Kevätfiilis is here

Ihana ihana aurinko ja mikä keväinen fiilis. Viimeisinä parina päivänä on ollut jotenkin ihanan keväinen fiilis ja ihana miten auringosta saa niin paljon energiaa. Aurinkoiset päivät tarkoittaa myös, että ulos on päästävä. Sopivasti myös flunssa on alkanut helpottamaan sen verran, että enää ei tarvitse ottaa särkylääkkeitä maksimimäärää pysyäkseen pystyssä, joten sehän tarkoittaa että ulos ja liikkeelle.

Eiliselle oli sovittuna luistelutreffit kavereiden kanssa, ajatuksena että lapset pääsee yhdessä luistelemaan. Kaverit joutui isoksi harmiksi perumaan melko viime hetkellä, mutta me ei haluttu perua suunnitelmaa luistelusta, joten muokattiin suunnitelma uusiksi niin, että äidillä ja pojalla oli luistimet mukana ja seurassa oli vielä lisäksi pappa mukana.

Ihana aurinkoinen päivä, pari tuntia luistelemassa, kuuma kaakao ja todella herkullinen munkki, ei valittamista. Pojalla meni luistelut tosi hyvin, vaikka muutama melko hurja ilmalentokin siellä oli. Oli myös kiva huomata miten hyvin poika jaksoi luistella vaikka viime kerrasta on aikaa ja rohkeus riitti menemään jäällä myös ilman aputukea. Ja itsekin pysyin pystyssä ja se on aina positiivinen asia. Luistelusta jäi vahvasti fiilis, että uudestaan pitää mennä tässä lähiaikoina ja toivottavasti vaan ilmat sen sallii.

Poika valitti reissuun lähtiessä ja reissussa siitä, että ei ehdi leikkiä enää lumessa ollenkaan. Reissussa yritettiin lohduttaa, että täällä on vielä täysi talvi kun tullaan takaisin, joten ei mitään hätää. No, eihän sitä lunta täällä ihan kauheasti ole enää ollut kun palattiin ja siitäkös saatiin kuulla kunniamme. Onneksi lunta nyt kuitekin tuli lisää ja poika on päässyt taas leikkimään lumella ja tekemään lumiukkoja ja lumilinnoja. Parhautta.
Mutta tänään sitten alkoi yhtäkkiä valitus siitä, että kun maassa on vielä lunta ja pahimmassa tapauksessa sitä tulee taivaalta vielä jatkossa lisää, eikä siis kevät ja kesä pääse tulemaan. Ota tosta nyt sitten selvää.
Okei, ehkä tuohon fiilikseen saattoi hieman vaikuttaa kun käytiin tänään ennen uimakoulua haukkaamassa happea Munkkiniemen uimarannalla ja siinä lähistöllä. Vähän keinumista, vähän apinarataa, metsäpolkua ja yksinkertaisesti vain maisemien ja auringonlaskun ihastelua. Kyllä siinä tuli iso kaipuu taas kesään.

Jäälle ei uskallettu edes kokeilla, sillä se narina mitä jäältä kuului oli aika hurjaa ja ihan rannan jää näytti paikoitellen niin ohkaselta. Katseltiin ja ihmeteltiin myös veden liikkumista jäänpinnan alla. Sitä välillä unohtaa miten uusia ja jänniä asioita kaikki tollaset voi pienelle olla ja onhan niitä mukava seurailla. Ja koska jään kestävyyttä ei jalkasin uskallettu mennä kokeilemaan, niin vähän testattiin sitä kivien avulla mutta ei saatu tehtyä jäähän reikää. Mutta johtuiko se jään kestävyydestä vai meidän heikkoudesta niin se jäi vielä epäselväksi.

Long time no see

Hip hei ja heippa todella pitkästä aikaa! Blogihiljaisuus venähti paljon suunniteltua pidemmäksi ja pakko myöntää, että vähän jännitti nyt ekaa kertaa tän tauon jälkeen avata blogin sivuja ja katsoa onko täällä edes käynyt ketään ja onko kaikki lukijat kadonneet. Onneksi näin ei ollut. Huh!

