maanantai 8. kesäkuuta 2015

Live Aid-konsertti @Stadikka

Lauantaina päästiin kuin päästiinkin Stadikalle Live Aid Uusi Lastensairaala 2017-megakonserttiin. Noin viikon ajan kyseltiin lippua ja yritettiin saada yhtä pt-lippua Stadikalle mutta pt-paikat oli loppuunmyyty, eikä meille suostuttu myymään lippua kentälle. Väittivät, ettei kentälle olisi esteetöntä pääsyä. Täyttä valetta. Oltaisiin kuitenkin saatu ostaa kentälle ihan perusliput mutta periaatteesta en tähän suostunut, koska pt-lipulla avustaja tulee samalla lipulla, eikä se avustajan tarve siitä mihinkään katoa jos on kentällä tai katsomossa. Käytiin vielä lauantaina iltapäivällä Stadikan pihalla kysymässä Infosta ja siitä vieressä olleesta lipunmyynnistä vielä kerran pt-lippua ja mahdollisuutta saada pt-lippu kentälle. Odoteltiin kymmenisen minuuttia siinä ja yht'äkkiä meille tultiin kertomaan, että olivat saaneet avattua vielä 20 pt-lippua myyntiin. Hieman oudolta kuulosti mutta saatiinpa lippu. Pt-katsomoa oli aidoilla laajennettu kentälle. Eli siinä vielä lisänäyttöä siihen heidän väitteeseen kentän esteettömyydestä, oltiin nimittäin ihan suoraan siinä kentällä, eikä tultu siihen edes pt-katsomon kautta. En voi sietää tuollaista valehtelua ja väärän tiedon antamista, todella kuvottavaa ja epäammattimaista.



Viiden tunnin megakonsertti oli itsessään aivan mahtava ja olis kyllä harmittanut ihan urakalla jos olis keikka jäänyt näkemättä ja kokematta. Ajatella nyt, että Stadion, Robin ja Boom Kah. Tai Stadion, isokasa kirkuvia teinityttöjä ja Adam Lambertin duckface, mikä kesti koko sen biisin ajan. Tai Stadikka, Siltsu ja koko stadikka tanssimassa Gangnam Style:a. Voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon. En edes osaa sanoa, että mitkä oli itelle ne isoimmat jutut, mutta kyllähän nyt Elastinen toimii aina, sanomattakin selvää, että Samuli Edelman oli ihana ja Sunrise Avenueta aina ilo päästä livenä kuulemaan, Samun ääni on hunajaa korville. Ja se Robin ja Boom Kah. Wau. Se tunnelataus niissä kaikissa toive-biiseissä ja se fiilis mikä Stadikan valtasi kun Sillanpää lauloi "Sinä ansaitset kultaa".




Vähän kuitenkin harmittaa, että vaikka konsertti on järjestetty todella tärkeän ja ison asian takia, taustalla on paljon koskettavia ja kirpaisevia tarinoita ja kohtaloita, niin onko niillä pakko latistaa konsertin tunnelmaa. On ristiriitaista pitää hauskaa ja nauttia olostaan kun vähänväliä tuodaan esille hengestään taistelevista lapsista ja vanhemmista, ketkä käyvät läpi painajaistaan lapsen sairastessa. En missään nimessä tarkoita vähätellä tai arvostella näitä tarinoita ja kohtaloita, mutta kun kerran tällainen konsertti järjestetään ja tarkoitus on, että ihmiset viihtyvät ja nauttivat, niin eikö nämä riipaisevat tarinat ja kuvat voitaisiin jättää pois, koska todella uskon, että jokainen tietää miksi tuolla konsertissa oltiin, mihin rahoja kerättiin ja mitä siellä taustalla on. Nämä tarinat ja kohtalot, kaikki ne taistelut ja kokemukset voidaan tuoda muilla tavoilla, muina hetkinä esille, mutta mielestäni sen ei välttämättä tarvitse olla tuolla konsertissa.


Ai, että mä tykkään kesästä ja näistä keikoista Stadikalla, ihanuutta.
Oliko muita Stadikalla megakonsertissa ?

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kevätjuhlaa

Meillä alkoi viime viikolla ns. kesäloma, tai ainakin kaikki nuo talven aktiviteetit pojalla loppui tai jäi kesälomalle. Temppukoulu loppui tosin jo huhtikuun lopussa mutta viime viikolla loppui kaikki loput. Tiistaina oli kerhossa kevätjuhla. Saatiin hyvissä ajoin kerhosta ilmoitus tästä kevätjuhlasta, tunnin kevätjuhlasta. Maanantaina vielä kerhotäti muistutti kevätjuhlasta ja miten sinne saa tuoda itse nyyttäreiden tyyliin tarjottavia, mikäli siltä tuntui. En tosin tiedä missä kohtaa se juhla oli mutta tunti siellä oli väkinäistä ja kiusallista ja sitten pikkuhiljaa väen vähentyessä meno rentoutui. On ehkä rumaa sanoa, mutta ankeimmat kevätjuhlat ikinä, enkä niitä haluaisi edes juhliksi kutsua, ennemminkin yhteiset kahvit vanhemmille kerhon päättymisen kunniaksi.


Itsellä on aina ollut jotenkin ajatus, että kevätjuhlissa lapset esiintyy vanhemmille, laulavat ja esittävät jotain. Niin oli aikaisemminkin kevätjuhlissa. Nyt meillä oli todella pienellä porukalla, todella kiusallisia leikkejä kaikki yhdessä. Voin rehellisesti myöntää, että en ollenkaan tykkää näistä yhteisistä leikeistä ja lauluista, ei oo se mun juttu. Jos en väärin tulkinnut muita ympärillä olleita vanhempia ja mummoja niin ei tainnut oikein kukaan innostua ja nauttia tästä. Ei edes ne lapset. No tämän kiusallisen ja vaivaannutaneen leikkituokion jälkeen oli vielä kahvit ja lapsille jäätelöt. Jäätelöt oli tosiaan ainoat mitä lapset sai tänä vuonna. Toissa vuonna sai ruusut ja kortin, missä jokaiselle lapselle oli kirjoitettu oma runo. Viime vuonna sai kansion missä oli kerättynä omat piirrustukset, mitä ei vuoden aikana oltu vielä kotiin annettu, sekä pienet pussukat, missä oli jotain pientä sisällä, kuten kortti ja karkkirasiat.


Kerhon kevätjuhlan paras osuus oli kun lapset sai vielä leikkiä yhdessä ja nauttivat siitä. Meidän pojan lisäksi ensi syksynä ryhmässä ei nimittäin enää monikaan jatka, kaikki pojan parhaat kaverit lähtee pois, päiväkoteihin ja eskariin. Nyt siis viimeiset yhteiset leikit. Pidot parani vielä kun väki väheni entisestään ja poika sai jäädä leikkimään ihan rauhassa kahdestaan parhaan kerhokaverinsa kanssa. Se kevätjuhlat eka tunti tuntui kestävän ikuisuuden mutta ne seuraavat kaksi tuntia meni jo ihan huomaamatta.


Keskiviikkona oli ensin aamupäivästä vika tanssitunti ja meidän pojan kohdalla todellakin vika tunti siinä ryhmässä ja samaisen opettajan kanssa, syksyksi pitää etsiä uusi ryhmä. Vikalla tunnilla oli myös avoimet ovet vanhemmille ja päästiin seuraamaan vähän millaisia tunnit ovat tässä keväällä olleet ja saatiin näyte kaikista niistä taidoista mitä siellä oli harjoiteltu. Samalla myös pienet tanssijat sai todistukset tanssitunneista ja opettaja lahjottiin kukkasin ja itsetehdyllä kortilla. Tässä oli jo huomattavasti enemmän sitä kevätjuhlan fiilistä ja ainekset isompaakin itkujuhlaan, mutta ihme kyllä ilman kyyneliä selvittiin.


Illalla vielä oli uinnissa vika kerta ja vikan kerran kunniaksi altaassa vaan leikittiin ja riehuttiin vapaasti. Edellisellä viikolla annettiin vielä viimeisiä suorituksia uintimerkkeihin ja poika sai suoritusmerkinnän seuraavasta merkistä, nyt on siis alkeismerkki suoritettuna ja syksyllä aloitetaan kova treenaaminen seuraavaa merkkiä ajatellen, missä taitoa pitää olla jo melko paljon enemmän.


Eli nyt ollaan teoriassa kesälomalla. Paitsi, kesäharrastukset tosin alkoi jo toukokuun alussa ja juhannukseen asti on vielä niitä, ennen kun sieltäkin alkaa kesäloma heinäkuun ajaksi ja elokuussa taas jatkuu. Kesäloman suurin pähkäily taitaa kuitenkin olla, kesäloman suunnittelun lisäksi, pähkäily ensi syksyn harrastuksista ja suunnitelmista. Saadaanko kaikki vanhat harrastukset jatkumaan ja onnistuisiko vielä lisäksi jotain uutta?


Ihanaa kesää ja kesälomaa kaikille! <3

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kevään vika

Kevään vikalle päivälle oli sovittuna aika leikkisät treffit, nimittäin HopLoppiin. Ystävät Kotkasta ehdottivat jo aikaa sitten treffejä Porvoon HopLoppiin ja kyllähän se nyt kävi. Ihan ensin suunnattiin lounaalle Raxin buffettiin, missä kaikki sai syötyä vatsat täyteen, ettei heti leikkiessä päässyt nälkä yllättämään. Ja jos totta puhutaan niin sen verran täyteen sitä piti taas syödä, ettei edes jälkkärikahvia mahtunut ihan heti juomaan.


Porvoon HopLop:ssa ollaan käyty muutama kerta ennenkin ja paikan parhaita puolia ehdottomasti on, ettei siellä koskaan ole ollut minkäänlaista tungosta, päin vastoin tilaa riittää. Tälläkään kertaa ei tungosta ollut mutta kyllä siellä sen verran kuitenkin väkeä alkuun oli, että välillä korvat soi. Itseasiassa sitä havahtui siihen meluun vasta lähinnä sillon kun paikka hiljeni yht´äkkiä, sillon havahtui siihen miten korvissa soi.


Pojalla oli leikkiseuraa ystävien tytöstä ja poika löysi myös muutamaan otteeseen lisää leikkiseuraa itselleen, ikäisiään poikia. Vajaa viitisen tuntia ehdittiin siellä olla ennen kun paikka meni kiinni ja sen koko ajan poika kyllä käytti melko tehokkaasti leikkiessä ja touhottaessa. Ja hauskaa oli.


Ennen kotimatkaa kurvattiin vielä Porvoon Jokirannan kautta jätskillä. Löydettin rannalta yksi auki ollut jäätelökioski, mistä sai ihan törkeän hyvää päärynä-vanilja sekoituspehmistä. Nam, oli niin hyvää, enkä muista millon viimeksi olisi saanut jostain päärynäpehmistä. Meillä kävi jäätelöiden jälkeen vielä ihan mieletön tuuri kun käveltiin takaisin autolle ja lastattiin autoon, niin samantien alkoi vettä tulemaan taivaalta kun päästiin parkkiruudusta liikkeelle. Kotimatkalla saatiin vielä ihan kunnon vesisade, nähtiin todella kaunis ja voimakas sateenkaari ja kotiin päästessä jo aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Perus päivä.


P.S. Ihanaa alkanutta kesää! <3

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Follow Me

Taas meni ihan viime tipalle mutta laitetaanpa nyt kuitenkin. Blogilista lopettaa toimintansa huomenna ja se ei ole hyvä juttu ollenkaan tällaiselle pienelle blogille, mikäli toivoo muitakin lukijoita kun omat vanhemmat ja appiukko (ei siis millään pahalla, kaikki lukijat on rakkaita ja tärkeitä! ;)). Sain myös yhdeltä lukijalta kysymyksen, että löytyykö blogia Bloglovinista. Nyt löytyy. Blogilistalta on tullut tasaisesti lukijoita blogilleni ja nyt toivonkin, että lukijat pysyisivät mukana vaikka blogilistaa ei jatkossa enää ole. Tapoja seurata tätä blogia:

Facebook
Blogilla on omat FB-sivut, minne päivittyy aina uusimmat postaukset. Blogin FB-sivuille tulee postailtua välillä ihan muutenkin kuvia ja juttuja, varsinkin jos blogia itsessään ei ehdi päivitellä niin FB:n sivut saattavat päivittyä tiheämmin. Eli ei muuta kuin tykkäämään Facebookissa. Tykkää-painike löytyy blogin oikeasta reunasta. Tai täältä.

Bloglovin
Ite oon vielä ainakin, aika pihalla tosta Bloglovinin toiminnasta mutta kaiketi siis sinne päivittyy uusimmat postaukset. Seuraa-painike löytyy blogin oikeasta reunasta. Tai täältä.

Lukijaksi
Itselleni blogin pitäjänä tietysti mieluisimpia ovat nämä vaihtoehdot mistä itse pääsen edes vähän näkemään omia lukijoitani, eli ilmoittautumalla blogin lukijaksi (mm. google tunnareilla) tai tykkäämällä blogin FB-sivuista. Tähänkin painike löytyy blogin oikeasta reunasta.

Sähköpostilla
Uusimmat blogipostaukset voi tietysti myös tilata suoraan sähköpostiin jättämällä oman s-postiosoitteen tuohon oikealla puolella löytyvään kohtaan.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, niin itselleni blogin pitäjänä ehdottomasti mielekkäimmät ja toivotuimmat vaihtoehdot ovat nuo Facebook ja Lukijat-listalle ilmoittautuminen, silloin on edes pieni mahdollisuus päästä näkemään ketä siellä ruutujen toisella puolella käy lueskelemassa näitä juttuja. Myös Instagram päivittyy aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Sinne tosin harvoin päivitän uusimpia blogipostauksia mutta siellä voi muuten vaan seurata touhuja. Instagramin löydät täältä. Instagramin kuvat päivittyvät myös blogin oikeassa reunassa.

Unohdinko nyt jotain? Onko tästä apua?
Nyt siis tykkäämään ja seuraamaan ja ilmoittautumaan lukijaksi, eikös joo? :)

lauantai 30. toukokuuta 2015

@Seurasaari

Kevään viimeisen lauantain kunniaks tai ihan vaan koska oli aurinkoinen ja lämmin päivä, niin lähdettiin viettämään päivää Seurasaareen. Oon Seurasaaressa käynyt oman muistini mukaan kerran aikasemmin, J:n kanssa käytiin noin kuutisen vuotta sitten kun oltiin just lopetettu röökinpoltto ja yritettiin keksiä jotain terveellistä tekemistä ja ajatukset pois tupakasta. Ja pojallehan tämä kerta oli siis ensimmäinen.


Pojalle saarella oli paljon ihmeteltävää ja ihan uusia juttuja, kuten mm. kirkkoveneitä. Niitä sitten ihmeteltiin ja pojan selän takana hihiteltiin kun teini-ikäiset. Onneks poika ei nähnyt kun sinne oltiin myös piirrelty seinille kirkkoveneiden kuvia, niin ei sitten vielä ainakaan oppinut hihittelemään tälle asialle.


Saatiin iltapäivä kulumaan ihan heittämällä kun vaellettiin ympäriinsä ja jäätiin välillä ihmettelemään ja ihastelemaan. Muitakin oli saarella jonkun verran liikkeellä muttei kuitenkaan häiritsevän paljoa. Puhelimen askelmittarin mukaan matkaa tuli lenkille vajaat viitisen kilometriä eli ihan kivasti.


Alkuun kun Seurasaareen tultiin oli taivas pilvinen ja tuuli osu paikoitellen melko vilposasti mutta heti kun löytyi paikka mihin ei tuuli osunut ja varsinkin kun aurinko alkoi paistamaan niin lämmitti ihanasti. Istahdettiinkin hetkeksi siihen rantsun tuntumaan, missä poika sai juosta ja leikkiä samalla kun itse sai vaan nauttia auringon lämmöstä. Tosin valkoposki(tappaja)hanhien perhe tuli jossain vaiheessa häätämään meidät siitä rantsun reunalta matkoihin niin siirryttiin vielä hetkeksi vähän eteenpäin kallion reunalle fiilistelemään ilta-aurinkoa ennen kotiin lähtöä. Vaikka päivällä ei niin tuntunut, että olisi aurinko ottanut mutta kyllä nyt illan myötä on alkanut ihossa tuntumaan ulkona olo ja aurinko. Vihaan tätä joka keväistä aurinkoihottumaa mutta silti nautin niin siitä kun pisamat tulee esille ja iho saa kevyen päivetyksen, ettei enää näytä ihan kalman kalpealta.


Jotenkin tuolla Seurasaaressa tuli ihan Juhannus-fiilis. Vihreät koivut, aurinko, meri, kesä, iloisia ihmisiä liikenteessä, rento fiilis...Jaffa vaan puuttui.