Perjantaina oli heti herättyä polttava fiilis, että jotain pitää keksiä, jotain pitää tehdä. Mutta mitä. Päätettiin lähteä Stadiin ja Magnumin-jäätelöbaariin Vanhalle Ylioppilastalolle. Eikä muuten oltu ainoita, jonotettiin noin puolisen tuntia. Jopa poika jaksoi kiltisti jonottaa, vaikka ei ihan täysin tuntunut käsittävän että mitä jonotetaan. Toisaalta, mikäpä siinä isän sylissä jonottaessa.
Hieman oli vaikeuksia päättää mitä omaan jäätelöön haluaisi. Vaihtoehtoja oli runsaasti mutta näin pähkinäallergisena pakko todeta, että ehkäpä vähän turhan paljon oli erilaisia pähkinöitä vaihtoehtoina. Poika ei meinannut suostua muuhun kuin pelkkään suklaaseen, mutta pienen taivuttelun jälkeen pojan jäätelö kuorrutettiin värikkäillä karkeilla ja se kelpasi sitten oikein hyvin. Itsellä oli omassa magnumissa valkosuklaakuorrutus, kuivattuja mansikoita, hopeahelmiä ja valkosuklaata. Makeaa, voin kertoa, että todella makeaa. Mutta hyvää. J:n jäätelössä oli hopeahelmiä, salmiakkia ja hopeapähkinärouhetta.
Perjantaista oli alustavasti suunniteltu pizzaperjantaita mutta siinä kun oltiin jäätelöiden jälkeen jonkun aikaa Stadissa pyöritty, alkoi nälkä olemaan sen verran suuri ja kello jo sen verran, että mentiin Hard rock cafeehen syömään. Olin jo muutaman kerran aikaisemmin ehtinyt J:lle puhua, että sinne voisi mennä syömään mutta kyllä nyt taas muistin miks ei siellä yhtään sen useammin olla käyty. Hintataso Suomen HRC:ssä on suhteellisen kova, eikä se hamppari nyt niin kovin erikoista kuitenkaan ollut. Vaikka olihan se hyvää ja todellakin riittävän iso, jopa liiankin iso annos, mutta myös todella suolaista. Mutta siis pääsin nyt sinne syömään kun halusinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti