maanantai 25. toukokuuta 2015

Wild Friday night


Ystävältä tuli aikaisemmin viime viikolla viesti, että tehtäisiinkö perjantaina jotain. Ja koska ilma lupaili hyvää niin Korkeasaari oli meidän suunnitelma ja sinne myös mentiin. Jos multa kysytään niin Korkeasaarihan on aina hyvä idea ja se oli selkeästi hyvä idea myös viime perjantaina. Nähtiin paljon eläimiä, eikä saarella ollut tungosta vaan ihanan rauhassa saatiin kierrellä ja katsella.

Manulia ei turhan usein pääse näkemään

Samainen tiikeri kun viime kerralla, innostui taas J:n pyörätuolista ja sai hieman liikettä tassuihinsa. Oli aika huikean hienoa päästä seuraamaan ihan läheltä tiikerin väijymistä ennen kun se lähti ns. hyökkäämään kohti. Kovinkaan aggressiivinen ei tikru ollut, vaan lähinnä tuli siihen lasin viereen köllöttelemään. Ja sehän sopi meille ja muille vieressä olleille ihmettelijöille. Kyllähän sitä tiikeriä ihan mielellään katselee niin läheltä. Ja silti turvasta.

Se ei oikeasti isottele, se haukottelee

Korkeasaaren suurin ahdistus on ehdottomasti ne vapaana kulkevat linnut, fasaanit ja valkoposkihanhet. Itse kierrän mielummin vaikka puoli saarta kun menen näiden äksyjen lintujen vierestä. Varsinkin kun nyt siellä vielä oli varoituskylttejä vähän siellä sun täällä, pesivistä valkoposkihanhista. Selvittiin reissu kyllä ilman lintujen hyökkäyksiä mutta paikoitellen mentiin kyllä aika kauniisti jonossa ja askeltahti aina hetkittäin hieman kiihtyen ilman ylimääräisiä eleitä. Ai, että mä vihaan niitä lintuja. Yäk.

Kilppareilla oli pientä riitaa käynnissä

Mutta kuten sanoin, Korkeasaari on aina hyvä idea!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Hiukset letillä

Vaikka koko elämän on ollut pitkät hiukset, niin en koe, että olisin mitenkään hyvä laittamaan hiuksia. Oon itseasissa melko laiska laittamaan hiuksia ja yleensä ne on ne muutamat tietyt tavat miten hiukset laittaa, ei kauheasti vaihtelua.


Nyt pitkästä aikaa innostuin taas letittämään hiukset. Letti vaan todella harvoin onnistuu siististä ekalla kerralla ja kun jo muutaman kerran on joutunut alottamaan alusta niin alkaa kädet olemaan ihan hapoilla ja puuduksissa siitä ylhäällä olemisesta. Oma hiuslaatu on myös vielä sen verran liukas, että vaikka letin saisi tehtyä siistiksi ja tiukaksi, niin hetken päästä jo hiukset hapsuttaa jostain ja letti löystyy. Mutta nyt taas pitkästä aikaa letti tuntuu kivalta ja tuntuukin, että nyt voisi hiukset laittaa letille vaikka joka päivä

tiistai 19. toukokuuta 2015

Yllätysjuhlat 5v:lle

Viikonloppu juhlittiin kokonaan pojan synttäreitä. Poika on puhunut synttäreistään jo ikuisuuden ja suunnitellut niitä, joka viikko ollaan käyty läpi ketä kaikkia hän haluaa kutsua. Uhmaa ja kiukuttelua on kuitenkin on ollut niin paljon, että jossain vaiheessa alkoi oma hermo kiristyä jatkuvaan kiukutteluun ja isotteluun niin paljon, että sanoin ettei mitään synttäreitä tule jos ei käytös parane. Sitten meni hermo ja ne sanat vain karkasi suusta tänä vuonna ei synttärijuhlia tule. Poika nieli kyyneleet ja kertoi, että kutsuu kaverit sitten vuoden päästä, jos vaan sillon on ollut riittävän kiltti saadakseen juhlat. Sovittiin kuitenkin, että sukulaisille voidaan tehdä kakku ja juoda synttärikahvit. Perjantaina käytiin ottamassa pojasta 5v. kuvat liikkeessä ja sen jälkeen poika sai mennä mummilaan yökylään. Sovittiin, että tulee lauantaina iltapäivällä kotiin leipomaan kakkua sunnuntain kakkukahveja varten ja oli oikein tyytyväinen tähän ratkaisuun. Siitä sitten alkoi vanhempien kiire ja kaaos, nimittäin yhdessä illassa järjestää Spiderman-yllätysjuhlat pojalle.


