tiistai 9. huhtikuuta 2013

Uusi isompi pikkulaukku

Sieltä viime Tukholman risteilyltä matkaan tarttui yksi kiva laukku mikä on ollut tarkoitus täällä esitellä mutta aina se vain on jäänyt. Tämä ihana Börn Borgin laukku löytyi Viikkarin Tax-freestä ja sen jälkeen kun sen huomasin niin en voinut sitä enää sinne hyllyyn jättää.


Oikein toimiva musta nahkainen laukku, minkä saa olan yli laitettua. Tosin jotenkin en oo osannu sitä vielä talvitakkien kanssa kauheasti käyttää mutta kun takeista päästään tai saa vaihdettua kunnolla kevyempiin niin uskon laukulle suurta suosiota. Tykkään vielä kun laukku ei ole ihan perinteinen vaan siinä on tollanen läppä (??). Käytännöllisyyttä lisää vielä laukun takapuolella oleva vetoketju mistä pääsee käsiksi laukun sisältöön. Takana on vielä myös pienempi vetoketjullinen tasku.


Loistava löytö siis, oikein toimiva tuollainen reilumpi pikkulaukku :D vai mitä ootte mieltä?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kuumaa kanakeittoa ja äiti kattoon

Välillä kyllä mietityttää mitä noiden pienten päässä oikein liikkuu. Meidän poika on jostain keksinyt nyt kanakeiton. Kyllä, kanakeiton ja välillä hän kertoo että tekee meille kuumaa kanakeittoa ja välillä taas uhkaa tehdä meistä kuumaa kanakeittoa. Sipulilla. Vastaus kaikkeen on kuuma kanakeitto. Enkä tosiaan tiedä mistä tää on lähtöisin. Ja vihaan sipulia, yök.

Tänään aamupalalla poika ilmoitti haluavansa nuken. Ja hetki sen jälkeen hän uhosi laittavansa äidin kattoon ja syödä äidin silmät. Nuket poika sai päähänsä kun eilen näki minun mummini luona nukkeja ja ne jäi hieman kaivertamaan mieltä, kun ei paikanpäällä niillä uskaltanut leikkiä vaikka lupa oli. Mutta mistä tuo loppu sitten oli lähtöisin niin ei mitään tietoa. En tiedä pitäisikö nyt jo pelästyä noita juttuja vai vaan olla tyytyväinen pojan vilkkaasta mielikuvituksesta? Ja siis ihan tosissaan puhuen, poika ei selkeästi ymmärrä puheidensa merkitystä kun sanoo laittavansa jonkun kattoon ja syövänsä siltä silmät. Mutta jos jo alle 3-vuotiaana tällaisia juttuja niin mitäs sitten teini-iässä?? Ja olin vielä myöntyväinen siihen nukkeen, lupasin että saa toivoa sellaista synttärilahjaksi jos tosiaan niin haluaa.


Tänään käytiin myös lääkärin luona juttusilla. Sanottiin pojalle kun lähdettiin, että mennään vähän juttelemaan lääkärin kanssa, eikä mitään ikävää siellä tapahdu. Muuten poikaa ei olisi saanut lähtemään ilman huutoa. Sitten kun tämä meidän tk-lääkäri tuli ovelle kutsumaan meitä sisään niin poika painoi ensimmäisenä huoneeseen, lääkärin kohdalla katsoi miestä silmiin ja totesi "me tultiin vähän juttelemaan tänne".  :D


Mulla oli valmiiksi kovat epäilykset niin tästä lääkäristä kuin siitä miten poika malttaa olla mutta ilokseni voin kertoa että molemmat yllättivät positiivisesti. Oltiin J:n kanssa molemmat ihan hämillään käynnin jälkeen että miten tää näin hyvin meni. Poika oli tosi reipas koko käynnin, antoi lääkärin katsoa ja tutkia, sekä vastasi reippaasti. Ja lääkäri taas kuunteli, otti todesta mitä sanottiin ja sanoi lähes heti tekevänsä lähetteen, eikä lähde arvailemaan. Ei siis mitään vakavaa, lähinnä noita iho- ja allergiajuttuja. Harmiksi näyttää, että L:lle on puhjennut myös noita ruoka-aineallergioita mistä itse kärsin ja mitkä johtuvat taas noista siitepölyallergioista. Ei kiva. Vaikka alkujaan jo tiedettiin, että olisi lähes ihme jos poika selviäisi ilman allergioita kun molemmat vanhemmat kärsii melko laajasti niistä (molemmilla siitepöly, mulla lisänä ruoka-aineet, J:llä taas eläimet ((ja kyllä meillä silti on ja pysyy kissa!!))), mutta ei se kivalta silti tunnu huomata niiden allergioiden puhkeavan. Ja puhkesihan pojalle atooppinen ihottuma jo noin kuukauden iässä että olisi tosiaan ollut ihme selvitä ilman allergioita. Vielä jää nähtäväksi miten astman kanssa käy.

(Lääkärin luona käymässä ja pitkästä aikaa hyvää kahvia -postauksesta voi käydä lukemassa miksi olen hieman epäileväinen tuota lääkäriä kohtaan, ihan vain yhtenä kokemuksena.)

Nala ei halunnut herätä maanantaihin ollenkaan

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Äiti joka ratsasti kilpikonnalla

Näin lumisateisena sunnuntaina voi hyvin muistella viime viikkoisia aurinkoisia päiviä kun oli jo ihan varma kevään saapumisesta. Käytiin muutamana päivänä Kaivarissa leikkimässä ja paistattelemassa auringossa, myös kahvit hörpittiin terassilla. Kaivopuisto on kyllä ihan mahtava paikka noina aurinkoisina päivinä.


Converset ei ollut ehkä se paras valinta tonne leikkipuistoon, sillä kylmyys iski läpi siinä muutaman tunnin seisoskelun aikana ja vesilätäköitä oli vaikea vältellä. Tennareita on vaan niin vaikea vastustaa kun vähänkin on mahdollisuutta niitä käyttää.


Voiko enää olla selkeämpää merkkiä keväästä ja saapuvasta kesästä kuin aukioleva jäätelökioski?!!


Oon löytäny kaapista pitkästä aikaa vanhan Espritin laukun ja innostunut käyttämään sitä. Välillä jo mietin laukun myyntiin laittamista mutta nyt oon tyytyväinen etten oo kuitenkaan niin tehny. 


Toisena päivänä tuli lähdettyä kumppareissa liikenteeseen niin piti heti kokeilla tuota vesilätäköissä leikkimistä. Ja pakko myöntää, se oli aika kivaa!!

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! 
Toivottavasti se kevät sieltä jo vihdoin tulisi ja aurinko palaisi takaisin ilahduttamaan meitä!


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Aamukahvi on vakava asia ja uhma osa 267189

Meillä on alkanut "Uhma osa 267189". Ei hyvä. Just kun tossa hetken ehdin huokasta, että on mennyt viime aikoina jo kivemmin niin sieltähän se vähän kuin nurkan takaa hyökkäsi päälle. Kuulo on pojalla ihan täysin mennyt, ainakin jos ei puhuta jäätelöstä tai pullasta, keskittymiskyky on jo varmaankin pakkasen puolella ja äidin pitäisi tehdä kaikki. Ja jos jotain pojalta pyytää niin vastaus on "kohta".

Tänään oli aika uhmakas päivä ihan aamusta iltaan, tuntuu että joka asiasta piti taas vääntää ja tehdä niin vaikeaa. Ärsyynnyn jotenkin todella helposti sellasesta turhasta valittamisesta ja kitinästä ja siitä kun ei itse viitti edes yrittää. Tosin tämä sama koskee myös ihan aikuisiakin ja mikä pahinta niin saatan myös itse syyllistyä siihen joskus. Jotenkin vaan raivostuttaa kuunnella kitinää ja valitusta kun itse voisi helpostikin ratkaista ongelman.


