Design Market @Kaapelitehdas

Kaapelitehtaalla on tänä viikonloppuna käynnissä Design Market ja tänään iltapäivällä käytiin pyörähtämässä siellä. Mitään erityistä ei lähdetty sieltä hakemaan, ihan vaan katselemaan ja ihastelemaan. J:n kanssa puhuttiin matkalla, että tässä on riskinsä, joko reissusta voi tulla todella kallis tai sitten tullaan pois turhautuneina tyhjin käsin. Lopputulos oli jotain siltä väliltä, oli ihan kiva käydä ja nähdä, mutta mitään suurempia houkutuksia ei löytynyt. Pois ei myöskään lähdetty tyhjinkäsin, jotain pientä jäi mukaan.

Monesti vastaavanlaisten messujen ja markkinoiden jälkeen saattaa jäädä aina joku juttu vaivaamaan, että olisko sittenkin pitäny hankkia. Jos jostain syystä huomenna löytäisin itseni tuolta uudestaan, niin en välttämättä pystyis enää vastustamaan tuota melko söpöä mini Tuplakupla-koristetta. Tosin haluaisin sen valkoisena, eikä sellaista tuolta löytynyt. Voi myös olla, että toinen pari Vallilan mukeja lähtisi kotiin jos...

Noi vasemmanpuoleiset mukit meiltä vielä puuttuis.

Ihanaa lauantai-illan jatkoa! <3

Pariisi: Synttäripäivä

Haluatteko muuten lukea näitä reissupostauksia Pariisista vai jatketaanko muilla arkisilla jutuilla? Tai ehkä ennemmin vois kysyä, että haluatteko kuvia Pariisista, sillä aika kuvapainotteisia taitaa erityisesti nämä reissupostaukset olla.

Synttäripäivälle ei mitään sen ihmeempää ohjelmaa lähdetty suunnittelemaan, mentiin enemmänkin fiiliksen mukaan. Aamulla sain vihdoin avata Kenzolta löytyneitä synttärilahjoja ja otinkin heti käyttöön Kenzon tiikerit. Myös ennen aamupalaa nautin omassa yksinäisyydessäni pientä ennakko-aamupalaa. Sanoisinko, että erittäin makea aloitus aamuun.

Päivä meni erittäin rennosti ja oli oikeastaan eka kunnon hellepäivä Pariisissa meidän reissulla. Puistopiknik Tuiliersin puistossa on aina hyvä idea ja siellä nautiskeltiin useampi tunti chillaillen ja herkutellen.

Pientä luksusta piknikkiin lähdettiin hakemaan Ladureen niin-paljon-huomiota-saaneilta macaronsseista. Ensimmäistä kertaa Ladureella käymässä ja ensimmäistä kertaa maisteltiin myös macaronsseja, kaikkea uutta ja jännää siis kun vanhenee. Poika ihastui näihin herkkuihin ihan täysin, mutta me ei J:n kanssa ihan nyt innostuttu näistä. Toisekseen oon ite mantelille allerginen, joten omalla kohdalla näiden nautiskelu jäi tosiaan vaan maisteluun.

Alkuillasta suunnattiin Seinen risteilylle, mikä kesti reilun tunnin eli just sopivan mittainen. Aikaisemmalla Pariisin reissulla tuo risteily jäi tekemättä ja se jäi hieman harmittamaan, joten nyt ajateltiin olevan oikein sopiva hetki siihen. Risteily oli kiva, ei valittamista ja onhan Pariisi kaunista katseltavaa, sitä katselee mielellään. Voisin myös kuvitella, että illan pimetessä ja valojen syttyessä tuo risteily voisi myös olla oikein kiva. Jos joskus vielä mennään Pariisiin ja tuollaiselle risteilylle niin ehdottomasti pimeän tullen, että pääsee ihastelemaan Pariisin valaistusta.

Tosin pimeän tullen me suunnattiin Eiffeliin ihastelemaan Pariisin valaistusta ja kaunista auringonlaskua. Toki ensin pidettiin taas pientä piknikkiä Champ de Marsin puistossa eli puistossa Eiffelin juurella. Ai, miten rakastan noita Pariisin puistoja ja piknikkeja niissä, ja sitä yleistä fiilistä noissa puistoissa. Champ de Marsin ja Tuiliersin isona erona on, että Tuiliersissa alkoholi on kiellettyä, Champ de Marsissa taas kiertää kaverit myymässä muovipusseista kaljaa, viiniä ja skumppaa, että jos itseltä se on unohtunut niin sieltä voi sitä myös ostaa, jos uskaltaa.

Eiffel-torniin oli ihan hurjat jonot vielä vähän ennen kymmentä, mutta pyörätuoleille on ihan oma sisäänkäynti ja niinpä me päästiin menemään ilman jonoja. Itseasiassa meille vielä käytiin ostamassa liput puolesta ja koko perhe mentiin muistaakseni kahdella lastenlipulla. Mutta muistakaa jos ootte menossa Eiffel-torniin, niin tölkkejä ei sinne saa viedä. Meillä nimittäin pojan omenamehun matka loppui siihen turvatarkastukseen, snif.