Kutsut saatiin pojan selän takana jaettua myös kerhossa ja juhlat saatiin hyvin pidettyä pojalta salassa. Pojan toiveiden mukaisesti synttäreille kutsuja jaettiin kerhokavereilla, sekä muutamille kavereille harrastuksien parista. Lähes kaikki kutsutut myös saapui paikalle ja parhaillaan meillä olikin lapsia synttärisankarin lisäksi kymmenen, joista seitsemän oli suoranaisesti pojan kutsumia kavereita, sitten oli muutama ns. siivellä tullut pikkusisko -tai veli, ja sitten minun kummityttöni. Vanhempia ja muita aikuisia oli paikalla jotakuinkin samanverran. Kuhinaa ja vauhtia siis riitti. Meille siis vanhemmat sai ja oli toivottukin tulevan lapsen kanssa. Yksi lapsi oli ilman vanhempia paikalla ja koska ei niin läheisiä olla, niin eihän se ihan mutkattomasti mennyt.
Miten muilla on tapana lastensynttäreillä, kuinka paljon lapsivieraita saa lapsi kutsua? Entä kutsutaanko pelkät lapset vai saako myös vanhempi tulla mukana? Olen lähinnä siksi kiinnostunut, kun monesti tuodaan esille sitä miten lapset saa päiväkodista niitä kavereita niin paljon, mutta kun meillähän poika ei päiväkodissa ole ja silti 5v. synttäreillä oli pojan kavereita seitsemän, niin on mielestäni ihan hyvä luku. Ja tottahan enemmänkin olisi voinut kutsua, mutta johonkin se raja oli vedettävä.



Synttärikakuksi tehtiin taas tänäkin vuonna jotain ihan uutta. Koska poika oli toivonut aikaisemmin synttärijuhliinsa teemaksi Spidermanin, niin kakku tietysti piti suunnitella sen mukaisesti. Tänä vuonna halusin jotain muuta kuin kermalla kuorrutetun täytekakun ja päälle kakkukuvan, joten googlen kuvahaku avuksi ja sieltähän se löytyi. Kakku koottiin kulhoon ja kumoamisen jälkeen tämä puolikas pallo kuorrutettiin sokerimassalla, ihan uusia juttuja itselleni. Itse valmistin kakun ja sokerimassalla kuorruttamisen ja J sai kunnian hoitaa kakun koristelun. Ja pakko on vähän kehua, että aika onnistunut tuli tuosta kakusta ja maistuikin hyvältä. Myös juhlaväeltä saatiin jonkun verran kehuja, mikä tuntui tietysti kivalta.


Kakun lisäksi yllätyssynttäreillä oli tarjolla itsetehtyä pizzaa (kahta erilaista), nakkipiiloja, poppareita, mokkapalamuffinssejä, suklaata, mehua ja kahvia/teetä. En muista millon olisi viimeksi mennyt tarjottavat näin hyvin kaupaksi, sillä kakkua ei jäänyt kuin pieni suupala jäljelle ja noin 30 mokkapalamuffinssistä jäi sunnuntaille vain kuusi, pizzat ja nakkipiilot meni poppareiden tavoin kaikki. Sunnutaille sukulaisille sitten tehtiinkin perinteinen kaura-juustokakku ja vähän paikkailtiin muffinssien vähyyttä vesimeloonilla, mikä muuten maistui niin ihanan raikkaalle näiden kaikkien herkkujen keskellä.


Synttäriviikonloppu oli kaikkiaan oikein onnistunut, itse synttärisankari enemmän kuin tyytyväinen ja yllättynyt juhlistaan. Ja voi sitä lahjojen ja lelujen paljoutta taas, legoja, lisää legoja, vielä enemmän legoja, autoja, pelejä ja vielä paljon muutakin. Sukulaisten kanssa oltiin sovittu, ettei lahjoja vaan rahaa, mitä poika saa sitten käyttää kesälomareissulla omin juttuihinsa, veikkaisin legoihin ja leluihin. Yllärijuhlat oli ehdottomasti hyvä, vaikkakin vähän haastava idea. Kaiken sen vaivan ja kiireen palkitsi ehdottomasti se kun poika kerta toisensa jälkeen yllättyi aina ovikellon soidessa ja oven avattua nähdessään, ketä kaikkia juhliin saapuikin.
Poikaa lainatakseni "Parhaat yllärisynttärit ikinä!". 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

5v:n synttäripäivä


Viime keskiviikkona oli pojan virallinen 5v päivä. Vaikka keskiviikon aamut on meillä aina vähän muita kiireellisempiä niin rauhotettiin hetki pojan tän hetken suosikki aamupalalle, eli croisantteja mansikkahillolla. Kelpaa kyllä äidillekin, niin hyvää. Ja vaikka alkuun oltiin, ettei itse osteta pojalle mitään synttärilahjaa, kun uusia leluja tulee kuitenkin taas ihan hurjat määrät, mutta sitten viime hetkellä kuitenkin löysin itseni leluosastolta hakemassa pojan toivomaa Jake ja Mikä-mikä-maan merirosvojen Pääkallosaarta. Löydettiin tuo Pääkallosaari Jumbon CM:stä puoleen hintaan niin ei se hinta enää sitten ollut niin järkyttävä. Ja voi sitä riemua kun poika sai paperit revittyä paketin ympäriltä ja näki paketin sisällön, vihdoinkin.

Riemu ei ehkä ihan tästä kuvan ilmeestä välity. Mut oikeesti, poika tykkäs lahjastaan!

Tanssitunnin ja uinnin välissä käytiin kaikessa rauhassa synttärilounaalla kaupungilla. Pojalta kysttiin aikasemmin minne haluaisi synttäreillä syömään, niin vastaus oli, että kotona lauantaimakkaraa ja suklaajäätelöä eli äiti päätti Hard Rock Cafen.


Ruoan jälkeen kysttiin tarjoilijalta pojalta salassa löytyykö heiltä mitään jätskiannosta synttärisankarille ja poika saikin upean suklaisen (toiveiden mukaisesti) jäätelöannoksen kunnon ilotulitteella, minkä HRC tarjosi. Niin siisti ja poika yllättyi iloisesti. Vaikka itellä oli aika täys olo jo siitä ruoasta niin syötiin J:n kanssa silti vielä puoliksi jäätelöannos jälkkäriksi kahvin kaverina. Poika muisti lirkutella tarjoilijalle sen verran, että sai vielä kaksi ilmapalloa ja etukupongin millä saa ensi kerralla lasten ruoan ilmaiseksi. Oli tosi kiva synttärilounas, kaikilla hyvä mieli ja mahat todella täynnä.


 Onnea rakkaalle 5-vuotiaalle pojalleni! <3

maanantai 11. toukokuuta 2015

Äitienpäivä

Toisaalta oon sitä mieltä, että äitienpäivä, niinkun isänpäivä on vaan yksi päivä muiden joukossa, mutta toisaalta onhan niitä nyt aina kiva vähän juhlistaa, saada huomiota ja antaa huomiota. Meillä äitienpäivä alkoi herkullisella aamiaisella, mihin poika tuli herättämään suukottaen ja kerrankin hellästi kuiskuttaen. Tosin olin jo hetken ehtinyt sitä ennen leikkiä nukkuvaa sängyssä ja salaa kuunnella poikien valmisteluita. Aamiaisella sain myös vihdoin avata pojan kerhossa askarteleman kortin, mikä oli kuin ihmeen kaupalla, ainakin melkein pysynyt salaisuutena siitä asti kun se alkuviikosta kotiutui kerhosta.