Aamu alkoi tänään muutenkin jotenkin tahmeasti, eikä sitä yhtään helpottanut Stevia-kokeilu aamukahviin. Reippaana suunnittelin, että vaihdan se saavillisen sokeria hieman terveellisempään ja kevyempään vaihtoehtoon ja opettelen Stevialla makeuttamisen. Maistoin kupista muutaman kerran, kävin kaatamssa kahvit lavuaariin ja varastin J:ltä puoli kuppia kahvia. Jotenkin tuntui makuaisti tänään muutenkin temppuilevan, joten ehkä annan jonain parempana aamuna Stevialle uuden yrityksen mutta varmaan alkuun ainakin lievemmin eli korvaan vain osan sokerista Stevialla. Kokemuksia?


Kuvituksena toimii kuvia tämän päivän ulkoilulta Arabianrannasta kun käytiin pienellä lenkillä ja puhaltelemassa vähän saippuakuplia. L on myös innostunut nyt tosin paljon kuvaamisesta kun on saanut tolla "mun" pokkarilla räpsiä kuvia. Vähän kun jaksaisi paremmin keskittyä siihen touhuun niin voisi tulla hienoja kuvia, vaikka kyllä siellä nytkin välillä on helmiä joukossa (toisin sanoen, tarkkoja kuvia). Täytyy myöhemmin ehkä laittaa ihan oma postauksensa sitten L:n kuvista.


Loppuun vielä kuvaa miten huijaan taas itseäni. Että osaankin olla ovela huijaamalla itseäni poppareiden ja suklaavanukkaan kanssa, kun aloitin alkuviikosta karkki- ja sipsilakon. Ja kylmä Jaffahan ei kaipaa selittelyjä, varsinkaan rankan päivän jälkeen (kävinhän tänään mm. hieronnassa rentoutumassa)!!


Ihanaa viikonloppua kaikille!<3

torstai 4. huhtikuuta 2013

Karitsoja ja oikeita pääsiäismunia

Vielä vähän kuulumisia tuolta pääsiäisen vikoilta päiviltä, kun jotenkin ne on ihan jäänyt. L pettyi Korkeasaaressa kun ei nähnyt possuja, joten sovittiin että käydään katsomassa josko niitä olisi Haltialassa. Sunnuntaina sitten suunnattiin Haltialaan ennen kun mentiin mummilaan päivälliselle.


No ei ollut Haltialassakaan possuja mutta päästiin näkemään pieniä karitsoja. Nähtiinpä myös ihan oikeita pääsiäismunia siellä. Oli muuten oikein kiva käydä ensin paijaamassa ja ihastelemassa lampaita ja noita vastasyntyneitä karitsoja ja sitten mennä mummilaan syömään lammaspataa, not. Jotenkin omalle lautaselle ei sitten lihoja kauheasti eksynyt vaan ne jäi pataan muiden herkuteltavaksi.


Maanantaian käytiin päiväreissulla Kotkassa. Halusin keksiä Kotkassa jotain tekemistä ja mentiikin Maretariumiin katsomaan kaloja. Pienimies alkoi kiinnostumaan kalojen katselusta lähinnä siinä vaiheessa kun sanottiin että nyt lähdetään. Ei ne meidän vesien tylsän väriset ja melko tympeän näköisetkin kalat oikein kiinnosta kun on käyty sen verran katsomassa noita eksoottisempia kaloja muissa paikoissa.


L tosin oli kovin kiinnostunut niistä "tietokoneista" (kuten hän itse sanoi), siis isoista kosketusnäytöistä mistä sai lukea tarkemmin kaloista ja katsellu kuvia. Josko sieltä olisi vaikka puolivahingossa jotain jäänyt mieleen (toiveajattelu, tiedän!). Mutta Maretarium oli aika suuri pettymys, vedet on niin kovin sumeita ja likaisia, koko paikassa haisee pahalle ja nähtävää on aika vähän. Jäätiin oikein katsomaan "ohjelmanumeroa" kun oli vuorossa kalojen ruokinta-aika, mutta sekin oli ohi parissa hetkessä, eikä siitä kauheasti muistoja jäänyt. Mutta vaikka Maretarium tuotti pettymyksen niin muuten oli taas kiva käydä Kotkassa. Hyvää seuraa, vatsat täynnä hyvää ruokaa, kahvia herkkujen kanssa ja pienikin sai leikkiä.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kevät ja Converset

Tiedättekö miksi nyt on pakko olla jo kevät?