Kotiin palattiin vajaa pari viikkoa sitten ja nyt jo tuntuu, että reissu on jossain kaukana muistoissa vain, tuntuu että siitä olisi jo iäisyys. Pyykkivuori alkaa reissun jäljiltä olla kohta jo hoideltu ja nahkakin on tässä ehditty jo uusia lähes kokonaan kotiinpaluun jälkeen. Tää irtoileva ja hilseilevä iho on jotain todella kuvottavaa. Yök!

Reissu meni kaikinpuolin todella hyvin, oli ihan mielettömän onnistunut reissu ja olis kiva sanoa, että oli myös kiva palata kotiin mut on rumaa valehdella niin en edes yritä valehdella mitään sellasta. Harmitti ihan täysillä palata kotiin. Poika tosin alkoi loman lopulla kärsiä jo koti-ikävästä ja kaipasi kovasti jo leikkikavereita, joten sen puolesta oli jo hyvä aika palata kotiin.

Yksi reissun isoimmista ihmeistä ehkä oli se, ettei J:n murtunut jalka ja kokojalan kipsi aiheuttanut lopulta mitään ongelmia koko reissun aikana. Eikä edes hidastanut menoa juuri ollenkaan. Niin hassua kun se onkin, niin kipsi on alkanut aiheuttamaan ongelmia ja vaikeuttamaan liikkumista nyt täällä kotimaassa. Shortsit jalassa oli huomattavasti helpompi mennä kipsin kanssa kun täällä täydessä varustuksessa tuolla lumen ja sohjon keskellä. Pah.

 Ja jos ei kotiinpaluu jo muutenkin harmittanut tarpeeksi, niin sain pari päivää kotiinpluun jälkeen vielä jonkinlaisen flunssan, mikä ei tunnu häipyvän millään. Meillä oli ennen reissua sovittuna uusien sänkyjen kotiinkuljetus heti seuraavalle viikonlopulle kotiinpaluusta ja näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että ei ollut se ihan paras idea. Sen lisäksi, että oli se järkyttävä pyykkivuori reissusta niin heti sain tyhjentää meidän makkarin ja pojan huoneen lähes kokonaan uusien sänkyjen tieltä. Molemmat uudet sängyt kun on edeltäjiään isompia, joten huoneiden sisustusta saa pyöritellä uusiksi jonkun verran. Reissuväsymys, järkyttävä pyykkivuori, flunssa ja uusien sänkyjen jäljiltä sekaisin oleva koti ei ole se paras yhdistelmä. Toivottavasti olo tästä nopeasti nyt helpottaisi, että löytyy taas voimia alkaa järjestämään makuuhuoneet kuntoon ja saisi kodin taas siistiksi ja viihtyisäksi. Eiköhön tää sitten taas ala iloksi muuttumaan.

 Ja eihän tässä nyt siis ole pelkästään surkuteltu sohvan pohjalla koko aikaa kotiin paluun jälkeen, vaan ollaan käyty Disney On Ice:ssa, SuperParkin perheaamussa ystävien kanssa, herkullisilla lounailla, kyläilemässä, kahviteltu, herkuteltu ja saatoin ehkä hankkia kotiin jotain uutta, mikä ei ehkä ollut niin tärkeää ja oleellista mutta niin kaunista ja kauan haaveiltua.

 Ja vaikka tosiaan edellisen reissun pyykivuori on kohta vasta saatu pestyä ja matkalaukut tyhjennettyä, niin matkakuume on silti tosi kova. Vähän siis ehkä jotain pieniä haaveita ja suunnitelmia on alkanut muodostumaan jo keväälle ja ensi kesälle, jotain ihan pientä. Niiden voimalla mennään nyt eteenpäin!

Ohhoh, mikä viikko.

