perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluaatto

Jouluaatto meni tänä vuonna hurjalla vauhdilla ohi. Viikonlopun sairastelut verotti ihan hurjasti jouluvalmisteluita ja niinpä kaikki siivoamiset ja vastaavat jäi ihan viime tippaan, vikaan päivään ja yöhön. Yöunet jäi siis melko olemattomiin vikana yönä, vaikka kunto olisi ehkä vaatinut enemmänkin pitkiä kunnollisia yöunia. Aatto mentiin siis aivan silmät ristissä hurjalla väsymyksellä


Aatto aloitettiin joulupuuron keitolla ja kinkun paistolla. Joulurauhan julistusta kuunneltiin yhdessä sukulaisten kanssa ja sitten syötiin yhdessä joulupuuroa. Iltapäivällä hetken lepotauko kotona perheen kesken ennen kun lähdettiin illaksi mummilaan odottamaan joulupukkia ja joulupöydän ääreen.

Joulupukki oli ehdottomasti tämän aaton kohokohta ja pelastus. Joulupukki oli myös aikamoinen yllätys, sillä sellainen mahdollisuus ilmaantui pari tuntia ennen kun sitten pukki jo tulikin pikaiselle käynnille. Pukki oli siis vaarin tuttu, joka sattui sopivasti olemaan siinä lähettyvillä oikeaan aikaan ja niinpä saatiin järkättyä pikainen moikkaus meidän pienen kanssa. Poika ei koskaan oo oikein ollut pukin perään kauheasti, uskoo siihen kuitenkin. Kun pukin ääni sitten kuului eteisestä poika meni ensin piiloon sängyn taakse maastoutuen mutta sitten reipastui ja rohkeasti meni moikkaamaan pukkia ja juttelemaan. Laulamaan ei rohkeus vielä riittänyt mutta niin reippaasti toinen jutteli vaikka jännitys oli aivan silminnähtävissä. Ja voi sitä iloa ja riemua, minkä se pieni hetki pukin kanssa toi. Aivan ihana. Ja toihan pukki hurjat kolme säkkiä lahjoja, että saatoihan toki sekin hieman sitä riemua lisätä.


Joulupöytään ei tänä vuonna ihan kauheasti viitsitty panostaa kun vaaria lukuunottamatta kaikki muut oltiin viikonloppuna siinä vatsataudissa ja niinpä ruokahalut ei vielä kovin suuret ole ja pientä varovaisuutta ruokailuiden kanssa vieläkin on mutta pitihän se nyt kuitenkin vähän jotain olla että päästiin ainakin maistelemaan.


Tämän vuoden kokemusten jälkeen päätin, ettei meillä jatkossa tarjoilla joulupuuroa enää aattona sukulaisille. Yhteinen joulupuuro saa nyt siirtyä toiseen päivään, sillä jatkossa jos joulu vietetään kotona, haluan aaton viettää rauhassa ilman kiirettä, jatkuvaa laittamista ja silmät ristissä haahuilua. Niin paljon kun tykkäänkin laittaa ja järjestää, niin kyllä rento ja rauhallinen jouluaatto ilman ylimääräistä stressiä houkuttaa enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti