Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Palataan ajassa noin kuukausi taaksepäin viikonloppuun kun Lintsi oli vikoja päiviä auki tälle vuodelle. Jostain syystä tää postaus on vaan jäänyt roikkumaan enkä ole sitä saanut tehtyä, vaikka kuvat on niin sanotusti ollu koko ajan valmiina odottamassa. Sillon kuukausi sitten tähän oli varmaan ajatuksissa joku juttu kertoa mutta nyt voin rehellisesti kertoa, ettei mitään muistikuvaa, jotain kuitenkin oli, ihan oikeasti. Joten tää on nyt ehkä enemmänkin periaatteesta tää postaus, koska oon tän sillon joskus aikonut tehdä niin tehdään nyt sitten. Muutenkin noita postauksia tuntuu jäävän tosi paljon odottamaan parempaa hetkeä ja vaan roikkumaan ajatusasteelle. Kuten esimerkiksi niitä Pariisi-postauksia, niitähän olisi vielä muutamia tulossa, kunhan vaan aika riittäisi kaikkeen. Eihän tietysti kukaan muu näistä postaussuunnitelmistani tiedä kun minä itse mutta silti harmittaa kun ideoita ja aiheita postauksille olisi enemmänkin valmiina mutta sitten ei vaan aika ja aina kiinnostus riitä tehdä niitä kaikkia. Tänä vuonna on jostain syystä jäänyt tosi paljon postauskia tekemättä, harmittaa. No, osa sitten tulee näin viiveellä jälkikäteen.

Vikana viikonloppuna kun Lintsi oli auki käytiin siellä kaikkina kolmena päivänä putkeen, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina käytiin kuuntelemassa stand-up:ia ja poika pääsi käymään myös muutamassa ilmaisessa laitteessa. Lauantaina sitten käytiin päivällä seuraamassa Maukka ja Väykkä -tarinakonserttia ja taas poika pääsi kiertämään ilmaisia laitteita. Sunnuntaina mentiin vielä alkuillasta Lintsille, jolloin otettiin vikaa kertaa ilo irti ilmaisista laitteista, vähän ihasteltiin valokarnevaaleja, kuunneltiin Sami Saaren ja Elastisen keikkaa ja seurattiin vielä päätös ilotulitukset.

Valokarnevaalit itsessään ei tänä vuonna oikein innostaneet, ihan hienot mut jotenkin vähän vaisut. Mutta se mikä yllätti oli se ilotulitus, se oli upea. Ilotulitus oli makeesti järjestetty, kun pauke kuului hauskasti rytmissä ja kesti vielä yllättävän pitkään. Vois sanoa, että tuo ilotulitus oli parempi kun mitä monesti uutenavuotena on nähnyt. Päätösiltana myös Sami Saari ja Elastinen oli kiva kuunnella, loistavia molemmat, eikä se tihkusadekaan edes häirinnyt.

Mums!

Liian suuri houkutus ohitettavaksi

Kiitos Linnanmäki kivasta kesästä ja kivoista muistoista tältä vuodelta!

Huulipunalla (vai ilman)

Oon aina ollut tosi huono käyttämään huulipunaa. Niitä on kyllä kertynyt jonkun verran mutta niin ne tuntuu aina alkuinnostuksen jälkeen sinne kaappien perukoille ja laatikoiden täytteeksi jäävän. Useimmat omistamistani huulipunista on vielä aika hailakan värisiä, enemmänkin huulikiiltoja ja väriä antavia huulirasvoja. Nyt oon kuitenkin jo pitkään ihastellut muotia käyttää voimakkaan väristä huulipunaa, varsinkin voimakasta puhtaanpunaista huulipunaa yhdistettynä muuten melko kevyeen meikkiin. Ihan en itse tähän ole valmis mutta ensimmäinen askel huulipunien maailmaan on ehkä otettu. Innostuin nimittäin viime viikolla hankkimaan uuden huulipunan, Lumenen Raspberry Miracle Shine Lipstickin ja väri 105.

Näin aloittelevalle huulipunan käyttäjälle tää tuntuu aika toimivalta. Sopivan kosteuttava, ei liian peittävä ja kivasti kiiltoa. Huulipuna myös tuntuu pysyvän huulissa melko mukavasti. Ihan vielä ei ole kovin kotoisa olo huulipunan kanssa, jotenkin tuntuu että ne huulet nyt hyökkää sieltä niin kovin esille, mutta jotenkin kuitenkin tykkään. Ehkä tästä saattaa jopa tulla tapa, tai ainakin pientä vaihtelua aina välillä.

Viikonlopun menoja

Taas on viikonloppu oltu menossa ja touhuttu, kivaa on ollut. Vähän tekisi mieli sanoa, että tänä viikonloppuna on menty aikalailla poikien juttujen mukaan mutta silti kivaa on ollut. Ja tänään näkyi vielä aurinkokin.

Lauantai meni koko päivä Porvoossa, kun ensin suunnattiin Brunbergin tehtaanmyymälään karkkiostoksille, sen jälkeen haettiin kulinaristisia kokemuksia Raxin buffetista ennen kun mentiin loppupäiväksi Hoploppiin riehumaan. Jos miettii pojan näkökulmasta niin aika herkullinen päivä, kun heti aamupalan jälkeen pääsi maistelemaan karkkeja, minkä jälkeen lounaaksi pizzaa ja nakkeja ja sitten viideksi tunniksi riehumaan kaverin kanssa. Pojat ehti yhdessä juosta ja riehua kolmisen tuntia Hoplopissa, kun kaverit jo lähti kotimatkalle mutta me vielä jäätiin pariksi tunniksi kuluttamaan energiaa.

