sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Synttäriretki Muumimaailmaan


Ja niin tuli taas vuosi lisää. Pyörittelin erilaisia ideoita, että mitä voitaisiin tehdä synttäripäivänä, ei välttämättä mitään kauhean erikoista mutta jotain pientä kivaa kuitenkin. Lopulta J sanoi, että hänellä on suunnitelmat päivälle jo tehtynä, joten huomaan sitten torstaina mitä tapahtuu. Suunnitelmat ei kuitenkaan mennyt niinkun piti kun sääennusteet lupasi vain pelkkää sadetta. Viime hetkellä peruttiin J:n suunnittelema retki Särkänniemeen ja vaihdettiin se rauhallisiin kakkukahveihin ja iltasaliin, sekä perjantaille päiväreissuksi Muumimaailmaan. Se sali ja Muumimaailma oli tosin mun ideat, kakku ja kahvittelijat sen mukana oli tosin pieni yllätys. Kivaa olla äiti 30+ 25++ ja lähteä juhlistamaan omia synttäreitä Muumimaailmaan, no näillä mennään ja itehän ehdotin.

Viime vuonna meillä jäi Muumimaailma kokonaan välistä ja tänä kesänä sitä mietittiin muutamaan kertaan, että kiinnostaako poikaa enää mitkään muumit. Poika kuitenkin halusi lähteä ja niinpä lähdettiin päiväreissulle Naantaliin. Tollasen parin tunnin ajomatkan suuntaansa kun jaksaa vielä ajella päiväreissuna, ettei tarvitse alkaa hotellia pähkäilemään. Tälle reissulle saatiin vielä mummi mukaan, mikä oli pojalle iso juttu kun sai takapenkille seuraa.


Edellisen kerran kun käytiin Muumimaailmassa oli juhannus ja sillon oli melko rauhallista, sitä edellisen kerran oli kesän loppua ja myös melko rauhallista. Nyt ei ollut rauhallista, oli tungosta. Aika ahistava kokemus. Kyllähän siellä pääsi ja mahtui menemään, ettei se koko saari nyt ihan tukkeessa ollut, mutta jotenkin ei meistä kukaan osannut ajatella, että monet muutkin olisivat saaneet idean Muumimaailmasta samalle päivälle.


Iltapäivä meni vauhdilla kun kierrettiin ympäri Muumimaailmaa ja muutamaan otteeseen poika pääsi myös moikkaamaan ja halailemaan muumeja. Ne muumihahmot ei tosin tainneet enää olla se juttu, vaan lähinnä ne leikkipaikat ja seikkaileminen saarella. Oli myös ihana nähdä miten poika malttoi rauhoittua kuuntelemaan Nuuskamuikkusen tarinoita, sekä huuliharpun soittoa, vaikka muuten ei paikkallaan juuri pysynyt. Ja eihän Muumimaailma ole mitään ilman herkuttelua pannukakuilla. Ne oikeesti näytti alkuun vähän epämääräisiltä mutta valehtelematta ehkä yksiä parhaita pannukakkuja ikinä. Niin tajuttoman hyviä.

Illaksi jäätiin vielä nauttimaan aurinkoisesta Naantalin satamasta ilman minkäänlaista kiirettä. Oli ihana istua ulkona ilta-auringossa pizzalle ja kylmälle cokikselle kun taustallo soi live-musiikki, mikä kerrankin ei ollut liian kovalla. Pizzan jälkeen siirryttiin vielä jätskille niin, että poika pääsi purkamaan jäljellä olevaa energiaa pomppulinnaan ennen kotimatkaa ja parin tunnin autossa istumista. Pomppulinnassa oli ehkä pientä ihastumista myös liikkeellä, kun naapuripöydän tytöt kävivät välillä kesken jäätelönsyönnin kyselemässä meidän pojalta nimeä ja juoksivat sitten kiireellä kertomaan vanhemmilleen, että sen kivan pojan nimi on L ja niillä on myös kissa. Eikä se meidänkään poika meinannut malttaa jäätelöään rauhassa syödä tai pois lähteä kun oli niin kivaa seuraa. Matkalla autolle poika totesikin kun vähän kyseltiin, että kyllä nättien tyttöjen kanssa on kiva pomppia. Just.


Poika muuten totesi Muumimaailman jälkeen tietävänsä, ettei ne Muumit ole oikeita vaan siellä on ihmiset sisällä. Ne on vaan satua, niinkun muutkin hahmot muissa puistoissa. Ne sadut, hahmot ja puistot on tehty vaan viihdyttämään lapsia, että lapsilla olisi kivaa. Just, ahaa, okei.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Päiväkahvit Pajutallilla

Suunnittelen jatkuvasti, että seuraavan postauksen teen reissupostauksen, että saan ne vihdoinkin alkuun mutta jotenkin sitten aina tulee jotain muuta. Kuten tänään kun käytiin pojan ja äitini (eli mummin) kanssa pyörähtämässä Koiramäen Pajutallilla. Kaikki ketkä ovat käyneet tietävät, että se on aivan ihana paikka ja kaikille ketkä eivät ole käyneet tiedoksi, että se on aika petollisen ihana paikka.


Meiltä ei tuonne Pajutallille aja kuin vajaan vartin mutta silti tämä oli vasta toinen kerta kun siellä käytiin. Jotenkin paikka on kyllä aina välillä mielessä mutta silti jää välistä. Tänään kuitenkin päätettiin lähteä käymään ja otettiin vielä mummi mukaan. Jos ei muuta niin ainakin päiväkahville. Ja osuttiin muuten just sopivasti kun munkit oli vielä lämpöisiä, mums!


Tuolla kun menee käymään, pitäisi joko jättää lompakko ja kaikki mahdolliset maksuvälineet kokonaan pois, tai sitten pitäisi olla miljonääri tai ainakin tilipäivä ja iso huvila, minne voisi niitä kaikkia ihanuuksia tuolta hankkia. Houkutuksia on nimittäin niin paljon. Nähtävästi omaan edes jonkinlaisen itsekurin sillä selvittiin tänään ilman hairahduksia ja kotiintuomisia. Tiukkaa kuitenkin teki, silmiin osui nimittäin niin paljon kaikkea ihastuttavaa.


Ihan ehdoton suosikki oli toi musta kyltti "Before you speak-> think <-", vieläkin vähän harkitsen pitäisikö se käydä kotiin hankkimassa. Toinen mihin myös ihastuin tuolla oli servetit, useita erilaisia ihanuuksia. Servettejä tulee muutenkin ostettua ehkä enemmän kun niitä kuluu, meillä on nimittäin niitä kaapissa jo ennestään ihan riittävästi. Ja toisekseen, en tiedä raaskisinko noita edes käyttää kun on niin suloisia.

Vai mitä ootte mieltä?
Pitäiskö seuraavaks olla jo matkapostauksien vuoro?

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Positiivisuuden kautta

Aamulla sitä sai silmänsä auki aika vauhdilla kun se kerran jyrähti, ihan silleen kunnolla tossa ihan päällä ja vettä tuli kun saavista kaatamalla. Sitten se jyrisi monta kertaa uudestaan siinä ihan päällä, eikä mennyt kovinkaan kauaa kun satoi jo rakeita. Ja siis edelleen kun saavista kaatamalla. Välillä myös kivasti salamat valaisi, vaikka miten yritti pitää silmät kiinni. Herätys mistä en tykännyt sitten yhtään, eikä tykännyt kissakaan joka pinkoi sängyn alle turvaan tärisemään. Poika taas ei ollut tietoinen mistään ukkosesta tai rakeista, vaan nukkua tuhisi täysin tyytyväisenä. Onnellinen.

Ilman innoittamana päätettiin päivällä lähteä leffaan. Käytiin iltapäivän näytöksessä katsomassa Kätyrit, eikä muuten oltu ainoita leffassa. Oli ihan super hauska kun jo mainoksissa lähes koko leffasali repesi täyteen lasten kikatukseen, ihan huippua ja sama toistui vielä leffan aikana jonkusen kerran. Oli siis hyvä leffa.


Muutenkin tällä viikolla on riittänyt kaikennäköistä. Alkuviikosta J:n jalka alkoi antamaan merkkejä, ettei kaikki ole ihan täysin kunnossa kun kenkä ei meinannut mahtua toiseen jalkaan ollenkaan. Seuraavana päivänä väri alkoi vaan tummenemaan, eikä turvotus helpottanut. Mietittiin, että jos varvas on murtunut niin eihän sille mitään voi mutta kun J kuitenkin soitti terveyskeskukseen niin sieltä suositeltiin silti näyttäytymistä. Aurinko kuitenkin lämmitti sen verran kivasti, että salin jälkeen päädyttiin kuitenkin ensin rantsuilemaan muutamaksi hetkeksi. Tänä kesänä on otettava kaikki ilo irti heti jos on vähänkin lämmin ja aurinkoista.


Illalla mentiin koko perheen voimin käymään päivystyksessä, ajatuksena, että ehditään vielä vaikka jätskille ilta-auringossa. Oltiin seiskan jälkeen päivystyksessä ja jo heti yhentoista jälkeen päästiin kotiin, kunhan J:n jalka oli ensin kuvattu ja laitettu pakettiin. Siellä ei ollut varvas murtunut, vaan jalkapöydästä löytyi murtuma ja nyt siis neljä viikkoa jalka paketissa. Ei uintia, ei saunaa. Onneksi ehdittiin just aikasemmin sopia, että lähdetään kohta mökille vajaaksi viikoksi, siellähän ei käytännössä voi peseytyä kuin saunassa tai järvessä. No, katotaan mitä keksitään ja mitä nyt sitten tehdään. Parasta tässä kuitenkin on, ettei jalassa ole minkäänlaisia kipuja, eikä sieltä hohka kipua mutta outoa on se, ettei ole mitään käsitystä missä jalka on päässyt murtumaan. Täysi mysteeri.


Pojan osalta tämä tk-päivystys oli ihka ensimmäinen kokemus ja täytyy kehua, että yllättävän hyvin meni, hermo ei mennyt kenelläkään kertaakaan. Pojalla oli mukana se tän hetken pyhin, eli Lego-lehti, mitä luettiin hyvin tarkkaan. Jossain vaiheessa tosin yritin vaientaa tätä meidän höpöttäjää a.k.a moottoriturpaa tikkarilla mutta eihän se tehonnut, tikkari meinasi unohtua kun tekstiä tuli niin paljon. Kun Lego-lehti vaihdettiin puhelimeen ja peleihin niin sitten tuli myös hetkittäisiä hiljaisia hetkiä. No, ainakin muilla odottajilla oli siinä aulassa seurattavaa ja kuunneltavaa. Mutta noin neljän tunnin odottelu meni siis täysin ilman mitään kiukutteluja ja kohtauksia. Elämän ja arjen pieniä suuria iloisia asioita. Ja tällä hetkellä meillä siis poika on antibioottikuurilla pari viikkoa, isi toinen jalka paketissa neljä viikkoa ja ite popsin kaksinkäsin särkylääkkeitä kipeään selkään, eli ihan tervettä porukkaa!


Positiivista viikonloppua kaikille! <3

tiistai 14. heinäkuuta 2015

The Farkkuhame

Eilisen loistava alelöytö, uusi farkkuhame Zarasta pääsi tänään heti käyttöön. Ja onhan se aikamoista puhdasta rakkautta taas kerran, voisin hyvin kuvitella kulkevani tässä hameessa loppukesän. Näin päivän kokemuksen perusteella voisin vaatimattomasti sanoa, että hame tuntuu kaikinpuolin melko täydelliseltä, pituus, malli, tyyli, väri, kaikki toimii hyvin. Polvipituinen ja alaspäin levenevä malli on ihanan huoleton, kun suoranaista vilauttelun vaaraa ei ole ja hameen kanssa on luonteva liikkua, ei purista eikä rajoita menoa. Yksinkertaisesti vaan aivan ihana. Ja kun kerran alesta vain pari euroa päälle kympin eli ei todellakaan pahan hintainen. Jeih.


