maanantai 7. joulukuuta 2015

Pojan syksyn odotetuin ilta

Pojan osalta syksyn ehdottomasti odotetuin juttu oli Monster Jam. Samantien kun mainokset ilmestyi katukuvaan alkoi se vouhotus ja kinuaminen, sekä edellisen kerran muistelu. Eikä poika ollut ainoa joka halusi päästä Monster Jamiin, kaikki haluttiin. Mehän käytiin J:n kanssa katsomassa Monster Jamia kahdestaan jo ennen poikaa. Niin siistiä. Nyt ei tosin kerrottu pojalle Monster Jamiin menosta ennen kun just hetki ennen lähtöä, jottei innostus päässyt karkaamaan ihan täysin käsistä.

Oltiin lauantai-iltana katsomassa Monster Jamia ja olin aika yllättynyt miten tyhjää katsomoissa oli, olin kuvitellut, että tuolloin voisi olla aika täyttäkin. Vähän se väen vähyys myös tuli esiin siinä fiiliksessä mutta eipä se silti iltaa pilannut tai se ihmeemmin latistanut. Oli nimittäin tosi kiva ilta ja siistiä olla taas pitkästä aikaa seuraamassa Monster Jamia. Toivottavasti tulevat taas pian takasin. J:n kanssa puhuttiin myös, että olisi kiva päästä seuraamaan Monster Jamia Jenkeissä tai jossain muualla Euroopassa, missä esiintyvät isommalla areenalla. Toivottavasti vielä joskus.


Yksi illan iso juttu oli kun juontaja tuli nopeasti haastettelemaan poikia, tai lähinnä kyllä poikaa. Tosin haastattelija ei ehkä ajatellut ihan loppuun asti kun lyhyellä varoitusajalla tuli hihkaisemaan enemmänkin J:lle, että kysyn kohta muutaman kysymyksen ja sitten esitti kysymyksen pojalle, jolla oli peltorit päässä. Poika oli ihan hämillään kamerasta ja naaman eteen tuodusta mikistä, sekä siitä kun oma naama näkyi isona screeniltä, eikä kuullut peltoreiden läpi mitään ettei siis saanut sanaa suustansa. Vaikka haastattelu ei kestänyt kauhean kauaa niin voin kyllä sanoa, että ne sekunnit tuntui kuluvan niin hitaasti ja se kamera tuntui olevan siinä meidän edessä iäisyyden. Aika hurjaa. Poika myöhemmin sanoi, että oli tosi noloa, vaikka lohdutettiin että ihan hyvin meni ja etteihän hän voinut kuulosuojaimien läpi kuulla. Kun varoitus haastattelusta olis tullut edes vähän aikaisemmin ja kerrottu, että enemmänkin pojalta tullaan kysymään, eikä isältä niin oltaisiin voitu ottaa peltorit toisen korvilta hetkeksi pois.


Oli muuten onni, että muistettiin ottaa pojalle peltorit kotoota mukaan, sillä se ääni mikä autoista lähti oli ihan järjetön. Areenalla oli toki kuulosuojaimia jaossa mutta me jotenkin J:n kanssa missattiin ne ja alkuun tuntui, että tärykalvot räjähtää siitä äänestä mutta selvittiin kuitenkin ilman kuulovaurioita ja onneksi autoja ei samalla tavalla revitelty enää ekan kierroksen jälkeen, jolloin äänet olivat kaikkein hurjimmat. Illan lopullinen kruunu oli vielä kun meidän hissi lähti yllättäen väärään suuntaan ja ovien auetessa edessä oli ne kaikki Monster Jam kuskit ja poika ehti saada nopeat vilkutukset ja heipat kaikilta kuskeilta. Niitä pieniä isoja asioita.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Ihana seesteinen ilta

Viime vuonna meidän ensimmäinen joulukonsertti oli Samuli Edelmannin joulukonsertti Kallion kirkossa, tänä vuonna se ensimmäinen joulukonsertti oli Samuli Edelmannin joulukonsertti Temppeliaukion kirkossa. Ja olisin enemmän kuin onnellinen jos tästä tulisi joka jouluinen perinne, perjantai-ilta Samulin kanssa kirkossa.


