Ikäkriisi?

Käsittämätöntä, tasan viikon päästä mulla on synttärit ja täytän 30. Apua. Ikäkriisi? Joo, jonkinlainen.

30 taitaa melko perinteisesti olla se raja kun mietitään uraa ja perhettä. No, mun urahaaveet kaatu aikalailla noin kymmenen vuotta sitten kun J onnettomuus kävi. Sillon joskus oli haaveita ja suunnitelmia urasta, olin melko urasuuntautunut mutta niin ne mureni hetkessä, niinkun mureni paljon muutakin. Silloin tärkeimmäksi nousi perhe, se on kaikki kaikessa. Meille oli melko nopeasti selvillä, että opetellaan pärjäämään arjesta kahdestaan ilman ulkopuolista apua, se vaatii paljon mutta se myös antaa paljon. Jos meillä taas olisi ulkopuolista apua, niin meillä olisi joku ylimääräinen kokoajan mukana, kokoajan meidän perheessä. Mulle perhe on siis myös mun työ, mun työ on auttaa J:tä. Mun työssä ei oo lomia, eikä siitä saa vapaata, mun työaika on 24/7. Se ratkasu oli meille selkeä ja sillä ollaan aika hyvin pärjätty, välillä ehkä koettelee vähän kovemmin ja välillä tosi kovasti mutta selvitty ollaan. Mutta kaikkein pahin haaste tuntuu olevan muiden mielipiteet ja suhtautuminen. Voin käsi sydämellä vannoa, että en itse suunnitellut elämän menevän näin. Suunnittelin tekeväni uran ja hankkivan samalla myös perheen, haaveilin siitä ns. normaalista perhe-elämästä ja arjesta. Mutta kävi toisin ja sen kanssa oli opittava vaan elämään. Silti liiankin usein tuntuu, että monet ajattelee meidän vaan lorvivan ja lomailevan kotona, kun eihän me käydä normaalisti 8-16 töissä ja viedä lasta päiväkotiin. Vielä pahemmalta tuntuu, kun moni yllättänkin läheltä tuntuu ajattelevan näin. Voin vannoa, jos J olisi vielä jaloillaan, niin meillä molemmat kävisi ihan normaalisti töissä ja ne mahdolliset lapset vietäisiin päiväkotiin. Nyt ei ole niin, suunnitelmat muuttui, elämä muuttui. Toisinaan tekisi mieli sanoa, että otan kritiikkiä vastaan vain niiltä ketkä ovat kokeneet saman, keiden elämä ja arki on kokenut saman. Ja voin paljastaa, arki ei aina ole helppoa kun molemmat on kotona, kun koko perhe on kotona. Arki ei aina ole helppoa kun oma puoliso on myös oma työnantaja.

Silti välillä mietin, että pitäisikö palata takaisin kouluun ja hankkia toinen tutkinto. Vai pitäisikö elämästä ottaa nyt se kaikki mahdollinen irti, mennä ja matkustaa, koska koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaa. Vai olisiko nyt aika rauhoittua ja tehdä suunnitelmia pidemmällä tähtäimellä, kuitenkin kohta jo 30.

Mutta ehkäpä nyt alkuun ihan ensimmäiseksi yritän tehdä päätöksen, että mitä pakkaan matkalaukkuun ennen kun lento lähtee. <3

(kuvat: google.fi kuvahaku)

Visulahden kautta

Tänä vuonna mökille koukkaistiin Visulahden kautta. Poika näki joku aika sitten telkkarissa Visulahden mainoksen ja kysyi mennäänkö. Itse mietin, että miksikäs ei kun ei oo siellä käyty, J sanoi "EI". Ja niinpä me mentiin Visulahden kautta.

Mainoksen perusteella kuvittelin,että Visulahdesta löytyvän vaikka mitä kivaa puuhaa meidän pojalle, mutta harmiksi totuus oli jotain muuta. Onneksi sentään parkkipaikalla viime hetkellä vielä nappasin pojalle uikkarit ja pyyhkeen mukaan, sillä muuten reissusta olisi tullut todella köyhä. Isoin pettymys ehdottomasti on vahakabinetti. No, onpahan nyt käyty.

Paikka on ehkä enemmän suunnattu isommille lapsille ja vaatii todellakin sen lämpöisen ja aurinkoisen päivän viihtymiseen. Jotenkin mieleen tuli vähän Puuhamaa ja mielummin jatkossa ajetaankin Puuhamaahan kuin Visulahteen, vaikka ei tuo pahaa koukkasua mökkimatkalle tehnytkään.

Kiva päivä, pienestä pettymyksestä huolimatta ja tietysti mikä tärkeintä niin pätkä tykkäsi kovasti. Päivän hurjin juttu ehdottomasti oli kun poika uskalsi laskea ihan yksin isosta vesiliukumäestä ja ui sitten itse reunaan ilman apuvälineitä. Mahtavuutta.

