Pitkäperjantain iltaa

Pitkäperjantai ei tänä vuonna ole tuntunut ollenkaan pitkältä, päinvastoin olis voinu kestää jopa hetken kauemmin. Sain alkuillasta hetken omaa-aikaa kun pojat nukkui yhdessä päikkäreitä, joten raivasin partsille sen verran tilaa, että pääsin nauttimaan ilta(päivä)kahvin auringonpaisteeseen. Suunnittelin, että olisin siinä samalla käynyt päivän kuvat läpi ja tehnyt niistä postausta mutta eihän siitä mitään tullut. Laitetaan nyt siis vaan muutamia pääsiäisaiheisia kuvia.

Sen sijaan, että meillä olisi laitettu mitään perinteistä pääsiäisruokaa, niin iltapalaksi tehtiin pitkästä aikaa lihapiirakkaa. Ja oli muuten hyvää, voin kertoa!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille! Ja tietysti myös munariksta sellaista! <3

Sunny day happy day

Ihana ihana aurinko ja niin aukesi terassikausi. Pojan tanssitunnin jälkeen auton nokka kohti Kaivaria ja iltapäivä nautittiinkin jo mukavasti lämmittävästä auringosta Kaivarissa. Ensin päiväkahvit Carusellin terassilla ja sitten vielä leikkipuistoriehumista. Ihan mahtavaa.

Vuosi sitten keväällä ja itseasiassa vielä pitkään kesälläkin tuntui, ettei meidän pojalta ota luonnistuakseen potkulaudalla meno mutta nyt on meno muuttunut ihan täysin. Potkuttelu menee pojalla jo ihan luonnostaan ja se myös tuntuu olevan melko mukava etenemistapa pienelle. Aika hämmentävä seurata vierestä miten yhtäkkiä itsestään se muutos on käynyt. Tai no olihan välissä pitkä syksy ja talvi milloin potkulauta oli talviunilla mutta nähtävästi ne talviunet olivat oikein onnistuneet. Toivottavasti tänä keväänä ja kesänä päästäänkin potkuttelemaan paljon. Testasin itseasiassa itekin tota pojan potkulautaa (ja se oikeesti kesti mun painon!!) ja se oli aika siistiä, voisin haluta itellekin sellasen. Ja on kuulemma mitä parasta pepputreeniä se potkuttelu, eli todellakin haluan sellasen!

Ps. Uus huivi Vilasta <3

Maalla on mukavaa

Meillä on auto ollut pari päivää ns. poissa käytöstä jarrurempan takia ja siksipä myös poika on viettänyt vapaapäiviä kerhosta. Olisinhan voinut viedä poikaa bussilla kerhoon mutta laskeskeskelin, että en olisi paljoa muuta ehtinyt kun istuskella bussissa iltapäivän niin päädyttiin pitämään vapaapäivät. Ja oikeesti, en oo ihan kauhean innostunut tosta bussin käytöstä, joku siinä tökkii ja pahasti.

Tän päivän happihyppely käytettiin hyödyksi ja suunnattiin lähikauppaan potkulaudalla potkutellen ja samalla lähistöön tutustuen. Vaikka tosiaan oon näillä kulmilla nuoruuteni viettänyt ja siltä osin nurkat on tuttuja, niin paljon on myös muuttunut.

Kauppamatkalla muisteltiin pojan kanssa myös aikaisempia kauppamatkoja kävellen siellä vanhassa kodissa. Aikaisemmin lähikauppaan mentiin muutaman isomman risteyksen läpi ja sporakiskojen yli, kun nyt matka taittuu omakotitalojen välissä päällystämättömällä tiellä, vain muutamalla pienellä tien ylityksellä. Ristiriitainen fiilis, sillä samalla kun kaipaan sitä että spora kulki oven edessä, Kallio oli ihan siinä kupeessa ja sitä mahdollisuutta, että saatoin iltalenkillä kävellä keskustaan, niin nautin myös suunnattomasti tästä lähes maalaisfiiliksestä, mikä täällä aina välillä tulee.

Löydettiin matkalta myös kiviä ja käpyjä kotiintuomisiksi

Ring

En ikinä olisi uskonut, että joudun 3-vuotiaan poikani kanssa taistelemaan Lokki-valaisimesta mutta niinpä meillä on vaan taisteltu. Vasta vähän aikaa sitten Eero Aarniolta kotiutunut Ring-valaisin sai melko vastahakoisen vastaanoton ja poika meinasikin käydä itse repimässä meidän makkarista Lokin alas omaan huoneeseensa.

