Jouluaatto

Jouluaatto meni tänä vuonna hurjalla vauhdilla ohi. Viikonlopun sairastelut verotti ihan hurjasti jouluvalmisteluita ja niinpä kaikki siivoamiset ja vastaavat jäi ihan viime tippaan, vikaan päivään ja yöhön. Yöunet jäi siis melko olemattomiin vikana yönä, vaikka kunto olisi ehkä vaatinut enemmänkin pitkiä kunnollisia yöunia. Aatto mentiin siis aivan silmät ristissä hurjalla väsymyksellä

Aatto aloitettiin joulupuuron keitolla ja kinkun paistolla. Joulurauhan julistusta kuunneltiin yhdessä sukulaisten kanssa ja sitten syötiin yhdessä joulupuuroa. Iltapäivällä hetken lepotauko kotona perheen kesken ennen kun lähdettiin illaksi mummilaan odottamaan joulupukkia ja joulupöydän ääreen.

Joulupukki oli ehdottomasti tämän aaton kohokohta ja pelastus. Joulupukki oli myös aikamoinen yllätys, sillä sellainen mahdollisuus ilmaantui pari tuntia ennen kun sitten pukki jo tulikin pikaiselle käynnille. Pukki oli siis vaarin tuttu, joka sattui sopivasti olemaan siinä lähettyvillä oikeaan aikaan ja niinpä saatiin järkättyä pikainen moikkaus meidän pienen kanssa. Poika ei koskaan oo oikein ollut pukin perään kauheasti, uskoo siihen kuitenkin. Kun pukin ääni sitten kuului eteisestä poika meni ensin piiloon sängyn taakse maastoutuen mutta sitten reipastui ja rohkeasti meni moikkaamaan pukkia ja juttelemaan. Laulamaan ei rohkeus vielä riittänyt mutta niin reippaasti toinen jutteli vaikka jännitys oli aivan silminnähtävissä. Ja voi sitä iloa ja riemua, minkä se pieni hetki pukin kanssa toi. Aivan ihana. Ja toihan pukki hurjat kolme säkkiä lahjoja, että saatoihan toki sekin hieman sitä riemua lisätä.

Joulupöytään ei tänä vuonna ihan kauheasti viitsitty panostaa kun vaaria lukuunottamatta kaikki muut oltiin viikonloppuna siinä vatsataudissa ja niinpä ruokahalut ei vielä kovin suuret ole ja pientä varovaisuutta ruokailuiden kanssa vieläkin on mutta pitihän se nyt kuitenkin vähän jotain olla että päästiin ainakin maistelemaan.

Tämän vuoden kokemusten jälkeen päätin, ettei meillä jatkossa tarjoilla joulupuuroa enää aattona sukulaisille. Yhteinen joulupuuro saa nyt siirtyä toiseen päivään, sillä jatkossa jos joulu vietetään kotona, haluan aaton viettää rauhassa ilman kiirettä, jatkuvaa laittamista ja silmät ristissä haahuilua. Niin paljon kun tykkäänkin laittaa ja järjestää, niin kyllä rento ja rauhallinen jouluaatto ilman ylimääräistä stressiä houkuttaa enemmän.

Merry Xmas

Kaunista ja rauhallista joulunaikaa! <3

Yrjö kävi kylässä

Ohhoh, mikä viikonloppu. Tai oikeastaan se alkoi jo torstai iltana, kun se rauhallinen ja rento leffailta katkesi siihen kun pojan huoneesta kuului epämääräistä yskimistä. Yrjö oli tullut kylään. Se yö meni sitten valvoessa oksentavan pojan kanssa. Pojalla eka kerta kun sairastaa kunnon oksennustaudin ja pakko kehua miten reipas toinen oli, vaikka varmasti oli aivan kamalaa. Poika torkkui aina välillä sylissäni ja sitten kun ilme muuttui väänteleväksi niin mentiin ja kovaa vessaan oksentamaan. 

Perjantaina olikin sitten luonteva aloittaa joulusiivous pojan huoneesta ja aikalailla desinfioin ja putsasin pojan huoneen lattiasta kattoon, ja tietysti petivaatteiden pesut ja putsaukset, Sitä oksennuksen hajua meinaa muuten olla vaikea saada pois. Sen verran levoton kuitenkin oon, että illalla oli pakko vielä päästä vähän ulos ja kävin pikaisesti pyörähtämässä Jumbossa. Pikainen pyörähdys Stockan jouluosaston alessa ja sitten vähän paketteja pojille pukinkonttiin. Oikein onnistunut reissu ja teki hyvää.