Ensinnäkin katupölyä on aivan älyttömästi jo ilmassa ja silmät ja nenä on aloittanut keväisen kutinan. Toisekseen viime yönä nukuttiin ensimmäistä kertaa ikkuna auki. Ikkuna auki nukkuminenhan kuuluu pääsääntöisesti kesään, siis kuumaan kesään mutta meillä oli jo viime yönä ikkuna auki koko yön niin nyt on oltava kyllä vähintään jo kevät.


Ja mikä ehkä tärkein kevään merkki niin tänään oli Converset ekaa kertaa taas jalassa. Ihana tunne! Converset jalassa ja jalkojen alla puhdas asfaltti, ihanaa. Tosin kun poikaa hain kerhosta niin meinasin jo kirota tennarit kun siellä jäisellä jalkakäytävällä liukastelin mutta en sitten kuitenkin, kun kulman takana odotti taas putsattu puhdas asfaltti.


Kevät <3

Ja lupaan kirota kevään sinne syvimpään kunhan allergiakausi taas kunnolla käynnistyy! Vaikkakin yritän kovasti luottaa siihen ennakointiin että tänä vuonna keväästä tulisi helpompi kuin viime vuodet. Let's hope for that.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

"Tuolla on eläimiä, let's go!"

Pitkäperjantaina käytiin vuoden ensimmäisellä reissulla Korkeasaaressa. Vaikka Korkeasaari onkin hieman ankea(?) paikka ja eläimiäkin näkee vähän miten sattuu, niin silti jotenkin tykkään käydä siellä kurkimassa, ja mikä tärkeintä niin tykkää myös poika. Ja voisin hyvin veikata, että tämä ei jäänyt tämän vuoden ainoaksi käynniksi tuolla. Tällä kertaa reissussa oli mukana L:n kummitäti tyttärensä kanssa, joka sattuu vielä olemaan oma kummityttöni.


Juuri kun oltiin ehditty valittaa, ettei saukkoa näy koskaan niin siellähän sillä oli kunnon show käynnissä. Saukon puuhia oli hauska seurata kun sitä tosiaan niin harvoin tuolla(kaan) näkee. Siellä se vedessä teki pitkään kuperkeikkoja ja sitten spurttaili pitkin seiniä ja lumihankea.


Toinen ehdoton suosikki oli karhut, sillä ne olivat niin virkeitä ja leikkisiä. Vaikka en tiedä että oliko talviunet silti jääneet vajaisiksi kun molemmat kaivoivat jotain koloa sinne lumihankeen. Kenties uusia nukkumapaikkoja?


Korkeasaaressa silti aina eniten odotan niiden leijonien ja kissaeläinten näkemistä. Ja joo nähtiihän nytkin siellä varmaan kaikkia mutta aika väsynyttä se meno oli. Iltapäivällä kun oltiin lähdössä jo pois ja käveltiin vielä kissalaakson läpi niin kaikki kissat olivat menneet piiloihinsa kun ketään ei näkynyt. Höh. L tosin yritti hienosti houkutella leijonia huutelemalla "Oi leijonat, oi leijonaaaaaaaat..."


Eihän siitä mitään tule kun neljä pullahiirtä on yhdessä liikkeellä



Pojasta olin tällä reissulla todella ylpeä, sillä alun kiukuttelun jälkeen loppupäivä meni mukavasti ja poika jaksoi kävellä koko saaren läpi. Oltiin kuitenkin nelisen tuntia tuolla pyörimässä ja kierrettiin lähes tulkoon koko saari, joten matkaa tuli ihan mukavasti, varsinkin tuollaiselle pienelle vipeltäjälle. L innostui myös jossain vaiheessa lukemaan sitä lippuluukulta saatua saaren karttaa ja hetken pähkäilyn jälkeen tokaisi "Joo, tuollapäin on eläimiä eli let's go!"