Ring on kuitenkin löytänyt paikkansa pojan huoneesta ja saanut nyt jopa pojan hyväksynnän. Valaisin onkin todella ihana ja sopii loistavasti pojan huoneeseen. Se on sopivan kevyt ja raikas tuohon melko pieneen huoneeseen, pienentämättä tai tekemättä huonetta yhtään ahtaamman näköiseksi mutta silti on kaunis yksityiskohta ja valaisee hyvin. Ei varmaan edes tarvitse sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen näihin kaikkiin Eero Aarnion valaisimiin, mitä sieltä outlet-myymälästä käytiin hankkimassa (Uutta valoa elämään).

Nude numbers alarm clock

Uuteen kotiin oon yrittänyt hankkia nyt sellaisia uusia juttuja mitä on tullut kaupoilla ihasteltua pitkään. Aika paljon kivoja uusia hankintoja onkin päästy tekemään, osa pienempiä ja osa isompia mutta hyvin paljon siis sellaisia juttuja mitä on halunnut ja himoinnut jo pitkään.

Yksi tällainen ihana uutukainen on Karlssonin herätyskello. Hyvin yksinkertainen ja selkeälinjainen kaunistus ja mikä parasta niin täysin valkoinen. Rakastan näitä tämän mallisia herätyskelloja muutenkin ja nyt kun värinä vielä valkoinen niin olin aivan myyty. Plussaa kellossa vielä tuo koko, ihanan iso herätyskelloksi. Vaikka herätyskellona tätä ei meillä kylläkään käytetä.

Peace & Joy

Tänään käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin käymään kaupoilla sillä aikaa kun poika oli kerhossa. Toki, ajan olisi voinut käyttää hyödyksi ja palata takaisin kotiin purkamaan tavaroita ja siivoamaan mutta päädyin silti kauppakeskus Kaareen. Mitään ei ollut hakusessa, joten hieman vain katselemaan kauppojen tarjontaa ja nauttimaan omasta ajasta. Pari tuntia meni nopeasti ja siinä ajassa ehdin löytää itselleni jopa yhden paidan. Valkoinen Marc O´Polo löytyi Sokokselta alesta ja ihastutti samantien. Valkoista ja hopeaa, tykkään.

H&M:llä kävin vaihtamassa pojalle aikaisemmin ostettua paitaa isompaan kokoon, niin samalla löytyi aletangoista muutakin mukaan. Niin katu-uskottavia.

Avainten luovutus

Tänään käytiin hakemassa vielä vihon viimeiset tavarat vanhasta kodista ja palauttamassa avaimet. Ensimmäistä kertaa tuntui pieni haikeus lähteä. En tosin tiedä mitä oikeasti sieltä jäin kaipaamaan, ehkä niitä maisemia ikkunoista ja niitä muistoja mitä siihen kotiin ja ympäristöön sisältyi. Kuten jo aikaisemminkin kerroin, tuon kodin piti olla vain väliaikainen mutta reilu viisi vuotta siellä kuitenkin meni.

Vaikka siinä itse kodissa oli paljon parannettavaa, kuten se keittiöremontti, mikä ei koskaan ehtinyt tulla valmiiksi (kiitos Sallakeittiöt erittäin surkeasta palvelusta, ikinä en suosittelisi teitä, paitsi sympaattista Petriä, kenelle oikeasti kiitos kaikesta!), niin olihan se silti koti ja erityisesti se oli meidän pojan ensimmäinen koti.

L onkin protestoinut muuttoa pitkään, välillä ihan itku-potku-raivareilla mutta pääsääntöisesti jankuttamalla kysymystä miksi me muutetaan/muutettiin?. Poika tykkää uudesta kodista ja uudesta huoneestaan mutta silti ei ole ollut täysin halukas hyväksymään muuttoa. Viimeisen kerran poika kävi vanhassa kodissa viikko sitten ja silloin vielä sieltä pakastimesta löytyi jäätelöä, joten muistot siitä tyhjyyttään huutavasta vanhasta rapistuneesta kodista jäi pojalle lämpöisinä ja jäätelön makuisina. "Ja äiti, mä sain kävellä siellä kotona kengät jalassa!!"

Kiitos Vallila kaikista ihanista vuosista ja muistoista, ikävä jää! <3