Yrjö kävi kylässä

Ohhoh, mikä viikonloppu. Tai oikeastaan se alkoi jo torstai iltana, kun se rauhallinen ja rento leffailta katkesi siihen kun pojan huoneesta kuului epämääräistä yskimistä. Yrjö oli tullut kylään. Se yö meni sitten valvoessa oksentavan pojan kanssa. Pojalla eka kerta kun sairastaa kunnon oksennustaudin ja pakko kehua miten reipas toinen oli, vaikka varmasti oli aivan kamalaa. Poika torkkui aina välillä sylissäni ja sitten kun ilme muuttui väänteleväksi niin mentiin ja kovaa vessaan oksentamaan. 

Perjantaina olikin sitten luonteva aloittaa joulusiivous pojan huoneesta ja aikalailla desinfioin ja putsasin pojan huoneen lattiasta kattoon, ja tietysti petivaatteiden pesut ja putsaukset, Sitä oksennuksen hajua meinaa muuten olla vaikea saada pois. Sen verran levoton kuitenkin oon, että illalla oli pakko vielä päästä vähän ulos ja kävin pikaisesti pyörähtämässä Jumbossa. Pikainen pyörähdys Stockan jouluosaston alessa ja sitten vähän paketteja pojille pukinkonttiin. Oikein onnistunut reissu ja teki hyvää.

Lauantai aamu alkoi sitten omalta osaltani haliessa vessanpönttöä ja niissä puuhissa menikin lähes koko päivä. Hyi kamala mikä päivä! Ainut onni näin jälkikäteen ajateltuna on, että olin niin tiltissä sen koko päivän, etten enää muista siitä juuri mitään. Ainoastaan. että joskus iltapäivällä aloin jo pikkuhiljaa toivomaan, etteikö tämä voisi loppua kun mikään ei pysynyt sisällä ja oma peilikuva säikähdytti aina oksentamaan juostessa. Siinä vaiheessa kun on noin 11tuntia oksentanut ja alkaa jääpalat jo vähän kerrallaan pysymään sisällä, ni voi sitä ilon ja riemun määrää, sellainen toivon kipinä. Jano oli aivan tolkuton, mutta kun mitään muuta ei uskaltanut suuhun laittaa kun jääpaloja niin ilta meni aika mukavasti sitten sohvalla jäitä imiessä. Ja nukkuessa. Ja luontevasti kun itse olin lopettanut oksentamisen, oli J:n vuoro. Sain myös samoihin aikoihin mummilta viestin, että hänkin sai meiltä taudin kun kävi päivällä tuomassa kaupasta jotain pientä helpotusta.

Aika rohkeeta

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä iltapäivällä Paavalin kirkkoon kuuntelemaan "Snygeimmät joulubiisit". Jotain mitä odotettiin paljon, todella suosittu ja hauska tapahtuma. Eipä tarvinnut mennä, voimat riitti hädin tuskin pakkaselle hakemaan jääpaloja. Tänään meidän piti lähteä perheen ja mummin kanssa käymään päiväristeilyllä Tallinnassa joulumarkkinoilla mutta se jäi myös välistä. Täytyy yrittää heti joulun jälkeen uudestaan paremmalla onnella. Harmittaa ihan älyttömästi kun reissu peruuntui näin viime tipassa, mutta toisaalta ei tänään olisi millään kunto kestänyt, saatika vatsa kestänyt sitä laivan buffettia, mikä meillä oli myös varattuna. Tänään onneksi päästiin kuitenkin vähän ulos ja nauttimaan lumesta. Sunnuntaina oli nimittäin aika tylsä vain ihailla ikkunasta lumisadetta kun ei ollut pienintäkään toivoa, että olisi voimat riittänyt lähtemään ulos asti.

Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että nyt se joulufiilis vasta onkin kadoksissa. No, onhan tässä nyt kuitenkin vielä yksi päivää aikaa tehdä kaikki jouluvalmistelut -ja siivoukset ja hankkia se fiilis, ehkä se vielä sieltä jostain löytyy. Toivottavasti. <3