Jungle Island

Laitetaanpas taas välillä vähän matkakuvia -ja juttua tänne. Jaksatteko näitä vielä?

Yksi puolpäivänen vietettiin Miamissa Jungle Islandin eläintarhassa. Paikka ei mikään kauhean iso ollut mutta ihan sopiva tuollaiseen puolenpäivän retkeen ja pienen kanssa kierrettäväksi. Täällä eläintarhassa oli sama juttu kun Wienin eläintarhassa vuosia sitten, kissaeläimet innostuivat J:stä, niin että yrittivät päästä laseista läpi vähän leikkimään. Myöhemmin nähtiin myös muita pyörätuoleja tiikereiden aitauksen luona ja samalla tavalla tiikerit innostuivat jahtaamaan. Mikä siinä pyörätuolissa vetoaa noihin kissaeläimiin?

Toi lasi oli ihan puhdas sillon kun mentiin siihen viereen katsomaan

Tytöillä oli pientä välienselvittelyä taustalla

Heti eläintarhaan sisäänmentäessä meistä otettiin perhekuvat niin, että saatiin papukaijoja olkapäille ja syliin, ja toinen kuva missä J:n syliin laitettiin pieni alligattoori kun poika ei sitä suostunut syliinsä ottaa. Kuvat oli tosin niin ylihinnoiteltuja, eikä kuitenkaan niin onnistuneita, että niitä olisi viitsitty mukaan ostaa. Mutta ihan hauska (rahastus)idea.

Sen lisäksi, että J sai kissaeläimet villeiksi, niin myös hieman oli kohtausta yhden papukaijan kanssa. Papukaijojen häkkien lähellä oli pieni ruoka-automaatti mistä sai kolikoilla pyöräytettyä kourallisen jotain lintujen ruokaa. Päätettiin kerrankin kokeilla tätä ruokkimista ja ajateltiin, että voisi olla myös pojasta ihan hauska kokemus tai ainakin kiva seurata. J kilttinä (ja rohkeana) näytti että ruokiminen on ihan hauskaa ja turvallista, niin kauan ennen kuin papukaija otti tiukasti kiinni J:n sormesta. Laastarilla selvittiin tilanteesta hyvin, eikä meillä onneksi ollut yleisöä. Vähän oli vaikea imeä hymyä siinä vieressä, kun toinen yritti siinä olla naama peruslukemilla, ettei poika säikähdä, vaikka puraisu tuntuikin ihan kiitettävästi. Sen jälkeen päätettiinkin, ettei ruokita lintuja enää kädestä.

Asusta sen verran, että reissussa tuosta Espritin shortsihaalarista tuli ihan suosikkini. Haalari on kivan väljä, kangas sopivan ohutta ja muutenkin kokonaisuus sopivan rento ja kevyt. Ehkäpä jos säät sallii ensi kesänä, niin osaan jo käyttää haalaria kotimaassakin.

Vihdoin lunta

Ihanaa vihdoinkin Stadiin saatiin vähän lunta. Kyllä hymy nousi nopeasti huulille kun ensi kerran näki sen valkoisen maan ja kun edelleen taivaalta satoi lisää lunta. Joko vihdoinkin se talvi alkaisi? Turha vissiin edes mainita, että poika on meillä aivan innoissaan lumen tulosta. Toinen on odottanut koko alkaneen talven ja syksyn vain sitä kun pääsee lumeen leikkimään.

Tietysti tänään juuri poika myös lähti kevyemmissä lenkkareissa liikenteeseen, koska eihän aikaisempinakaan päivinä ole satanut vaikka olisi luvattu lumisadetta. Kengät oli äidin löytö ja ihastus reissusta, niin ihanat. Onneksi myös poika tykkäsi. Nyt vissiin saa uudet kengät laittaa vielä kaappiin odottamaan vuoroaan ja nautitaan lumesta ja talvesta ihan muilla kengillä.

Päiväretki Key Westiin

Matkaa Miamista oli reilut 200km ja vaikka ehkä monissa paikoissa tuon reitin maisemia kehutaan, niin itse en niitä lähtisi kauheasti hehkuttamaan. Matkalla mennään pitkän matkaa siltojen päällä näkyen meri molemmin puolin, kun välillä sitten ajetaan saarien läpi. Tosin tuona päivänä kun oltiin liikkeellä oli jokseenkin pilvinen päivä, että en tiedä josko täysin pilvettömänä ja aurinkoisena päivänä näky olisi jotenkin hohdokkaampi. En kuitenkaan tuota hauku mutta aika puuduttava ajomatka.