Viime vuonna jo ylistin Samulia ja Samulin konsertin taivaisiin, joten en nyt ala toistamaan itseäni vaan tänä vuonna saa riittää kun sanon, että ilta oli ihana, Samuli oli upea. Jotenkin viime viikot on ollu melko hektisiä, paljon tekemistä, menemistä, muistettavaa ja tehtävää, ja varsinkin pojan kanssa on ollut melko haastavaa, niin tämä hetken rauhoittuminen Samulia kuunnellen teki todella hyvää. Vielä perjantaina päivällä ei fiilikset ollu yhtään konsertissa, ei oikein huvittanut lähteä mutta onneksi lähdettiin, sillä olo oli kirkossa istuessa ja Samulia kuunnellessa todella seesteinen, juuri sitä mitä kaipasinkin.

 Ja tiedättekö ilta alkoi kirkossa vielä aika huikealla jutulla, me nimittäin päästiin vaihtamaan muutama sananen Samulin kanssa. Ja kyllä, olin aivan sulaa hunajaa sillä hetkellä. Lopulta Samuli vielä antoi mulle penkin, jotta päästiin eturiviin istumaan. Ihan sulaa hunajaa.


Loppuun vielä linkki sinne viime vuotiseen postaukseen illasta Samulin kanssa kirkossa. Samalla kun itse vilkaisin tuota viime vuotista postausta huomasin, että molempina vuosina päälle on valikoitunut sama neulemekko ja samat korvakorut, tänä vuonna vaan hiukset oli auki kun viime vuonna mentiin niskanutturalla. Aika hauska yhteensattuma.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Tilaus Joulupukille

Tosiaan, pojan "tilaus" joulupukille. Meillä on pieniä ongelmia hyväksyä se ero, että joulupukille tehtävä toivelista on tosiaan vaan toiveita, ei tilauslista. Meillä on tästä asiasta monesti käyty keskustelua mutta siltikin poika puhuu joulupukin kirjeestä tilauksena.



Tänä vuonna se suurin lahjatoive on ehkä hieman yllättäen uusi sänky, parvisänky. Poika innostui ajatuksesta kun tajusi millaisia piilopaikoja ja majoja voisi rakentaa sängyn alle, sekä saisi lisää leikkimistilaa lattialle uuden sängyn myötä. Sänky on se juttu, minkä poika sanoi ensimmäisenä kirjoittavansa joulupukille. Toinen asia oli pleikka 4 ja matkakassaa, sekä pehmeä lepakkotuoli omaan huoneeseen.

Lelujen puolelta listan tekeminen ei ollut pojalle niin helppoa, sitä tiettyä isompaa toivetta ei tuntunut selkeästi erottuvan. Lelulehtiä selaillessa poika toki oli valitsemassa vähän jokaista, kunhan vaan ei ollut tyttöjen juttu. Lelujen puolelta suurimmat suosikit on dinomaailma, parkkitalo, mikä pitää kuulemma ehdottomasti olla hissillinen, sekä jättikokoinen pehmokoira, mitä poika käy aina halailemassa kauppareissuilla.

Listalta löytyy siis

*Dinomaailma
*Georello Tech
*Parkkitalo (se hissillinen)
*Geomag
*Furreal Friends mopsi
*istuva jättikokoinen pehmokoira
*Lego Classic rakennuslaatikko
*Lego ritarilinna
*Ninjago Rakenna oma seikkailu -kirja
*Pelejä, kuten Afrikan tähti, Kanin loikka, Dino Race, Minions & Frozen Operations
*Stiga rattikelkka
*Playstation 4
*Lasten parvisänky
*Lepakkotuoli (kokoontaittuva)
*Matkakassaan Singaporen ja Malesian valuuttaa

Jos listalta jotain toiveita menee pukinkonttiin niin, että päälle ilmestyy meidän pojan nimi, niin hihkaiskaa asiasta kommentilla. Jookos. Kiitos.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Roadtrip 2015: Pit stop Odense

Aalborgista lähdettiin ajamaan takaisin etelään ja seuraava määränpää oli yhden yön pysähdys Köpiksessä. Matkaa Aalborgista Köpikseen on reilu 400 kilsaa ja aikaa varattuna periaatteessa koko päivän, joten aikaa oli tehdä muutama pysähdys matkalla.


Odense oli ajoreitin varrella isompi kaupunki ja siellä päätettiin pysähtyä jaloittelemaan vähän enemmän, kun aikaisemmin matkalla hoidettiin ruokailu vähän kuin lennossa. Odense oli ihastuttava paikka ja heti kaupunkiin ajettaessa eteen tuli Odensen eläintarha ja voitte vaan kuvitella miten paljon harmitti kun aikaa ei ihan sinne myös riittänyt, houkutti nimittäin todella paljon.