Pätkä halus kanssa poseerata <3

Sisustus outlet

Pakko myös tänne vinkata eilisestä löydöstä, varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla asustaville. Melko ihana paikka mutta petollinen, nimittäin Maahantuojan Sisustus outlet Koivuhaassa. J oli aamupäivällä siellä suunnalla asioilla ja kun aikaa oli ollut, niin kävi tuolla pyörähtämässä. Sain muutaman kuvan tuolta reissulta ja sitten ei mennytkään kauaa, kunnes J tuli hakemaan meidät kotoota ja suunnattiin koko perheen voimin tuonne. Tyhjin käsin ei tuolta tietenkään päästy lähtemään, kaikkea niin ihanaa tarttui matkaan, ja tietysti erittäin tarpeellista.

Muovikasseja heillä ei ole antaa (tai ainakaan nyt ollut) ostoksille, joten kannattaa varautua omalla ostoskassilla. Tavara myös vaihtuu melko tiiviiseen tahtin ja uutta tulee esille, joten hyvä syy käydä pyörähtämässä useammankin kerran. Yritin vähän kysellä, että kuinka kauan ovat tuolla olemassa niin ainakin nyt tämän kesän ajan ovat ovet auki, kenties jouluun asti.

Jos käytte piipahtamassa niin tulkaa ihmeessä kertomaan mitä tykkäsitte ja löytyikö mitään kivaa tuolta.

Rohkeasti väriä

Pitkästä aikaa on sormien kynnet kasvaneet ja vahvistuneet sen verran, että kehtaa kynsilakkaa käyttää, niin tottahan heti pitää ilo ottaa irti. Kesällä kun nyt muutenkin tulee automaattisesti käytettyä kynsilakkaa enemmän, sillä kyllähän kesään kuuluu, että varpaat on lakattu.

Viime viikolla Tuurista mukaan tarttui alennuksesta kaksi purkkia kynsilakkaa, tosin nyt en vaan osannut päättää kumpaa laitan, niin päätinpä sitten lakata sormet ja varpaat vähän niinkuin ristiin. Ei nähtävästi pidä ostaa kahta lakkaa kerralla.

Kesällä muutenkin tulee välillä hetkiä kun rohkaistuu käyttämään värejä muutenkin rohkeammin. Tänä kesänä oon ollu (aina hetkittäin) melko rohkealla tuulella ja hankkinut jopa muutaman uuden aika melko räikeän (ainakin omaan makuun) paidan ja ihan oikeasti käyttänyt niitä. Tänään kuitenkin kaapista löytyi pirtsakka pinkki päälle. Vierastan kovin tuota väriä mutta toisaalta kyllä myös tykästyin siihen kovin. Paita on parisen vuotta vanha ja sitä on ehkä juuri sen parisen kertaa pidetty päällä, mutta uskon, että jatkossa paita saattaa löytää päälle vähän useammin. Varsinkin jos ilmat sen sallii. Aika pirteä ja kesäinen, eikö? Ja huivi kivasti vähän pehmentää tuota värishokkia.

Aurinkoista viikkoa kaikille! <3

Crocs or not?

Ennen mökille lähtöä käytiin Flamingossa Crocsin myymälässä etsimässä pätkälle uusia Crocseja. Vaikka en todellakaan noita kenkiä suosi, niin pienelle ne toimii vaan näin kesäisin täällä kotimaassa niin helppoina vaihtoehtoina.

Liikkeessä oli hyvät alet käynnissä (ainkin vielä viikko sitten) ja melko nopeasti löytyi pojalle sopivat oikeassa koossa. Poika olisi kovin halunnut jotain autot/lentsikat/turtles/jne sandaaleita, mutta päästiin melko kivuttomasti sopimukseen yksivärisistä kun poika sai valita kenkiinsä itse koristeet. No, ehkä me vähän niissäkin ohjattiin mutta löytyi kuitenkin kaikkia miellyttävät vaihtoehdot.

Yllätykseksi pojan ostokset eivät olleet ainoat mitä käynniltä jäi mukaan, sillä löysin itsellekin jotain. Puoleen hintaan alennettuina oli melko simppelit valkoiset varvassandaalit. Todella kevyet jalkaan ja pohja tällaiselle huono-selkäiselle sopivan pehmeä ja joustava. Mökkiviikon kuljin pelkästään näissä Crocseissa, enkä voi moittia. Ja mikä parasta, sain vielä tuunattua kenkiin vähän blin blingiä. Ehkä Crocsit eivät ole enää ihan niin ehdoton ei. Vai?

Oh my hair

Nyt on taas yksi yö nukuttu omassa sängyssä ja ihana olla takas kotona. Viikko mökillä meni nopeasti ja paljon kaikkea ehdittiin puuhastella ja monessa paikassa käydä. Ennen kun alan purkaamaan kuvia viime viikosta niin muutama postaus mitkä oli ajatus tehdä jo ennen mökille lähtöä. Itseasiassa laitoin kuvat näihin postauksiin valmiiksi jo ennen mökille lähtöä, edellisenä yönä futista katsoessa mutta en sitten missään välissä saanutkaan aikaiseksi postata mökiltä. Jotenkin ei oikein innosta toi puhelimella postaaminen.

