielä meitä siinä mulkoilla mutta annettiin J:n kanssa sen verran pahaasilmää, että melko nopeasti he sitten keräsivät kamansa ja häipyivät. Eikä heitä muuten näkynyt enää sinä iltana siellä leikkipaikalla.


Todella, todella outo tapahtuma ja siitä jäi todella huonot fiilikset. Siinä kun tapahtumasta oli kulunut jo jokin tovi ja vielä J:n kanssa ihmeteltiin tapahtumia, niin eräs isä sivummalta tuli myös kummastelemaan tapatumaa sanoen, että näki kaikien mitä tapahtui. Jäin vain ihmettelemään miksei tämä suht isokoinen mies tullut silloin puolustamaan jos kerran oli siinä lähellä ja näki kaiken? Vaikuttiko tähän se, että tämä tapahtuman toinen osapuoli oli huomattavasti isommalla seurueella paikalla ja he olivat selkeästi ulkomaalaistaustaisia vai? No, tapahtui mitä tapahtui ja onneksi selvittiin ilman sen suurempia vahinkoja, tosi huono fiilis vaan jäi. En vieläkään vaan voi käsittää, sitä sen äidin reaktiota. Istuu vieressä kun lapsi lyö ja heittelee muita ja sitten kun puuttuu niin tulee syyttelemään muita lyömisestä. Käsittämätöntä. Itse olisin ollut niin nöyrä ja nolona jos oma poika olisi käyttäytynyt noin huonosti. Huh.


Risteilyn asukuvista teinkin oman postauksensa silloin melko pian risteilyn jälkeen ja ne löytyy täältä.


ps. Seuraavalle matkalle poika ei muuten enää pääse mukaan, sillä uusi risteily on jo varattuna ja se on vaan kahdelle.