Hiihtoloman eka päivä

Täällä on tämä viikko vietetty hiihtolomaa pojan kerhosta ja osasta harrastuksista. Monille muille hiihtoloma voi merkitä lomaa ja rentoutumista mutta itsellä tuli heti ainakin fiilis, että mitäs kivaa nyt tehdään, mitä kaikkea ehditään ja pystytään tässä viikon aikana tehdä.

Maanantai aloitettiin aika chillisti ja siinä kun J vihdoin puolilta päivin jo sisäisti että pojalla tosiaan on hiihtoloma eikä ole kerhoa, kelpasi jo aiemmin ilmoille heitetty idea Korkeasaaresta, sinne siis. Korkeasaari on aina hyvä idea. Jos totta puhutaan, niin jos meillä ei näitä vuosilippuja olisi niin ei olisi käynyt Korkeasaari edes mielessä mutta kun liput on voimassa vielä jonkun aikaa niin pitäähän niitä nyt käyttää ja ottaa ilo irti.

Joka kerta Korkeasaaresta jää joku uusi positiivinen juttu mieleen ja tästä kerrasta se ehdottomasti oli leijonat. Leijonat oli jotenkin tosi aktiivisella tuulella ja muutama innostui "leikkimään" pojan kanssa melko pitkäksi aikaa. Poika juoksi lasin toisella puolella ja leijona toisella puolella, jos poika pysähtyi tai istahti alkoi leijona sutimaan lasia vasten kovasti että poika pistäs nyt vauhtia. Ihan mahtavaa ja kuten arvata saattaa, oli poika ihan puhki mutta myös todella innoissaan ja onnellinen. Ensin Korkeasaari oli että "okei, jos ei nyt muuta keksitä" mutta melko nopeasti se sitten muuttui siihen, että autolle kävellessä kuului jatkuva jankutus "tullaan huomenna heti aamusta uudestaan, tullaan huomenna heti aamusta uudestaan...".

Käytiin toki myös kurkkaamassa nähdäänkö karhuja yhtään kun uutisissa jo jokunen aika sitten kerrottiin niiden heränneen talviunilta. Onneksi käytiin sitä kautta, sillä päästiin näkemään karhut hereillä ja liikkeellä. Toinen karhuista viihtyi ulkona enemmänkin mutta toinen kävi vain hetken näyttäytymässä ja tekemässä pienen kierroksen hangessa mutta nähtiin siis kuitenkin.

Tykkään kun tuon vuosilipun kanssa voi tehdä näitä muutaman tunnin visiittejä ilman sen suurempaa suunnitelmaa Korkeasaareen ja käydä katsomassa vain joitain eläimiä, eikä jää harmittamaan että miten paljon jäi näkemättä. Taas jäi reissusta hyvä muisto ja se kipinä, että uudestaan voisi taas jossain vaiheessa mennä ennen kun liput menee vanhaksi. Ainoa pieni miinus tässä reissussa oli omalla kohdalla väärä kenkävalinta ja melko nopeasti jo läpimärät kengät. Aina ei voi täysin onnistua.

Weekend was here

Oli hauska perjantaina huomata, että miten pienestä menee pasmat jotenkin ihan sekaisin kun arjen rutiineihin tulee jokin muutos. Sinänsä voisi luulla, ettei pienet muutokset meidän arjessa juurikaan tunnu, kun niin selkeitä arjen rutiineita ja kamalan tiukkoja aikatauluja ei ole. No nyt kuitenkin pojalla oli perjantaina kerhopäivä ja sehän riittää jo täysin sekoittamaan kuviot. Tiistailta kerhopäivä oli peruttu ohjaajan koulutuksen takia ja päivä korvattiin samantien perjantaina. Olin ihan hämillään tuosta korvattavuudesta, ei aikaisemmin kerhopäiviä korvattu. Olin jotenkin mielessäni haaveillut, että perjantaina ehdin kotona touhuta kaikkea mutta lopulta se päivä meni jotenkin niin vauhdilla, että en mitään ehtinyt tehdä. Pojan ollessa kerhossa ehdin just sopivasti käydä hoitamassa asioita eli liikkeellä kokoajan. Eikä siinä kerhon loppumisen ja temppukoulun alkamisen väliin jäänyt aikaa kun pojan välipalalle ja päiväkahville. Päivällä ostetut kukat ehdin laittaa maljakkoon vasta kun illalla tultiin temppukoulusta kotiin. Perjantait on meillä yleensä melko rentoja päiviä mutta nyt kyllä ylimääräinen kerhopäivä toi vauhtia päivään kummasti.

