Lupailin aikaisemmin tehdä postausta tuosta The Amazing Spider-Man -elokuvasta. Mitään viiltävää syväanalyysia ei nyt irtoa, sillä lähdin katsomaan elokuvaa ilman mitään ennakkotietoja tai edes ajatuksia, mutta jotain pieniä ajatuksia nopeasti.
Itse en ole fani noille ei-luonnollisille leffoille, ja siis joo en pidä tuota hämähäkkimiestä kovinkaan luonnollisena. Mutta leffa oli silti hyvä, enkä kyllästynyt tai nukahtanut kesken leffan. Se mikä yllätti eniten niin oli elokuvan surullisuus, muutaman kerran silmäkulma kostui ihan kunnolla.
Tykkäsin siis leffasta ja se tempaisi mukavasti mukaansa ja juoni kulki reippaasti eteenpäin ilman suurempia turhia jahkailuita. Sen lisäksi näin kokemattomalle ja tietämättömälle hämiksen seuraajalle tämä oli ehkä hyvä leffavalinta sillä leffahan tosiaan kertoi alusta lähtien miten kaikki alkoi, eli ennakkotietoa ei tarvittu.
Me käytiin leffa katsomassa vielä siis 3D:nä ja toihan se lisää fiilistä ja hurjuutta (??), kun mm. kuvattiin niitä hämiksen flengailuita pitkin kaupungin kattoja. Hui! Itse en muuten ole mikään kauhean suuri fani tuolle 3D:lle, sillä istutaan aina eturivissä ja siinä saa hieman niiden lasien kanssa pyörittää päätä että näkee koko kankaan. Voisin kuvitella, että takarivistä katsottuna olisi ihan eri fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti