lauantai 19. heinäkuuta 2014

Asuntomessut 2014


Joitain satunnaisia kuvia Jyväskylän asuntomessuilta. Käytiin asuntomessuilla niiden avajaispäivänä ja oli ilo sillon huomata, ettei paikka ollut ihan turvoksissa, kuten oltiin vähän pelätty. Ihan kaikkia kohteita ei ehditty kiertämään mutta suurin osa, ne kerrostaloasunnot jäi mm. näkemättä.

Itse en mistään talosta täysin innostunut mutta paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia kyllä löytyi. Valkoinen oli hyvin monessa esillä tuolla ja ihastutti tietysti omaa silmääni. Olin jo aikaisemmin ihastellut valkoisia kiuaskiviä ja nyt kun näin niitä monissa asunnoissa livenä niin varmistui, että sellaiset hankitaan myös meidän saunaan.


Monissa kohteissa ihastuin isoihin ikkunoihin, itse tykkäisin kovin niistä. Ajatus lähes seinän kokoisista ikkunoista on houkutteleva mutta käytännössä en niiden toimivuudesta ole kuitenkaan niin vakuuttunut, varsinkaan kun naapurit on ihan vieressä. Silmiin myös pisti asunnoissa verhottomuus, mitä näkyi paljon. Meillä ei kotona ole tällä hetkellä yksiäkään verhoja, enkä usko, että niitä tulee missään vaiheessa, koska ikkunoissa on kuitenkin sälekaihtimet ja näin yleinen ilme on vähän raikkaampi ja avarampi. Kaikki ei ehkä verhottomuudesta tykkää tai ole siihen tottunut, mutta itse ole oppinut nauttimaan siitä ja erityisesti siitä sen tuomasta avaruudesta ja valoisuudesta, keveydestä(?).

Nämä olivat ensimmäiset asuntomessut missä muistan käyneeni ja ehdottomasti käymisen arvoiset!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Viikko mökillä


Muistan miten lapsena välillä viikko tuntui jo iäisyydeltä, toisinaan jopa aamulla herätessä ilta tuntui olevan liian kaukana. Nyt oltiin viikko mökillä ja tuntuu kun se olisi mennyt yhdessä silmänräpäyksessä. Aamulla herättiin ja seuraavaksi oltiinkin jo menossa nukkumaan (tai katsomaan fudista, aika sama). Mut aika paljon ehdittiin viikossa tehdä ja käydä.  Päiväretkiä tehtiin ympäriinsä mutta myös vähän grillattiin, saunottiin, uitiin, syötiin jäätelöä, otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin jäätelöä, saunottiin,uitiin...ja juotiin jaffaa! Niin ja talviturkin virallinen luovutuspäivä tälle vuodelle oli 6.7.2014. Ihan saunasta uskaltauduin ekan kerran uimaan, tosin loppuviikosta mentiin sitten jo ilman saunaakin uimaan.


Mökillä leikkimisen ja uimisen lisäksi tehtiin taas tänäkin vuonna niitä päiväretkiä. Yhtenä päivänä käytiin Pieksämäen torilla ja siinä paluumatkalla herkuttelemassa aina niin herkullisilla ja tuoreille munkeilla Paltasen kahvilassa. Käytiin myös Jyväskylässä Peukkulassa huvipuistoilemassa, sekä tietysti Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Ajettiin J:n isovanhemmille ja siitä jatkettiin matkaa Ähtärin eläinpuistoon ja Tuurin kyläkauppaan. Käytiin myös Jyväskylän asuntomessuilla. Niin ja tietysti Hankasalmen kylillä.


Iso kiitos viikosta vielä Papalle, joka jaksoi meitä ruokkia ja kuskailla ympäriinsä, minne keksittiinkin vain haluta, kiitos!



keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ikäkriisi?

Käsittämätöntä, tasan viikon päästä mulla on synttärit ja täytän 30. Apua. Ikäkriisi? Joo, jonkinlainen.


30 taitaa melko perinteisesti olla se raja kun mietitään uraa ja perhettä. No, mun urahaaveet kaatu aikalailla noin kymmenen vuotta sitten kun J onnettomuus kävi. Sillon joskus oli haaveita ja suunnitelmia urasta, olin melko urasuuntautunut mutta niin ne mureni hetkessä, niinkun mureni paljon muutakin. Silloin tärkeimmäksi nousi perhe, se on kaikki kaikessa. Meille oli melko nopeasti selvillä, että opetellaan pärjäämään arjesta kahdestaan ilman ulkopuolista apua, se vaatii paljon mutta se myös antaa paljon. Jos meillä taas olisi ulkopuolista apua, niin meillä olisi joku ylimääräinen kokoajan mukana, kokoajan meidän perheessä. Mulle perhe on siis myös mun työ, mun työ on auttaa J:tä. Mun työssä ei oo lomia, eikä siitä saa vapaata, mun työaika on 24/7. Se ratkasu oli meille selkeä ja sillä ollaan aika hyvin pärjätty, välillä ehkä koettelee vähän kovemmin ja välillä tosi kovasti mutta selvitty ollaan. Mutta kaikkein pahin haaste tuntuu olevan muiden mielipiteet ja suhtautuminen. Voin käsi sydämellä vannoa, että en itse suunnitellut elämän menevän näin. Suunnittelin tekeväni uran ja hankkivan samalla myös perheen, haaveilin siitä ns. normaalista perhe-elämästä ja arjesta. Mutta kävi toisin ja sen kanssa oli opittava vaan elämään. Silti liiankin usein tuntuu, että monet ajattelee meidän vaan lorvivan ja lomailevan kotona, kun eihän me käydä normaalisti 8-16 töissä ja viedä lasta päiväkotiin. Vielä pahemmalta tuntuu, kun moni yllättänkin läheltä tuntuu ajattelevan näin. Voin vannoa, jos J olisi vielä jaloillaan, niin meillä molemmat kävisi ihan normaalisti töissä ja ne mahdolliset lapset vietäisiin päiväkotiin. Nyt ei ole niin, suunnitelmat muuttui, elämä muuttui. Toisinaan tekisi mieli sanoa, että otan kritiikkiä vastaan vain niiltä ketkä ovat kokeneet saman, keiden elämä ja arki on kokenut saman. Ja voin paljastaa, arki ei aina ole helppoa kun molemmat on kotona, kun koko perhe on kotona. Arki ei aina ole helppoa kun oma puoliso on myös oma työnantaja.


Silti välillä mietin, että pitäisikö palata takaisin kouluun ja hankkia toinen tutkinto. Vai pitäisikö elämästä ottaa nyt se kaikki mahdollinen irti, mennä ja matkustaa, koska koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaa. Vai olisiko nyt aika rauhoittua ja tehdä suunnitelmia pidemmällä tähtäimellä, kuitenkin kohta jo 30.


Mutta ehkäpä nyt alkuun ihan ensimmäiseksi yritän tehdä päätöksen, että mitä pakkaan matkalaukkuun ennen kun lento lähtee. <3

(kuvat: google.fi kuvahaku)