Meillä on aina ollut ajatuksena noissa leikkipaikoissa, että siellä vanhepien tehtävä ei ole viihdyttää ja leikittää lasta jatkuvasti, vaan lapsi saa mennä itsekseen ja hakea muista lapsista leikkiseuraa. Nyt varsinkin kun poika on jo sen verran omatoiminen ja sosiaalinen, ettei vanhempien ole tarpeellista vahtaa vieressä ja pitää seuraa kokoajan. Enkä siis tarkoita, etteikö lasta valvottaisi yhtään, mutta sitä ettei siinä kyljessä tarvitse jatkuvasti juosta ja olla leikeissä mukana.

Eilenkin tuolla Hoplopissa poika kinusi heti leikkimään kun kaveri lähti ja muutama liukumäki laskettiinkin yhdessä mutta sitten poika sai mennä taas itsekseen, minkä jälkeen melko nopeasti jo löysi leikkiseuraa muista lapsista. Ja niin se mielestäni kuuluukin mennä. Vai mitä muut ootte mieltä? Miten teillä on tapana leikkipaikoilla ja noissa puistoissa, mitkä on täynnä muita lapsia ja lasten aktiviteettejä?

Tänään mentiin sitten ehkä vähän enemmän isin mukaan, kun koko perheen voimin mentiin jaffalaan kattoo lätkää. Ekaa kertaa KHL-matsia katsomaan. Pojalle oli varmuuden vuoks mukana tabletti jos lätkä alkaa tympimään niin voi pelata, mutta iloksi sitä ei tällä kertaa tarvittu.

Iloinen yllätys matsissa oli, että vastustajan kannattajia oli tullut paikalle aika reippaasti ja pitivät elämää koko matsin läpi, niin että fiilistä hallissa riitti aika kivasti. Vähän alkoi houkuttelemaan myös ajatus lähteä ite jonnekin muualle seuraamaan lätkää, mullahan on tää mun salainen haave vielä joskus päästä kattoo joku NHL-peli rapakon taakse, mutta ei joku KHL-pelikään huono vaihtoehto olis jossain päin Eurooppaa. Kokemuksia? Ja siis ei, Jokerit ei vieläkään ole lähellä mun sydäntä mutta lätkää on aina vaan kiva seurata.

Aurinkoista alkavaa viikkoa ihanat! <3

Inspiraatiota pukeutumiseen

Jo vuosia oon tykännyt Espritin vaatteista paljon ja välillä en juuri muita ostanut tai edes katsellut. Jonkun aikaa on kuitenkin ollut nyt taukoa tuohon vaatemerkkiin, jotenkin ei vaan oo nyt iskenyt, vaikka siellä niitä ihanuuksia onkin ollut. Yksi mainoskuva on kuitenki nyt kiinnittänyt huomioni ja ihastuminen oli melko välitöntä. Tämä.

Kuva: www.esprit.fi

Toi neulemekon ja huivin yhdeistelmä toimii omaan silmään ja makuun todella hyvin ja kun tässä on vielä niin ihanat yksilöt yhdistettynä, niin olen aivan myyty. Ja voin kertoa, että oon käynyt näitä Espritin nettisivuilla ihastelemassa kerran jos toisenkin, mutta ainakin vielä oon pystynyt pidättäytymään tilaamiselta. Sen sijaan tänään tästä inspiroituneena kaivelin omaa vaatekaappiani ja tein oman yhdistelmän.

Mekko ja huivi Esprit

Vaikka tuo omakin yhdistelmä ja värit toimi hyvin, niin silti mietin, että sopisiko tuo inspiraation lähde jouluun. Voisko siis joulua käyttää (teko)syynä niiden tilaamiseen?

Kitinää kerhotädistä

Oon tässä syksyn aikana jo muutaman kerran kitissyt pojan nykyisestä kerhosta ja lähinnä siitä uudesta kerhotädistä, ja nyt olisi taas vähän niinkuin sen aika. Poika ei mikään kovin taitava ole salaisuuksien pitämisessä, joten kerhossa askarrellut isänpäiväkortit ei pysyny kauaa salassa. Isänpäivää edeltävällä viikolla oma kerhotäti oli sairaslomalla ja sijaisella ei ollut mitään tietoa juuri tämän ryhmän korteista, joten kortit jäi kerhoon jumiin isänpäivän yli. Sekään ei niin haitannut kun kuitenkin tiedettiin, että sieltä olisi vielä tulossa pojan itsetekemä kortti isille. Maanantaina yllätys oli jos jonkunlainen, kun poikaa viedessä kerhotäti lykkäsi tämän kortin käteeni. Itse olin kuvitellut, että kortit annetaan sitten iltapäivällä lapsia haettaessa, että lapset saa itse antaa korttinsa.

Korttihan on itsessäänaika herttainen. Mutta. Isänpäivää edeltävällä viikolla käytiin Ikeassa ja siellä leikkipaikalla myös askarreltiin. Siellä vajaassa tunnissa oli saatu aikaiseksi nämä tyylikkäät kravaatit isille, kun kerhossa oli pari viikkoa käytetty näiden korttien tekoon. Ottaen huomioon, että kerhon kortissa ei myöskään lukenut mitään ja nuo liimatut palat oli lapsille jo valmiiksi leikattuja. Onko liian rumasti sanottu, jos sanon, että vaikuttaa vähän siltä kun kerhossa mentäisiin tässä vähän siitä mistä aita on matalin. Satuin vielä kuulemaan, että vanhan kerhotädin ryhmällä oli myös isänpäiväkahvit kerhossa. Sanoisinko, että hassua.

Mutta jostain syystä en vaan saa suutani auki tuolla kerhossa tuolle kerhotädille näistä ja monista muista asioista. Melko ärsyttävää.