Koska Eiffel-tornista ei kahvia enää tuohon aikaan saatu (yhentoista jälkeen), niin kotimatkalla pysähdyttiin vielä pienelle iltapalalle ja iltakahville. Yksi asia mikä tuolla eteläisemmissä euroopan maissa on ihanaa, että jos menet illalla vielä puolen yön aikaan ravintolaan tai kahvilaan terassille kahvilla ja iltapalalle lapsen kanssa, niin kukaan ei katso pahalla ja tuomitse. Ja tuolla sen voi myös ihan hyvin tehdä, eikä tarvitse pelätä kännisiä tai muita örisijöitä.

Hyvää yötä! <3

Arki alkoi ahdistuksella

Tiedättekö, kun joku aivan turha asia alkaa ärsyttämään ja sitten alkaa ärsyttämään se, että se turha asia ärsyttää. Sanoisinko, että ärsyttävää.

Syyskuun myötä alkoi arki ja pojan kerho tänään. Aamu menikin hyvissä fiiliksissä ja poika ihan innoissaan valmistautui kerhoon lähtöön, jopa niin reippaasti, että oltiin kerholla jo vartti etuajassa. Poika heitti kerholiivin päälle ja juoksi kavereiden kanssa ulos leikkimään eli reippaasti alkoi tämä kerhovuosi. Sitten tuli uutinen, mikä hyydytti hymyn, nimittäin kerhotäti vaihtuu. Tällä viikolla uusi ja vanha kerhotäti ovat yhdessä lasten kanssa ja sitten tämä uusi ottaa lapset ja vanha kerhotäti aloittaa toisen ryhmän kanssa. Vaikka tässä uudessa kerhotädissä ei varmasti ole mitään vikaa ja hän varmasti on oikein pätevä ja lasten mieleen, mutta kun uutinen tuli ihan täysin yllättäen varoittamatta niin asenne uutta tätiä kohtaan ei se suotuisin nyt ole. Harmillista aloittaa uuden kerhotädin kanssa näin, että oma asenne ei ole suotuisin ja kovin avoin häntä kohtaan ja vieläpä ihan turhaan, mutta minkäs teet kun ärsyttää. Asenne varmaan olisi nyt ihan erilainen jos tästä olisi tiedetty etukäteen ja asiaa ehditty sulatella mutta kun nyt lähdettiin uuteen kerhovuoteen asenteella, että vanha ja tuttu kerhotäti jatkaa, kerhotäti kenen kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä, jutella ja käydä läpi pojan asioita ja kehitystä. Oli ihana ajatus päästä aloittamaan uusi kerhovuosi tutun ohjaajan kanssa, niin että kerhotäti tuntee pojan ja poika tuntee kerhotädinja heidän välillään on luottamus- ja ystävyyssuhde. Samoin meille vanhemmille vanha kerhotäti oli myös tuki ja turva pojan kasvatuksessa. Mutta nyt vedettiinkin matto jalkojen alta ja aloitetaan taas alusta puhtaalta pöydältä. Ahdistavaa

En oikeasti tiedä, miksi sitä pitää vastustaa muutosta niin kovasti, sillä eihän mikään nyt viittaa siihen, että asiat olisivat huonompaan menossa. Olisi vaan ollut niin paljon helpompi saada jatkaa vanhalla tavalla. Mutta mikä tärkeintä, ainakin näin ekan päivän jälkeen poika tykkäsi tästä uudesta kerhotädistä. Tosin lapsille ei pojan mukaan oltu kerhossa tänään vielä kerrottu, että heidän kerhotätinsä vaihtuu, eikä vanha tuttu kerhotäti tule enää ensi viikolla olemaan heidän kanssaan. No syksy näyttää miten tässä vielä käy ja edelleen pääasia, että poika tykkäsi uudesta kerhotädistä, joten ehkä äitikin vielä oppii tykkäämään.

Sillä aikaa kun poika oli kerhossa niin me mentiin parin kuukauden tauon jälkeen kuntosalille. Kesällä tilasin H&M:n alesta uudet salihousut ja tänään sain housut ekaa kertaa testiin. Tykkäsin, oikein toimivat. Vielä pitäis treenikengät ja uusi treenipaita hommata ja syksyn voikin keskittyä taas täysin treenaamiseen. Ja voin muuten kertoa, että se parin kuukauden tauko näkyi ja tuntui treenissä, huh, olipa tahmeeta. Saa nähdä miten kipeä sitä huomenna on, mutta ei se auta kun uudestaan taas vaan salille ja kunnon rääkki käyntiin. Ihanaa.

Onni on maanantaiaamuna löytää vaatekaapista täysin unohdettu teeppari

 Ihanaa alkanutta syksyä!! <3

Ja P.S. Iloista positiivisuusviikkoa :D