Parin tunnin stoppi vierähti Odensessa nopeasti kun vähän shoppailtiin, ihasteltiin kauniissa puistossa, pysähdyttiin kävelykadun varrella leikkipaikalle, sekä syötiin ihan törkeän hyvää jäätelöä. Kaupunki on H.C. Andersenin syntymäkaupunki ja niinpä kaupunki on täynnä satuihin liittyviä nähtävyyksiä ja yksityiskohtia. Uskon, että Odensessa olisi voinut viihtyä kauemminkin kun vain tämän parituntisen, mutta Köpis houkutti niin paljon niin jatkettiin kiltisti matkaa. Köpishän on nimittäin aina hyvä idea.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joululauluja kuuntelemassa

Tänään iltapäivällä esiintyi Cantores Minoresin poikakuoro keskustan Stockmannilla ja esitti joululauluja. Olin niin onnellinen, että näin tästä mainoksen ajoissa, sillä halusin tosiaan paikalla. Ja niinpä tänään mentiin Stockalle.


Joululaulut kuulosti todella kauniilta poikakuoron esittäminä, ja jotenkin se poikakuoron kuuntelu rauhoitti mieltä. Pojat ei kauhean paljoa meidän poikaa vanhempia olleet ja ihan mielettömän hienosti ja rohkeasti esiintyivät. Jopa meidän poika rauhoittui kuuntelemaan heidän lauluaan ja tykkäsi, lauloi yhteislauluissakin vähän mukana. Mutta silti kun yritin vähän kysellä, että olisiko samanlaisessa kuorossa kivaa olla laulamassa mukana niin vastaus oli hyvin selkeä ei.


Sitten päästiin käymään tuolla joulun paratiisissa, Stockan jouluosastolla. Ihana, upea, kaunis jouluosasto. Jouluosastolla myös törmättiin joulupukkiin, kenen kanssa poika kävi vähän jutustelemassa. Nyt ei enää pukin kanssa juttelu jännittänyt niin paljoa vaan juttua tuntui riittävän. Kysyttiin pojalta myöhemmin, että kertoiko pukille lahjatoiveistaan niin vastasi, että johan viimeksi Jumbossa kerroin. Niin joo.


Ihan ei siinä tunnissa ehditty koluta jouluosastoa kokonaan läpi kun kuultiin Waltteri Torikan aloittavan esiintymistään alakerrassa. Kun kerran paikalla oltiin ja tilaisuus oli mennä Waltteria ihan viereen kuuntelemaan niin olihan se tilaisuus käytettävä. Upea, ihana Waltteri Torikka ja ihan mieletön ääni, todella vakuuttava. En olisi aikaisemmin uskonut löytäväni itseäni kuuntelemasta Waltteri Torikkaa, mutta kannatti mennä, ehdottomasti. Ja niin, eihän sieltä jouluosastolta päästy lähtemään ihan tyhjin käsin pois, jotain pieniä juttuja tarttui matkaan, vaikka melko hyvin pystyin hillitsemään itseni.


Ihanaa kohta alkaa joulukuu!
Iloista alkavaa viikkoa kaikille! <3

lauantai 28. marraskuuta 2015

Hetki koiravahteina

Saatiin tässä jokunen aika sitten vanhempien koira hoitoon iltapäiväksi, sopivasti kun poika oli kerhossa. Päätettiin lähteä aurinkoisen päivän innoittamina koiran kanssa Haltialaan, kaupunkilaiskoiralle näyttämään vähän maatilaneläimiä ja rauhaa. Lampaat ja lehmät olikin blondille ihan uusia juttuja ja vähän ehkä pelotti ja näille eläimille piti vikistä. Pyörätuolin kanssa ei kunnon metsäreitille ja pitkospuille voitu lähteä mutta silti oli ihanaa haukata happea siellä metsän ja peltojen keskellä, missä ei tungosta ollut.


 J:n kanssa puhuttiin, että olisihan se oma koira kiva, niin ulkoilusta tulisi ihan säännöllinen tapa, pakostakin. Nyt mentiin koiran kanssa parissa tunnissa viitisen kilsaa, huomattavasti hyödyllisempää ajankäyttöä siis kun mitä meillä välillä on. Vaikka illalla kyllä mietittiin kotona sohvalla kölliessä, että kissan kanssa ei tarvitse turhia stressata ja aina on hyvä hetki pienelle levolle tai päikkäreille.