Ihan alkuun ajattelin tehdä vain pikaisesti pienen jutun liittyen hiuksiin. Oon viimeiset pari kuukautta jo suunnitellut hiustenleikkuuseen menoa mutta jostain syystä se aina vaan on jäänyt ja lykkääntynyt. Nyt alkoi hiukset olla jo niin huonossa kunnossa latvoista, että itseäkin kuvotti, joten oli pakko ryhdistäytyä ja käydä varaamassa aika hiustenleikkuuseen. Muistelin, että viimeksi hiuksia on leikattu viime vuoden lopulla marras-joulukuussa, eli todellakin korkea aika mennä.

Pituudesta ei ihan kauheasti lähtenyt, enimmillään noin viitisen senttiä mutta kyllä se teki jo ihmeitä hiusten ilmeeseen. Samalla myös hieman tasattiin noita kerroksia, ettei kerrostukset korostu enää niin paljoa ja heti hiukset on paljon elinvoimaisemman ja paksumman näköiset. Mikäköhän siinä on, että siellä kampaajalla on niin vaikea aina päästä käymään, kun kuitenkin pienellä vaivalla saa hiukset parempaan kuntoon. Ja taas kehtaa pitää hiuksia auki, eikä tarvii piilotella hauraita latvoja.

Futisäitin futiskesä

Viime yönä taas valvottiin pitkälle yli puolenyön ja seurattiin jalkapalloa. En oikeasti edes tiedä miksi jännitin Algerian puolesta mutta loppuun asti piti seurata miten käy. Noh, huonosti kävi. Näiden MM-kisojen aikana on unirytmit menny pahasti pieleen, illat venähtää pitkälle yöhön ja sitten aamulla väsyttää. On ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että pikkujätkä tulee aamuisin herättämään vanhempiaan. Muutaman kerran on jätetty pojalle oma tabletti pöydälle, että voi aamulla hetken pelata kun vanhemmat nukkuu tai sitten poika on vaan kiltisti lueskellut tai leikkinyt omassa huoneessaan.

Tänään sitten salilla radiossa kuulin puhuttavan huomenna pelattavasta HJK-FC Lahti -pelistä ja koska MM-kisoista on vapaapäivä ja nopean googlettelun jälkeen meidän perhe pääsee matsiin yhdellä lipulla, niin asiahan oli lähes sillä päätetty. Koukkaistiin kotimatkalla nopeasti Jumbon kautta ja nyt meillä on sitten lippu huomiseen peliin. Kysymys kuuluukin, että pitäiskö jo huolestua koska ensin valvon useina iltoina pitkälle yöhön seuratakseni futismatseja ja sitten kun kisoissa on vapaapäivä niin ehdotan itse pojille, että mentäisiinkös katsomaan futista. Normaalia? Poika ei tosin vielä tiedä minne ollaan huomenna illalla menossa, saa nähdä mitä tykkää.

Pikkupätkä aloitti toukokuun alussa myös oman futiskoulun, Naperofutiksen liikuntaleikkikoulun. Pojalla ei kauheaa innostusta ole aikaisemmin ollut palloa kohtaan, eikä ihan ensimmäisellä ehdotuksella edes innostunut tuosta futiskerhosta mutta pienen taivuttelun myötä suostui lähteä testaamaan. Ekasta kerrsta meni ehkä puolet vähän arastellessa ja seuraillessa mutta sen jälkeen on poika reippaasti ja rohkeasti ollut menossa mukana. Kuusi kertaa ehti olla ennen juhannusta ja siitä alkanutta kesätaukoa, ja heinäkuun vika päivä jatkuu taas treenit.

Edes kaatosade ei oo haitannu pikkufutareiden treenejä

Treenit on jotain niin herttaista seurattavaa, ihan super liikkiksiä ne pienet pallonpyörittelijät. Kolmen vartin treeneistä osa ajasta käytetään leikkiessä ja vaikka temppuradalla, osa ajasta harjoitellaan sitä pallonkäsittelyä ja kuljettamista, mm. juoksemista pallon kanssa, syöttöjä jne, sekä aina lopussa on peli. Teoriassa lapset siis juoksee tai ainakin liikkuu sen koko 45min treeneissä, pieniä juomataukoja lukuunottamatta, joten vois kuvitella vedon olevan vähissä treenien jälkeen mutta ei.

Kosteat mitallijuhlat hallitaan jo nuorena

Vikalla kerralla ennen kesätaukoa pikkufutareille jaettiin mitallit osallistumisesta ja tiedättekö miten ylpeä pikkujätkä tosta mitallista on, se ei ollut mikään ihan pikkujuttu. Itseasissa se oli sama päivä kun MM-kisat alkoi ja laitoinkin silloin omaan FB:hen, että "turha niitä fudiksen MM-kisoja on enää pelata kun kultamitallit on jo jaettu" ja tietysti kuva meidän pojasta mitalli kaulassa. Tirsk. Vapise Messi ja muut.

Kumpparit lisää ehdottomasti pikkufutarin katu-uskottavuutta