Saatiin pojan kanssa myös vääntö hänen uudesta teepparistaan päätökseen ja poika hyväksyi paidan itselleen. Paita pääsi myös heti päälle kun käytiin piipahtamassa oman mummoni mökillä ja käytiin hakemassa mummolta vähän mansikoita herkuteltavaksi. Vaikka pojan kanssa on melko paljon menty ja reissattu, erilaisissa paikoissa käyty, luonnossa liikuttu niin aina se kaupunkilaisuus silti nostaa päätään, kuten tänään tuolla mummon mökillä. Aika hauska. Ja oltiin siis vaan Herttoniemessä käymässä, ei yhtään sen pidemmällä.


Oon pitkin kesää lukenut monien muiden hehkutusta pioneista, itse niistä sen enempää innostumatta. Tänään kuitenkin kun ihastelin mummon mökillä näitä aivan upeita valkoisia pioneita, ymmärsin vihdoin sen muiden hehkutuksen. Niin upeita! 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Monday

Kesällä on ihanaa kun voi mennä vaan kaupungille pyörimään ilman sen isompia suunnitelmia, kävellä ympäriinsä ja fiilistellä massan mukana. Vaikka ilma ei tänään(kään) ollut se ihanteellisin niin ytimessä riitti silti kuhinaa ja ihmisiä, turisteja oli ihan hurja määrä. Me mentiin ensin kiertelemään Kauppatorille, kierrettiin tori ympäri kojuja ihastellen ja vieläkin enemmän nauttien siitä fiiliksestä mikä sinne syntyy niistä kaikista ulkomaalaisista turisteista, siitä puheensorinasta, eri kielten sekoittumisesta, ihmettelystä, ihastelusta ja tietysti turistikuvien ottamisesta. Aivan ihana minkä fiiliksen ne kaikki ulkomaalaiset turistit saavatkaan aikaan Kauppatorille.

Iloksi pongattiin Kauppatorilta myös se meidän suosikki kahvipaikka, mistä ehdottomasti saa parhaimmat lihikset. Tälle kesälle tuon paikan eka lihapiirakka ja voi taivas miten hyvää. Ja miten ihanasti se onkaan närästänyt koko loppupäivän mutta eihän se nyt ole ollenkaan oleellista, oli ehdottomasti sen arvoista. Mums. Poika ei halunut lihapiirakkaa vaan pullaa ja vaatimattomasti valitsikin sen ehkä isoimman korvapuustin koko Kauppatorilta. Mutta onhan kyse äidinpojasta eli koko pulla meni alas ilma ongelmia. Ihan hurja.


Illalla käväsin vielä itsekseni pyörähtämässä Jumbon aleissa (piti mennä vaan ruokakauppaan mut...). Poikkesin pitkästä aikaa Zarassa katsomassa heidän valikoimaansa ja aleja, mistä ilokseni bongasinkin heti itselleni hyvästä alesta aivan ihanan farkkuhameen. Siitä toivottavasti pian kuvaa tännekin, ehkäpä jo huomenna jos hame päätyy heti huomenna käyttöön. Pojalle löysin omasta mielestäni tosi kivan teepparin (näkyy kuvassa vähäsen) missä on seepran kuva, mutta nyt meillä onkin siitä vääntöä, että onko paidassa pinkkiä vai ei, onko se sittenkin enemmän tyttöjen vai poikien paita. Ärsyttävää. Jalassa muuten ekaa kertaa H&M:n alesta bongatut valkoiset repaleiset vajaamittaiset farkut. I-HA-NAT!