Vähänpä taas tiesin sillon kun viimeksi tänne päivitin kuulumisia iloisesti koko perheen pulkkämäkeilystä. Illalla nukkumaan mennessä huomattiin, että J:n jalka on aika ikävästi turvonnut polven alapuolelta ja niinhän se jo heti seuraavana päivänä oli koko jalan kipsissä. Sääriluun murtuma ja kipsi kahdeksi kuukaudeksi. Kiva, tasan viikko lennon lähtöön ja kipsi kahdeksi kuukaudeksi.

Lääkäriltä sai pienen väännön jälkeen luvan lähteä reissuun, mutta kunnon lisäjännityksen aiheutti Finnair. Perjantaina saatiin Finnairilta kuulla, että he tarvitsevat lääkärin täyttämän lomakkeen kipsatusta jalasta. Se tuo muuten aika mukavasti lisäjännitystä kun perjantai iltapäivällä ilmoitetaan että lomake pitää olla täytettynä ja toimitettuna heille sen päivän aikana. Pieni puhelinrumba, ymmärtäväisiä ja ystävällisiä lääkäreitä ja meillä oli lomake lääkärin allekirjoittamana jo ennen iltaa. Huh. Vastaus Finnairilta luvattiin lauantain aikana ja kuten arvata saattaa, koko lauantai meni sormia naputellen, puhelinta kytätessä ja odotellessa. Vastausta ei kuulunut ja koska oli ääneen sanottu että lentokone saattaa lähteä ilman J:tä niin mitään matkavalmisteluita ei oikein osannut tehdä pidemmälle. Jännitys oli ihan järkyttävä.

Sunnuntaina aamupäivällä tuli se helpottava puhelu ilmailulääkäriltä ja kaikki kunnossa, lento lähtee meidän kanssa. Ja se lento lähtee tänään. Noin puoli vuotta on tätä reissua odotettu ja vika viikko meinasi pilata kaiken. Ihan alkuperäisillä suunnitelmilla ei ehkä reissua päästä toteuttamaan, J ei ehkä snorklaa kipsin kanssa niin paljoa mutta silti ihan uskomatonta että vihdoinkin on se lähtöpäivä.

Ikinä ei oo reissuun lähtö ollut näin vaikeaa ja stressaavaa mutta toivottavasti seuraavat kolme viikkoa Aasian auringossa ovat sen arvoisia. Lähdetään muuten ekaa kertaa Aasian suuntaan ja aika jännittävät on fiilikset reissun suhteen.

Meidän kodin joulu

Nyt kun joulu on jo siivottu kokonaan pois, on hyvä laittaa pieni kurkistus kuvina siihen millainen oli meidän kodin joulu vuonna 2015.

Jo useampana vuonna oon haaveillut pienestä huonekuusesta jouluksi ja nyt vihdoin oli se joulu kun sain sen hommattua. Huonekuuseen löytyi vielä sopivan sirot valot ja oon ollut ihan myyty tälle söpölle huonekuuselle. Huonekuusen lisäksi meiltä löytyi sisältä lopulta kolme tekokuusta, sekä parvekkeelta tietysti vielä lisäksi vähän kuusen oksia. Vanha valkoinen tekokuusi löysi tällä kertaa paikkansa pojan huoneesta ja olkkariin hankittiin uusi, poikien toiveesta vihreä vähän isompi tekokuusi. Vähän ehkä tää meidän kuusien määrä on aiheuttanut hilpeyttä muissa, mutta oikeesti en tätä edes itse ajatellut ennen kun muut sen ottivat puheeksi. Hups.

Mutta nyt tosiaan kaikki joulu on siivottu pois odottamaan ens joulua ja koti näyttää vähän autiolta taas ennen kun silmä tottuu. Tähdet tosin sai jäädä vielä muiden koristevalojen kanssa tuomaan valoa, iloa ja fiilistä, samoin kun pöllöt ja hirvi sai jäädä uudella talvikoristeet nimikkeellään. Vaikka oonkin sitä mieltä, että joulukoristeita ei vaan voi olla koskaan liikaa, niin silti kohta meillä tarvitaan toinen varasto ihan vaan näitä joulukoristeita varten. Hups.