Menomatkalla pysähdyttiin Key Largossa jaloittelemaan. Jotenkin kuvittelin, että kyseessä olisi ollut isompi ja hehkeämpi paikka mutta se mitä me nähtiin (lähinnä siinä tien varrella) ei kauheasti vakuuttanut ja niinpä pysähdys jäi vain jäätelöiden syöntiin ja matka jatkui. Onpa nyt kuitenkin käyty.

Key West ihastutti välittömästi suloisuudellaan, ihana pieni kaupunki värikkäine taloineen. Ennen kuin me suunnattiin syömään ja hakemaan nallea Hard Rock Cafesta tehtiin pieni jaloittelu satamassa ja nähtiin Disneyn Wonder-risteilijä, mikä näytti aika hauskalta. Poika ainakin innostui kovasti.

Pimeän tullen ilta alkoi myös viilenemään jonkin verran ja kun vielä tuuli puhalsi paikoitellen voimallakin, niin piti pojalle metsästää jostain pitkähihainen, koska jostain syystä en sellaista ollut tajunnut napata aamulla autoon mukaan. No poika saikin tuolta ehkä yhden suosikkinsa kun valitsi itselleen hai-collarin, missä voi kurkkia hain suuhun. Melko hurjaa.

Pimeän tullen myös valaistus pääsi edukseen ja siihen tuolla oli todella panostettu. Pois lähtiessä kun ajeltiin vielä jonkun verran asuinkaduilla niin valoloisto oli paikoitellen jopa häikäisevää ja useimmiten erittäin huvittavaa. Mutta silti olin odottanut vielä enemmän niitä ylilyöntejä noiden jouluvalaistusten kanssa.

Key West oli aivan loistava retkikohde tuollaiselle päiväretkelle, jos ei nyt oteta sitä hieman tylsää ajomatkaa huomioon. Paluumatkalla reitti oli tosin hieman jännittävämpi, kun katuvaloja ei matkalla juurikaan ollut, eikä pimeydeltä sitä mertakaan kunnolla edes nähnyt sivuilla. Saarien kohdalla lisää jännitystä toi tien sivuilla seisseet ihmiset, joita et tosiaan osannut odottaa sellaisiin paikkoihin ja joita et todellakaan huomannut ennen kuin juuri kohdalla ollessa. Hurjaa. Päiväretkikohteen lisäksi voisin kuvitella Key Westin mukavaksi viikonloppukohteeksi, mutta sen kauempaa en itse uskoisi tuolla viihtyvän, sen verran pieni paikka kuitenkin.

Valosta energiaa

Arjesta tuntuu olevan tosi vaikea ottaa kiinni näin reissun jälkeen. Oikein mikään ei huvita ja väsymys ei tunnu helpottavan millään. Illalla ei uni meinaa millään tulla kenellekään tässä perheessä ja kelloa tuleekin kurkittua vielä lähes joka yö kolmen neljän aikoihin, kun taas aamulla sänky ei millään meinaa päästää pois.

Maanantaina kokeiltiin josko ulkoilu hieman helpottaisi tätä ja lähdettiin käymään keskustassa katsomassa Lux Helsinkiä. Tuomiokirkko oli upean näköinen ja sitä jaksettiinkin jokunen hetki ihastella, kun pieni päätti ottaa samalla unet rattaissa.

Sattumalta osuttiin Jääpuiston viereen juuri kun tuoreet maailmanmestarit saapuivat limusiineillään ja jäätiin pieneksi hetkeksi seuraamaan juhlia ja mestareiden lavalle nousemista. Aivan mahtava tuo nuorten maailmanmestaruus ja olipa muuten jännä se finaalipeli.

Meillä ei mitään ohjelmaa ollut noista valoesityksistä, eikä ihan tarkkaan tiedetty missä mitäkin olisi mutta mentiin niillä muistikuvilla mitä viime vuodesta oli ja missä muitakin oli liikkeellä. Ja tietysti juuri kun oltiin autosta kauimpana niin alkoi vesisade. Oltiinko tähän varauduttu, no eipä tietenkään. Autolle päästessä oltiinkin jo aika läpimärkiä, poika kuitenkin onneksi vähän kuivempana kun oli rattaiden suojassa saanut olla. Onneksi kuitenkin ennen sadetta oltiin ehditty pitää tauko grillimakkaroiden ja lämpöisen mehun luona. Siis vuoden ekat grillimakkaratkin on nyt ulkona syöty.

Hattu on muuten Miamin tuomisia :D