Joulun odotus on startattu

Tätä on odotettu jo koko syksyn ja nyt vihdoin viikonloppu oli kunnon startti joulun odotukseen. Ja okei, hössötykseen. Käyn aina tässä loppusyksystä sisäistä taistoa, että milloin saa aloittaa joulun odotuksen ja nyt kuukausi ennen aattoa on ehkä ihan kohtuullinen aika, eikö?

Lauantaina satuttiin vähän kun vahingossa Jumboon kun Joulupukki oli siellä. Ensin vähän vaan katseltiin, eikä poika meinannut uskaltaa pukin luona käymään mutta kun ruokakaupan ajan oli asiaa pyöritellyt mielessä ja kerännyt rohkeutta niin lopulta uskalsi mennä jonoon ja pukin syliin juttelemaan. Voi sitä iloa ja ylpeyttä mikä pojasta loisti kun pukki kehui reippaaksi pojaksi. Ja eikä ollenkaan huonompi tapa aloittaa tätä joulun odotusta.

Sunnuntaina Aleksin joulukadun avajaiset osui tylsästi päällekäin pojan ylimääräisen tanssitunnin kanssa, mikä meinasi vähän aiheuttaa ongelmia aikataulujen kanssa mutta onneksi ei ihan kaikkea missattu. Poika kun oli tanssitunnilla niin me käytiin J:n kanssa kuuntelemassa Senaatintorilla joululauluja ja ajatus oli ehtiä nähdä valojen sytytys mutta sen missasin kun juoksin jo hakemaan poikaa pois tanssista. Jouluparaati ehdittiin kuitenkin hyvin katsoa ja suosiolla otettiin paikka Espan varrelta, eikä edes yritetty päästä Aleksille paraatia näkemään.

Paraatin jälkeen oli vielä ihan pakko käydä kurkkaamassa Stockan jouluikkunaa, mikä oli aikaisemmin päivällä avattu. Ikkunoilla oli tosin sen verran vielä ryysistä, että ihan kauheasti ei niitä päästy ihailemaan, vähän kuitenkin ja se oli just se juttu. Pitää mennä ihastelmaan vielä uudestaan ihan ajan kanssa, samalla kun voisi käydä ihastelemassa Stockan jouluosastoa. Ehkä pitäisi odottaa ensin palkkapäivää tai veronpalautuksia ennen jouluosastolle menoa. Tai sitten just pitää mennä ennen niitä ja niiden jälkeen pysyä kaukana paikasta.

Mutta kun tunnestusti minussa asuu pieni mielensäpahoittaja niin taas tuossa jouluikkunan luona se nousi vähän pintaan. Mikä riivattu niitä aikuisia vaivaa, ketkä jyräävät lapset ja tunkevat itse sinne ihan ikkunan eteen vaikka näkevät, että edusta on ihan täynnä pieniä innokkaita ihailijoita, aikuiset näkee ihan hyvin siitä lasten takaakin. Siellä vielä yksi äiti meinasi jyrätä meidän pojan omien lastensa kanssa, kun meidän poika kiltisti (pakotettuna) odotti omaa vuoroaan päästä ikkunan eteen. Siinä kohtaa kun tämä äiti alkoi työntämään lapsiaan meidän pojan eteen niin oli pakko jo puuttua peliin ja ärähtää hellästi. Niin monessa paikkaa tuntuu törmäävän tähän samaiseen ongelmaan, että ei ne lapset niinkään pahasti ryysi ja kiilaile, vaan ne vanhemmat jotka työntävät säälimättä omiaan muiden lasten eteen ja jyräävät. Todella ärsyttävää.