Lidl on sellainen kauppa, missä tulee jostain syystä todella harvoin käytyä. Yleensä kun siellä käyn niin mukaan tarttuu niin kukkia kuin paistopisteeltä jotain hyvää. Niin nytkin kun perjantaina menin vartavasten käymään Lidl:ssä hakemassa tuoreita kukkia kotiin. Muistin myös, että olin nähnyt mainoksessa Lidl:ssä olevan myynnissä erilaisia yrttipuita saviruukuissa ja keksin luonnollisesti haluta sellaisen. Kävi mieletön tuuri, että jäljellä oli vielä yksi laventelipuu, just sitä mtä halusinkin. Kimppu hempeänvärisiä ruusuja, yksi laventelipuu ja useampi pussukka herkkuja paistopisteeltä. Pojalle ostin välipalaksi testiin siitä paistopisteeltä nakkicroisantteja ja poika ihastuin niihin niin, että kysyy joka päivä mennäänkö hakemaan taas niitä lisää.

Kolmen viikon reissun takia pojalta jäi kolme tanssituntia väliin ja onneksi Helsingin Tanssiopistolla poissaoloja saa korvattua. Nyt meillä siis käydään lauantaisin aamupäivisin korvaamassa väliin jääneet tanssitunnit. Tunti on teoriassa sama missä poika normaalisti käy, paikka ja opettaja on samat mutta ryhmässä on myös vuotta vanhempia ja se on vähän ehkä vaativampi. Poika on kaksi kertaa nyt tuolla käynyt ja on tykännyt tosi paljon, samoin sai myös opettajalta kehut, että pärjää isompien ryhmässä hyvin mukana. Koska loppuvuodelta oli myös yksi poissaolo niin vielä kaksi kertaa saa poika käydä tuolla isompien kanssa tempputanssimassa ja saa sitten nähdä jääkö ikävä tuota ryhmää. Lauantain tanssitunti on 10.30 ja voin kertoa, että se on aikamoinen haaste ehtiä kaupunkiin tuohon tanssitunnille. Huh.

Lauantaille meillä oli järjestettynä pojalle hoitopaikka muutamaksi tunniksi ja meillä varattuna liput leffaan. Vihdoinkin oli aikaa mennä katsomaan Tappajan näköinen mies, oon nimittäin odottanut leffaa siitä asti, kun joskus kauan sitten kuulin, että sellainen on tulossa. Mentiin leffaan mun vanhempien kanssa ja meillä on alkanut tulla jo perinteeksi, että ennen leffaa käydään Il Siciliaanossa syömässä. Sieltä saa ehkä yhden parhaista Margherita-pizzoista, mihin en koskaan tunnu kyllästyvän. Ja vaikka vatsa oli jo ihan täynnä ruoasta niin eihän leffaan voi ilman herkkuja mennä, joten tottahan leffaan piti vähän irtareita ja pippurirenkaita ottaa mukaan. Leffa oli hyvä, tosi hyvä. Vauhtia ja huumoria riitti ja leffa meni niin vauhdilla, ettei missään vaiheessa ehtinyt pitkästyä tai tullut vilkuiltua kelloa.

Sunnuntai oli varattu kotipäiväksi ja mun tärkein juttu päivälle oli hiusten värjääminen. Hiukset oli reissun jäljiltä melko huonossa värissä ja juurikasvu oli päässyt venähtämään aika hurjasti, joten oli korkea aika saada hiuksiin vähän väriä ja eloa. Jotenkin kun hiukset on huonossa värissä niin tekisi mieli pitää ne kokoajan vaan kiinni, eikä kauheasti nähdä vaivaa niiden laittamiseen. Sunnuntaina sain onneksi hiukset värjättyä ja kyllä heti on eri fiilis kun juurikasvu on taas piilossa ja hiukset kunnolla värissä. 

Sunnuntaista tuli myös merkittävä päivä kun pojan eka hammas irtosi sillon. Alahammas oli jo melko pitkään heilunut ja poika sitä varjellut, ettei vaan kukaan sitä pääse nappasemaan pois mutta sunnuntaina hammas sitten jäi pojan käteen. Poika sanoi, että tuntui vähän hassulta suussa ja sitten hammas jo jäikin sormiin. Nyt vaan odotellaan, että miten pian viereinen hammas irtoaa kun heiluu jo aika hyvin sekin. Käsittämätöntä, mun pieneltä lähti jo eka maitohammas. Miten mun pieni voi olla jo niin iso. Irronnut hammas oli sitten mitä parhain (teko)syy paistaa sunnuntaina vähän lettuja ja herkutella. Mummikin sattui kylään juuri sopivasti kun oli lettuja tarjolla niin meillä oli siis oikein vieraita näissä juhlissa.