Päivällä lähettiin käymään pienellä happihyppelyllä ja treenaamaan pojan fillaritaitoja. Poika ei mikään kovin rohkea pyörän kanssa ole ja vähän väliä pitää muistuttaa polkemisesta. Pojalla on joku ihme tapa istua pyörän selässä ihan vinossa, mikä ei ainakaan helpota sitä etenemistä ja tasapainon hakemista. Kuitenkin kotimatkalla ison hiekkakentän tullessa kohdalle päätettiin kokeilla, nimittäin apupyörät pois. Oon aina kuvitellut, että nämä kertomukset siitä miten lapsi juuri äitienpäivänä tai muuna merkkipäivänä oppii jonkun uuden merkittävän asian, ovat pelkkää legendaa. Nyt sain kokea, ettei näin ole. Se pyöräily nimittäin lähti siitä sujumaan. En kertonut pojalle ollenkaan kun päästin pyörästä irti ja jo ekalla kerralla metrejä kertyi useampi, ennen kuin toinen huomasi menevänsä yksin ja sillon se epävarmuus iski ja pyörä nurin. Siinä reilun puolen tunnin aikana itsevarmuus ja taidot kehittyi niin, että hiekkakenttää mentiin jo vauhdilla sotkien päästä toiseen ja matkalla mutkitellen. Ihan mahtava lahja näin äitienpäivälle, ehdottomasti päivän kohokohta.


Alkuillasta mun vanhemmat tuli käymään ja syötiin yhdessä. Tärkein juttu ruokailussa kuitenki oli se jälkiruoka, nimittäin poikien tekemä kakku. Pojat leipoi edellisenä päivänä äitienpäiväkakun ja voin kertoa, että oli hieman vaikeuksia pysyä poissa siitä touhusta tai olla antamatta edes pieniä vinkkejä, mutta toisaalta kerrankos sitä nyt saa itse katsoa lätkää kun talon miehet leipoo kakkua. Kelpaa. Ja oli muuten hyvää. Eikö ole kauniskin, niin hempeä.


Aamupalan, kakun ja kortin (itseasiassa kahden itsetehdynkortin) lisäksi sain vielä omilta vanhemmiltani ihana hempeän äitienpäiväruusun, sekä J oli käynyt hankkimassa pienen paketin. Nyt mun sydämellä on siivet <3

lauantai 9. toukokuuta 2015

Alelöytöjä pojalle

Tuntuu, että pojalle saa olla koko ajan ostamassa uusia vaatteita. Tai sit mä vaan haluan ostaa niitä sille vähän väliä. Oltiin H&M:ltä viime viikolla etsimässä jotain ihan muuta ja sit löysin lasten puolelta ne alennustangot ja aika vanhanaikasesi siinä taas kävi. Oon nyt viime aikoina alkanut ostamaan pojalle vaatteita koossa 122, niin ei jää heti pieneksi vaan on vähän kasvuvaraa. Ihan hurjaa kun jo koko 122.


Pojalle on melko turha ostaa vaatteita ilman hänen hyväksyntää, pientä arpapeliä. Vaikka suurimmaksi osaksi vielä valitsen pojalle vaatteet päälle, niin silti hänellä on selkeät mielipiteet mitä laittaa päällensä ja mikä kelpaa. Viime viikolla joku päivä tokaisi "Jos me kerran lähetään ihmisten ilmoille niin laitan farkut, verkkareissa en tosiaan lähde liikenteeseen".


Kesää ajatellen valikoitui alesta kahdet uudet farkut. Valkoiset on ehkä vähän riskit mut on ne vaan niin hyvännäköiset. Punaisia tarjosin pojalle vähän epäileväisenä mutta yllätykseksi poika hyväksyi ne ja lupasi käyttää niitä. Siellä olis vielä ollut vaaleansinisiä farkkuja, mitkä jäi mieleen, ne vois olla kans aika kivat kesällä.


Huivi sai alkuun voimakasta vastustusta mutta kotona kun sitä testattiin sinisen t-paidan kanssa, niin sai huivi hyväksynnän. Itseasiassa kävi tuuri kun aletangosta löytyi just sopivasti tuo tumman sininen teeppari parin euron hintaan tarjouksesta, mätsää niin kivasti huivin kanssa.


Meillä ei oo pojalle ollu oikein sellasta siistimpää ja kevyempää takkia, tuntuu että kaikki on jotain rypeemistakkeja tai sporttitakkeja. Lindexiltä löytyi enemmän kun sopivasti puoleenhintaan takkeja ja sopiva myös meidän pätkälle. Aika kiva, eikö? Jos ei ihan kamalaa venähdystä tapahdu nyt kevän ja kesän aikana niin takki menee vielä hyvin loppukesästä ja syksyllä (ja salaa toivon, että myös ensi keväänä!).