Lauantai aamu alkoi sitten omalta osaltani haliessa vessanpönttöä ja niissä puuhissa menikin lähes koko päivä. Hyi kamala mikä päivä! Ainut onni näin jälkikäteen ajateltuna on, että olin niin tiltissä sen koko päivän, etten enää muista siitä juuri mitään. Ainoastaan. että joskus iltapäivällä aloin jo pikkuhiljaa toivomaan, etteikö tämä voisi loppua kun mikään ei pysynyt sisällä ja oma peilikuva säikähdytti aina oksentamaan juostessa. Siinä vaiheessa kun on noin 11tuntia oksentanut ja alkaa jääpalat jo vähän kerrallaan pysymään sisällä, ni voi sitä ilon ja riemun määrää, sellainen toivon kipinä. Jano oli aivan tolkuton, mutta kun mitään muuta ei uskaltanut suuhun laittaa kun jääpaloja niin ilta meni aika mukavasti sitten sohvalla jäitä imiessä. Ja nukkuessa. Ja luontevasti kun itse olin lopettanut oksentamisen, oli J:n vuoro. Sain myös samoihin aikoihin mummilta viestin, että hänkin sai meiltä taudin kun kävi päivällä tuomassa kaupasta jotain pientä helpotusta.

Aika rohkeeta

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä iltapäivällä Paavalin kirkkoon kuuntelemaan "Snygeimmät joulubiisit". Jotain mitä odotettiin paljon, todella suosittu ja hauska tapahtuma. Eipä tarvinnut mennä, voimat riitti hädin tuskin pakkaselle hakemaan jääpaloja. Tänään meidän piti lähteä perheen ja mummin kanssa käymään päiväristeilyllä Tallinnassa joulumarkkinoilla mutta se jäi myös välistä. Täytyy yrittää heti joulun jälkeen uudestaan paremmalla onnella. Harmittaa ihan älyttömästi kun reissu peruuntui näin viime tipassa, mutta toisaalta ei tänään olisi millään kunto kestänyt, saatika vatsa kestänyt sitä laivan buffettia, mikä meillä oli myös varattuna. Tänään onneksi päästiin kuitenkin vähän ulos ja nauttimaan lumesta. Sunnuntaina oli nimittäin aika tylsä vain ihailla ikkunasta lumisadetta kun ei ollut pienintäkään toivoa, että olisi voimat riittänyt lähtemään ulos asti.

Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että nyt se joulufiilis vasta onkin kadoksissa. No, onhan tässä nyt kuitenkin vielä yksi päivää aikaa tehdä kaikki jouluvalmistelut -ja siivoukset ja hankkia se fiilis, ehkä se vielä sieltä jostain löytyy. Toivottavasti. <3

Haaveissani mun...

Saahan sitä aina haaveilla, eikö? Tänä jouluna sovittiin vähän että ei osteta keskenään lahjoja, pelkästään pojalle ja tietysti kummilapsille. En silti voinut vastustaa kiusausta ja olla haaveilematta kaikista ihanuuksista ja jättää kasaamatta pientä toivelistaa. Osa toiveista on ehkä ihan mahdollisia, osa oikeasti tarpeellisia ja osa on juuri niitä haaveita. Ihania, kauniita haaveita. Jokainen voi sitten itse päättää, että mikä haave kuuluu mihinkin ryhmään.

Villasukat tuntuu nyt kaikki olevan ihan puhkikäytettyjä, joten uusille villasukille olisi tällä hetkellä ihan oikeaa tarvetta. Syksyn ja talven aikana ei montaa hetkeä kulu, etteikö villasukat olisi jalassa, joten niitä todella kuluu. Haaveilen pitkistä villasukista, minkä varren voi tarvittaessa vetää ylös polveen asti lämmittämään tai sitten rypytettyä nilkan lämmikkeeksi. Ja jos ihan villiksi, niin muutamat villasukat erivärisinä, että löytyy aina asuun sopivat. Toinen mille alkaa olla todellista tarvetta on uusi hiustenkuivain, tehokas sellainen. Nykyinen hiustenkuivaajani on jo vuosia vanha ja hyvinpalvellut, mutta nyt jo tehoja kovin menettänyt. Braun Satin Hair 7 HD710 -hiustenkuivain vaikuttaa luettuna ainakin hyvälle, hiljainen ja tehokas. Samoin todellista tarvetta on leivänpaahtimelle, koska sellaista ei meillä ole hetkeen ollut. Myytiin meidän vanha pois jonkun aikaa sitten, koska se oli kooltaan niin iso, ettei oikein sopinut, eikä uutta ole saatu hankittua. Dualit:n Lite-leivänpaahdin on aivan ihastuttava, valkoisena tietysti.

