Casual May

Siinä taas muutamia satunnaisia, lennossa napsittuja asukuvia toukokuun varrelta. Ei vieläkään mitään erikoista, tai no ehkä toi tupsulakki oli jotain pientä erilaista mutta muuten asut jatkuu melko rennolla tyylillä. Ja sitten vielä joitain pojan asukuvia.

Friday night

Perjantai-iltana vietettiin pojan kanssa laatuaikaa kahdestaan, kun isi lähti rypeemään ja rellestämään, eli poikaporukalla ja parin oluen kanssa grillamaan, ja kyllä kirjaimellisesti vain parin oluen kanssa. Poika oli jo jonkun aikaa puhunut, että haluaa Torppikseen syömään kalaa ja tomaattia, eikä äitiä tarvitse yleensä useampaa kertaa houkutella Torppikseen salaatille, niin sinne siis. Ihanasti aurinko vielä alkoi pilkistellä reippaammin pilvien takaa ja saatiin syödä ihanassa ilta-auringossa terassilla.

Ihan turha haaveilla, että poika viihtyisi paikallaan niin kauaa, että olisin kahvin voinut hörppiä siinä terassilla, joten kahvi mukaan ja mentiin siihen viereiselle kalliolle. Itse parkkeerasin kalliolle istumaan auringon paisteeseen nauttimaan iltakahvista kun poika kirmasi pitkin kalliota ja harjoitteli ninja-pyörähdyksiä ja taistelua keppien kanssa. Ninjat on nyt siis kova juttu ja legoissa tietysti Ninjago.

Seikkailtiin vielä siinä auringon paisteessa ja illan kuluksi pitkin Munkkiniemenrantaa pitkin uimarannalle ja siitä vielä eteenpäin. Käveltiin rantaviivaa pitkin ja välillä seikkailtiin siellä metikön keskellä sellaisia reittejä joita ei sitten voida J:n kanssa mennä. Pari kertaa oli siinä illan aikana pojalla kenkä märkänä mutta eihän se menoa haitannut lämpöisenä kesäiltana.

Sitä on ehtinyt jo syksyn ja talven aikana täysin unohtamaan miten ihania ja valoisia nämä kesäillat voikaan olla ja petollisesti ajantaju katoaa ihan täysin. Kotimatkalla autossa ei ehditty parkista kovinkaan pitkälle kun takapenkiltä kuului jo tyytyväinen kuorsaus, kello oli ehtinyt karata jo kymmeneen. Ilta oli niin ihanan aurinkoinen ja tyyni, eikä kylmäkään tullut missään vaiheessa, että millään ei olisi malttanut lähteä kotiin ja sinne Munkkiniemenrannan varrelle jäikin vielä monia nauttimaan kauniista illasta.

Live Aid-konsertti @Stadikka

Lauantaina päästiin kuin päästiinkin Stadikalle Live Aid Uusi Lastensairaala 2017-megakonserttiin. Noin viikon ajan kyseltiin lippua ja yritettiin saada yhtä pt-lippua Stadikalle mutta pt-paikat oli loppuunmyyty, eikä meille suostuttu myymään lippua kentälle. Väittivät, ettei kentälle olisi esteetöntä pääsyä. Täyttä valetta. Oltaisiin kuitenkin saatu ostaa kentälle ihan perusliput mutta periaatteesta en tähän suostunut, koska pt-lipulla avustaja tulee samalla lipulla, eikä se avustajan tarve siitä mihinkään katoa jos on kentällä tai katsomossa. Käytiin vielä lauantaina iltapäivällä Stadikan pihalla kysymässä Infosta ja siitä vieressä olleesta lipunmyynnistä vielä kerran pt-lippua ja mahdollisuutta saada pt-lippu kentälle. Odoteltiin kymmenisen minuuttia siinä ja yht'äkkiä meille tultiin kertomaan, että olivat saaneet avattua vielä 20 pt-lippua myyntiin. Hieman oudolta kuulosti mutta saatiinpa lippu. Pt-katsomoa oli aidoilla laajennettu kentälle. Eli siinä vielä lisänäyttöä siihen heidän väitteeseen kentän esteettömyydestä, oltiin nimittäin ihan suoraan siinä kentällä, eikä tultu siihen edes pt-katsomon kautta. En voi sietää tuollaista valehtelua ja väärän tiedon antamista, todella kuvottavaa ja epäammattimaista.

Viiden tunnin megakonsertti oli itsessään aivan mahtava ja olis kyllä harmittanut ihan urakalla jos olis keikka jäänyt näkemättä ja kokematta. Ajatella nyt, että Stadion, Robin ja Boom Kah. Tai Stadion, isokasa kirkuvia teinityttöjä ja Adam Lambertin duckface, mikä kesti koko sen biisin ajan. Tai Stadikka, Siltsu ja koko stadikka tanssimassa Gangnam Style:a. Voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon. En edes osaa sanoa, että mitkä oli itelle ne isoimmat jutut, mutta kyllähän nyt Elastinen toimii aina, sanomattakin selvää, että Samuli Edelman oli ihana ja Sunrise Avenueta aina ilo päästä livenä kuulemaan, Samun ääni on hunajaa korville. Ja se Robin ja Boom Kah. Wau. Se tunnelataus niissä kaikissa toive-biiseissä ja se fiilis mikä Stadikan valtasi kun Sillanpää lauloi "Sinä ansaitset kultaa".

Vähän kuitenkin harmittaa, että vaikka konsertti on järjestetty todella tärkeän ja ison asian takia, taustalla on paljon koskettavia ja kirpaisevia tarinoita ja kohtaloita, niin onko niillä pakko latistaa konsertin tunnelmaa. On ristiriitaista pitää hauskaa ja nauttia olostaan kun vähänväliä tuodaan esille hengestään taistelevista lapsista ja vanhemmista, ketkä käyvät läpi painajaistaan lapsen sairastessa. En missään nimessä tarkoita vähätellä tai arvostella näitä tarinoita ja kohtaloita, mutta kun kerran tällainen konsertti järjestetään ja tarkoitus on, että ihmiset viihtyvät ja nauttivat, niin eikö nämä riipaisevat tarinat ja kuvat voitaisiin jättää pois, koska todella uskon, että jokainen tietää miksi tuolla konsertissa oltiin, mihin rahoja kerättiin ja mitä siellä taustalla on. Nämä tarinat ja kohtalot, kaikki ne taistelut ja kokemukset voidaan tuoda muilla tavoilla, muina hetkinä esille, mutta mielestäni sen ei välttämättä tarvitse olla tuolla konsertissa.

Ai, että mä tykkään kesästä ja näistä keikoista Stadikalla, ihanuutta.

Oliko muita Stadikalla megakonsertissa ?