Ihanaa joulun odotusta kaikille, toivottavasti kaikki muutkin on tästä ajasta ihan yhtä innoissaan. Ja miksei olisi, onhan tää yksi vuoden parhaista ajoista!  <3 Joulu

Roadtrip 2015: Pohjois-Jyllanti

Pientä kuvafiilistelyä viime kesän reissulta. Legolandin ja Givskud zoon jälkeen ajettiin pohjoiseen päin Aalborgiin. Aalborgista oli tarkoitus alunperin ajaa vain Skageniin ja tarkemmin sinne pohjoisimpaan paikkaan Grenen-niemelle, mutta pikaisella googlettelulla päätettiin että menomatkalla poiketaan myös Blokhusissa ja Løkkenissa, vaikutti sen verran kivoilta paikoilta. Nyt siis tiedossa kuvaähkyä tuolta päivältä. Aika huikea päivä ja ihan mahtavia paikkoja.

Ensimmäisenä ajettiin Blokhusiin, mikä näytti oikein ihastuttavalta pieneltä kaupungilta. Alkuun jätettiin auto keskustaan parkkiin ja katseltiin ympärille samalla kun suunnistettiin kohti rantaa. Rannalla huomattiin, että suurimmaksi osaksi muut tulivat rannalle autolla, joten niinpä mekin haettiin auto ja suunnattiin sillä rannalle uudestaan. Vaikka päivä oli kauniin aurinkoinen niin mikään kovin lämmin päivä ei ollut, varsinkin kun tuuli osui, joten rannalla ei mikään tungos tosiaankaan ollut.

Blokhusista olis varmaan voinut ajaa suoraa rantaakin pitkin Løkkeniin mutta me etsittiin sinne kuitenkin ihan teitä pitkin. Løkkenissa rannan lisäksi käytiin syömässä ja torin reunalta löydettiin myös karkkitehdas missä piti tietysti myös käydä. L ei tosin innostunut paikasta yhtään, koska tarjolla oli vain kovia karkkeja ja melko kova mekkala kun karkkeja valmistettiin ja leikattiin paloiksi.

Blokhusissa ja Løkkenissa olisi ollut jo ihan riittävästi yhdelle päivälle ja molemmissa paikoissa olisi mielellään viettänyt paljon kauemminkin aikaa ja tutustunut paikkoihin mutta kun suunnitelmiin kuului vielä se Grenen niin matkaa oli jatkettava melko nopeasti. Näissä kahdessa paikassa olo tuntui kun olisi ollut jossain ihan muualla kun Tanskassa. Ihania pieniä kesäpaikkoja.

Grenenissä käynti oli hieno mutta raskas, maasto ei ollut se ihanteellisin pyörätuolille. Jos tonne oltais menty heti aamupäivällä olis voimat voinu riittää kiskoa pyörätuolia ihan sinne niemen kärkeen mutta kun takana oli jo pitkä päivä ja aurinko alkoi jo pikkuhiljaa laskemaan niin jäätiin siihen matkalle vain ihastelemaan ennen kun käännyttiin ympäri. Poika oli tuosta rannasta todella innoissaan, koska pääsi näkemään meduusoita ihan vierestä, sekä ranta oli täynnä kiviä, joita poika poimi taskut täyteen kotiintuomisiksi. Ja ihan oikeasti, taskut oli kivistä niin täynnä, että hyvä kun housut pysyi jalassa. Toinen vielä suuttui mulle kun en kantanut osaa hänen kivistään samalla kun reppu selässä kiskoin pyörätuolia pitkin upottavaa hiekkarantaa. Vikassa kuvassa näkyy vielä tuo kevyt hiekkainen ylämäki mitä pitkin sitten hiestä märkänä kiskoin pyörätuolia parkkipaikalle. No, mitäpä pitää itsensä joka paikkaan tunkea, välillä se tuottaa vähän töitä. Ei tosiaan se helpoin ja kevyin reissu mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Kilometrejä kertyi päivälle noin kaks ja puolsataa, ehdottomasti ajamisen arvoisia, tai no autossa istumisen arvoisia. Pohjois-Jyllantiin voisin palata mielelläni vielä uudestaan.