Kirjekuoreen laitettavat lahjat on myös aina mieluisia, arkea on kiva piristää erilaisilla tapahtumilla ja kokemuksilla. Leffalippuja, lahjakortteja hemmotteluihin, lippuja tapahtumiin, niin paljon kivoja ideoita ja mahdollisuuksia, pieniä piristyksiä pitkin vuotta, yksin, kaksin tai kolmistaan.

Ja tietysti mielessä on aina myös muutama haave koskien uutta laukkua, lompakkoa, huivia, vyötä, kenkiä...niitä ihania, kauniita haaveita. Enkä koskaan pahoittaisi mieltä lentolipuista jonnekin reissuun, aina mitä mahtavin idea.

Kadonneen joulufiiliksen metsästystä

Nyt en tiedä mikä vaivaa mut jotain on pahasti pielessä, koska mulla on joulufiilis ihan kadonnut. Aivan täysin hukassa. Ei sitten pienintäkään fiilistä siitä, että tasan viikon päästä on jouluaatto. En yhtään tykkää tästä, ei kiva, kun joulu kuitenkin on vaan kerran vuodessa. Ja jouluhan on kuitenkin ihmisen parasta aikaa

Joulufiilistä on kuitenkin nyt pari päivää yritetty hakea melko tehokkaasti. Pojalla oli eilen kerhossa joulujuhla, mistä en viitsi edes aloittaa. Juhlasta ehkä kertoo riittävästi se, että kun kerhotäti  aloitti tätä tapahtumaa "lauletaan ja esitetään mitä ollaan tässä syksyn aikana tehty ja harjoiteltu" ja juhlan jälkeen myöhemmin poika kertoi, miten osa juhlassa lauletuista lauluista oli ihan uusia, eikä koskaan aikasemmin kerhossa laulettu. Että näin. Mutta siis kerhon jälkeen mentiin piipahtamaan Stadissa, vähän jouluikkunaa, Stockan jouluosastoa, markkinoita ja glögittelyä. Illalla vielä kotona innostuin tekemään vielä muutaman pellillisen riisipiirakoita.

Tänään taas tanssitunnin jälkeen pojan toive oli päästä Ikean leikkipaikalle leikkimään ja mikäpä siinä, en pistänyt pahakseni tunnin rauhaisaa kierrosta Ikeassa ja vielä jotain jouluhankintoja. Eikun, ei se mennytkään ihan niin, Ikeassa oli nimittäin joulu jo selkeästi vietettynä. Ei ollu joulutoria enää, ei. No, onneksi käynti Kodin1:ssä pelasti ja sieltä löytyi kivoja joulujuttuja alesta puoleen hintaan. Kelpasi. Mutta silti se joulufiilis on vaan jossain kadoksissa ja niin haluaisin löytää sen. Onneks vielä on kuitenkin viikko aikaa etsiä ja löytää se fiilis, aijon nimittäin vielä löytää sen. Ehkä muki glögiä ja pari joulutorttua vois auttaa alkuun tässä.

Maanantai-fiilis

Tänään on ollu ihan kunnon maanantai-fiilis, aamulla olis voinu jäädä sänkyyn peiton alle koko päiväks. Ja olis ehkä pitäny. Tää päivä on menny aika lailla hukkaan, tänään ei oo saanu oikeestaan mitään aikaseks. Auton huolto kiukuttaa ihan täydellä teholla ja kiukku on saanu päivän mittaan lisää kierroksia, kun ensin ilmoittivat ettei autoa tänään välttämättä saakaan ja kun auton sitten kuitenkin illalla sai takaisin, niin hinta oli kohonnut siitä alkuperäisestä ja yllätys yllätys, auto ei vieläkään ole kunnossa. Ja kun auton lisäksi vielä muutama muukin asia painaa mieltä, niin mieli tekisi perua koko joulu tänä vuonna. Äitin kanssa tänään puhuttiinkin puhelimessa, että kun vaan voisi niin otettaisiin äkkilähtö jonnekin kauas tai varattaisiin edes joku hotellipaketti jostain, kunhan vain pois kotinurkista. Muistan miten viime jouluna mietin, että tämän joulun haluan olla kotona ja viettää rauhaisaa joulua, mutta jos kaikki jatkuu näin samaan malliin, niin tämä saa olla viimeinen joulu kotona vähään aikaan.

Mutta koska kaikesta huolimatta rakastan joulua niin paljon, niin onhan sitä pitänyt vähän kotiin yrittää laittaa. Tänään yritin just sillä vähän mieltä kohottaa, kun laitoin taas vähän lisää joulua esille.

Toivottavasti muilla on lähtenyt viikko paremmin käyntiin!