Hiihtoloman vika päivä

Mikäpä sen parempi tapa päättää hiihtoloma kun rinteessä, pojan toinen kerta rinteessä. Pitkään taistelin ajatuksen kanssa, että huollattaisinko omat sukseni ja lähtisin myös rinteeseen mutta en sit vielä tällä kertaa. Se oli ehkä ihan fiksu idea jo senkin puolesta, että Talmassa oli sunnuntaina aika moni muukin ja ryysistä rinteissä. Toisaalta nyt kun poika menee jo sen verran hyvin itsekseen suksilla, eikä tarvitse jatkuvaa avustusta, alkaa olla aika tylsää seurata kengät jalassa vierestä kun toinen saa laskea, mieli vetää entistä enemmän rinteeseen mukaan.

Rinteessä oli myös hieno huomata pojasta se muutos, miten alun arkuus oli kadonnut ja tilalle tullut paljon rennompi ja itsevarmempi laskija. Rohkeus ja itsevarmuus riittää kivasti yrittämään itse ja kokeilemaan uusia juttuja mutta ei kuitenkaan mee överiks ja uhkarohkeuksiin. Tällä reissulla harjoiteltiin entistä enemmän sitä itsekseen pärjäämistä rinteessä eli lähinnä jos kaatuu niin pääsee itse ylös, eikä jää makaamaan mäkeen muiden eteen. Se on jotenkin liikuttavaa miten useasti pojalle pitää muistuttaa, että ei kannata yrittää nousta ylös niin, että sukset ovat suoraan alaspäin. No, ehkä se vielä joskus iskostuu sinne takaraivoon pysyvästi, nyt sitä on kokemuksen perusteella harjoiteltu ja todettu, että joka kerta ne sukset lähtee viemään rinnettä alaspäin.

Harjoittelurinteen reunassa on muutamat hyppyrit ja ne oli tällä kertaa se juttu mikä houkutti mutta myös vähän arvelutti. Vaikka poika on noin yleisesti melko reipas ja eläväinen, niin tällaisten uusien juttujen suhteen silti yllättävän arka ja se näkyi hyvin just näissä hyppyreissä harjoitellessa. Ensin mennään tosi varovasti ja arkana, seuraavalla kerralla jo melko kovalla itseluottamuksella ja sitten yksi kaatuminen ja on aikamoinen taivuttelu, että suostuu mennä enää uudestaan. Se yksi kaatuminen ja itseluottamuksen hetkellinen romuttaminen tosin tekee sen, että nyt vanhempien ohjeet kelpaa hieman paremmin ja saattaa jopa mennä ihan ymmärrykseen ja jopa toteutukseen asti. Seuraavat laskut hyppyreistä meni nimittäin jo paljon paremmin ja sanotaanko nyt vaikka tasapainosemmin, löytyi se omiin taitoihin paremmin sopiva vauhti.

Mummi ja vaari ajeli myös sunnuntaina Talmaan seuraamaan miten pätkä pärjää suksilla. Oltiin tälläkin kertaa varustauduttu eväillä mukaan ja grillattiin taas porukalla siinä ulkotulilla. Siinä kun mummi ja vaari lähti ajelemaan takaisin kotiin päin reilun parin tunnin jälkeen, sanoin että veikkaan meidän olevan loppuun asti, mulle naureskeltiin ja pudisteltiin päätä. Rinteet meni kiinni kuudelta, poika vaihtoi kengät jalkaan puol kuus, että ehti myös laskemaan stigalla ja rengaskaruselliin leikkimään. Viitisen tuntia rinteessä ja vielä puolisen tuntia leikkimistä ulkona ja ei, poika ei silti nukahtanut autoon vaikka kotimatka kesti sen puolisen tuntia ja kotona lähti heti leikit pystyyn. Kyllä, energiaa riittää. No mutta sen verran päivän reippailut vaikutti, että nukkumaan mennessä se uni tuli pojallekin melko nopeasti, pää tyynyyn ja taju pois. Just niinku pitääkin. Ja eikai se mikään ihme oo kun iltapalaksi vielä vedettiin vatsat täyteen lettuja. Aika makea hiihtoloman lopetus.

Hiihtoloman kuudes päivä

Lauantaina suunnattiin luistelemaan, oli luvattu aurinkoista päivää niin mikäpä sen kivempi. Tosin vähän arvelutti, että miten kova tungos Jääpuistossa on aurinkoisena lauantaina mutta hyvin mahduttiin joukkoon.

Poika viipotti jäällä kuin vanha tekijä ja nyt huomasi hyvin sen eron, kun viime kerrasta ei ollut kun reilu viikko. Tällä kertaa poika päätti heti, ettei ota sitä telinettä ollenkaan avuksi vaan luisteli koko iltapäivän ilman aputukea. Tottahan pyllähdyksiä sattui ja vähän väliä jotain paikkaa pideltiin kun tömähti jäähän muttei kuitenkaan mitään vakavaa. Itseluottamus oli pojalla selkeästi myös nyt korkealla luistelun suhteen, kun vähän piti jo harjoitella luistimilla hyppelyä ja pyörähdyksiä. Ihan hurjan siistiä.

Hyvin huomasi myös omassa luistelussa miten se alkoi jo tuntumaan luontevammalta, eikä ollenkaan enää niin jäykkää ja vapisevin jaloin menemistä. Nyt uskalsi jo vähän kokeilla vauhdin lisäämistä, sirklaamista ja nopeita pysähdyksiä. Ei se meno vieläkään mitään lentävän notkeaa ole, mutta fiilis alkaa olla jo vähän rennompi. Sen jälkeen kun nyt noin kymmenen vuoden tauon jälkeen viime talvena nuo luistimet ostin ja taas pitkästä aikaa lähdin luistelemaan, niin en oo kaatunut kertaakaan ja se vähän kummittelee aina siellä takaraivossa. Sitä kaatumista yrittää varoa ihan viimeiseen asti ja vähän se pelottaa että kuinka pahasti se voi sattua (ja varsinkin hävettää) mutta toisaalta tuntuu, että vois olla helpompi jos se kaatuminen vaan tapahtuis niin ei se ehkä kummittelis siellä mielessä samalla tavalla. Tietysti siinä voi myös olla se riski, ettei sen jälkeen enää uskalla luistimille ollenkaan

Iltapäivä ja vielä jonkun matkaa iltaakin vierähti siinä Jääpuistossa luistelemassa ja kivaa oli. Oltiin ehkä noin viitisen tuntia siellä ja tottahan välillä istuttiin syömään grillimakkarat ja sitten taas juomaan kaakaot munkkien kanssa mutta silti on pakko olla todella ylpeä miten hyvin poika jaksoi luistella. Ja salaa olin myös ylpeä itsestäni, miten hyvin jaksoin. Siinä samalla kun me pojan kanssa luisteltiin ehti J katsoa kahviossa lämmittelen myös tabletilta yhden lätkämatsin kahvikupillisen kanssa ja näin kaikilla oli kivaa tekemistä.

Yksi parhaita puolia näissä ulkona vietetyissä touhukkaissa päivissä on se miten nopeasti illalla uni tulee. Ja ei tarvinnut lauantaina tosiaan turhan kauaa odotella unen tuloa, hyvä jos pään ehti tyynyn asti laittaa kun uni jo vei.

Hiihtoloman viides päivä

Perjantai, teoriassa hiihtoloman vika päivä, otettiin chillisti ja varattiin liput leffaan. J oli sopinut kavereiden kanssa menevänsä katsomaan jotain mitä mä en halua edes nähdä, eikä pojalla ikä riitä, niinpä me valittiin pojan kanssa jotain mikä meni suurinpiirtein samoihin aikoihin. Käytiin katsomassa Alvin ja pikkuoravat reissussa. Oli jännä mennä pitkästä aikaa pojan kanssa kahdestaan leffaa kun voitiin valita paikat jostain ylemmiltä riveiltä ja valittiinkin heti paikat ylimmältä riviltä ja keskeltä.

Siitä on aikaa kun oon viimeksi leffateatterissa istunut muualla kuin eturivissä ja olin jo ihan unohtanut miten paljon jalkatilaa nykyään noissa saleissa onkaan. Ite muistan sen ajan kun piti nousta seisomaan aina jos joku halusi mennä ohi, nyt ei tarvinnut. Vieressä istuneet varmaan ihmetteli kun pyörittelin ja heiluttelin jalkoja ihan innoissani ennen leffan alkua. Oon muutenkin vähän huono istumaan täysin paikallani pitkiä aikoja ja lähes aina jossain vaiheessa alkaa se penkissä pyöriminen ja asennon vaihtaminen, joten se leveämpi jalkatila oli todella mieluisa juttu.

Leffan jälkeen otettiin vielä porukalla suunnaksi Nordis ja HIFK:n matsi. Poika on nyt tehnyt melko selväksi, ettei niin tykkää lätkämatseista mutta suostuu silti lähtemään mukaan. Tätä helpottaa vielä lisää se jos mukana on pojalle tabletti millä saa pelata kun me seurataan matsia. Ja nyt kun oli vielä leffasta jäänyt karkkeja jäljelle niin 3 kertaa 20 minuuttia meni melko kivuttomasti. Vaikka itse matsia poika ei niin kauheasti jaksa seurata, niin silti tykkää käydä hakemassa nimmareita ja välillä ottamassa vähän yhteiskuvia. Ja fanituotteet on myös se juttu.

Perjantai oli oikein kiva vähän rennompi päivä ja kunnon herkuttelupäivä. Leffa oli hyvä, myös pojat oli tykänny siitä omastaan ja HIFK:n matsi oli hyvä, vauhdikas ja viihdyttävä ilta, ja onhan se aina kiva käydä katsomassa matsia kun oma jengi voittaa.

Hiihtoloman neljäs päivä

Eli torstai ja sehän on pojan tanssipäivä ja tanssitunti oli ihan normaalisti hiihtolomasta huolimatta. Torstaina ilma ei kauheasti houkutellut ulkoilemaan mutta lähdettiin silti käymään vähän ulkona ennen tanssitunnille menoa, ettei päivä ihan ohi päässyt valumaan.

Päivä oli melko harmaa ja pilvinen, sekä tuuli kylmä mutta kyllä se pienikin ulkoilu vaan tekee silti aina hyvää. Jotenkin myös tuntuu, että ihan tuollainen pienikin ulkoilu tuo kummasti ryhtiä päivään ja piristää. Sekä tuollaisen melko vilkkaan ja energisen lapsen kanssa se ulkoilu on melko toimiva vaihtoehto siihen energian purkamiseen. Uunisaaressa poika pääsi juoksemaan, hyppimään, kiipeilemään ja heittelemään vähän lunta ja jäätä veteen, mikä tuntui olevan ihan käsittämättömän hauskaa. Hihiteltiin myös kaikki kolme kun joutsenet oli pyllyt kohti taivasta. Ja kyllä, tietysti siitä piti myös ottaa kuvia, taas kunnon luontokuvia.

Pitkästä aikaa myös tuli otettua asukuvia. Ajatus asukuviin lähti, kun päälle löytyi kaapin perukoilta vanha Ralph Laurenin neulepaita, mitä ei tosiaan ole tullut todella pitkään aikaan käytettyä. Paita on sen värinen, että jotenkin en sitä halua käyttää jos hiukset on huonossa värissä, en tiedä mikä siinä on mutta jos juurikasvu on päässyt pitkälle tai väri muuten kovin haalistunut niin tämä paita aina jää sinne kaappiin ja päälle valikoituu joku toinen. Nyt kuitenkin ihastuin paitaan taas tosi paljon, se oli kiva piristys harmaaseen päivään. Ja ainakin mun mielestä toimi kivasti tämän hetkisen hiusvärin kanssa.

 Ja ei ehkä pitäis myöntää tätä täällä julkisesti mutta kun poika sitten vietiin tanssitunnille ja kun meillä se kolme varttia siinä oli aikaa ja Hesburger vieressä niin voi varmaan päätellä mitä me siis tehtiin siinä odotellessa. Tuli taas sellainen vuoden vanhemmat -olo kun lapsi viedään harrastamaan liikuntaa ja itse istutaan mussuttamassa hamppareita. No mutta ei me kuitenkaan joka viikko tätä tehdä, eikä edes joka toinen viikko. Ja poika sai ruoan heti kun päästiin kotiin ja sai vielä paljon terveellisemmän ja monipuolisemman kun mitä vanhemmat sai.