Kevätfiilis is here

Ihana ihana aurinko ja mikä keväinen fiilis. Viimeisinä parina päivänä on ollut jotenkin ihanan keväinen fiilis ja ihana miten auringosta saa niin paljon energiaa. Aurinkoiset päivät tarkoittaa myös, että ulos on päästävä. Sopivasti myös flunssa on alkanut helpottamaan sen verran, että enää ei tarvitse ottaa särkylääkkeitä maksimimäärää pysyäkseen pystyssä, joten sehän tarkoittaa että ulos ja liikkeelle.

Eiliselle oli sovittuna luistelutreffit kavereiden kanssa, ajatuksena että lapset pääsee yhdessä luistelemaan. Kaverit joutui isoksi harmiksi perumaan melko viime hetkellä, mutta me ei haluttu perua suunnitelmaa luistelusta, joten muokattiin suunnitelma uusiksi niin, että äidillä ja pojalla oli luistimet mukana ja seurassa oli vielä lisäksi pappa mukana.

Ihana aurinkoinen päivä, pari tuntia luistelemassa, kuuma kaakao ja todella herkullinen munkki, ei valittamista. Pojalla meni luistelut tosi hyvin, vaikka muutama melko hurja ilmalentokin siellä oli. Oli myös kiva huomata miten hyvin poika jaksoi luistella vaikka viime kerrasta on aikaa ja rohkeus riitti menemään jäällä myös ilman aputukea. Ja itsekin pysyin pystyssä ja se on aina positiivinen asia. Luistelusta jäi vahvasti fiilis, että uudestaan pitää mennä tässä lähiaikoina ja toivottavasti vaan ilmat sen sallii.

Poika valitti reissuun lähtiessä ja reissussa siitä, että ei ehdi leikkiä enää lumessa ollenkaan. Reissussa yritettiin lohduttaa, että täällä on vielä täysi talvi kun tullaan takaisin, joten ei mitään hätää. No, eihän sitä lunta täällä ihan kauheasti ole enää ollut kun palattiin ja siitäkös saatiin kuulla kunniamme. Onneksi lunta nyt kuitekin tuli lisää ja poika on päässyt taas leikkimään lumella ja tekemään lumiukkoja ja lumilinnoja. Parhautta.
Mutta tänään sitten alkoi yhtäkkiä valitus siitä, että kun maassa on vielä lunta ja pahimmassa tapauksessa sitä tulee taivaalta vielä jatkossa lisää, eikä siis kevät ja kesä pääse tulemaan. Ota tosta nyt sitten selvää.
Okei, ehkä tuohon fiilikseen saattoi hieman vaikuttaa kun käytiin tänään ennen uimakoulua haukkaamassa happea Munkkiniemen uimarannalla ja siinä lähistöllä. Vähän keinumista, vähän apinarataa, metsäpolkua ja yksinkertaisesti vain maisemien ja auringonlaskun ihastelua. Kyllä siinä tuli iso kaipuu taas kesään.

Jäälle ei uskallettu edes kokeilla, sillä se narina mitä jäältä kuului oli aika hurjaa ja ihan rannan jää näytti paikoitellen niin ohkaselta. Katseltiin ja ihmeteltiin myös veden liikkumista jäänpinnan alla. Sitä välillä unohtaa miten uusia ja jänniä asioita kaikki tollaset voi pienelle olla ja onhan niitä mukava seurailla. Ja koska jään kestävyyttä ei jalkasin uskallettu mennä kokeilemaan, niin vähän testattiin sitä kivien avulla mutta ei saatu tehtyä jäähän reikää. Mutta johtuiko se jään kestävyydestä vai meidän heikkoudesta niin se jäi vielä epäselväksi.

Long time no see

Hip hei ja heippa todella pitkästä aikaa! Blogihiljaisuus venähti paljon suunniteltua pidemmäksi ja pakko myöntää, että vähän jännitti nyt ekaa kertaa tän tauon jälkeen avata blogin sivuja ja katsoa onko täällä edes käynyt ketään ja onko kaikki lukijat kadonneet. Onneksi näin ei ollut. Huh!

Kotiin palattiin vajaa pari viikkoa sitten ja nyt jo tuntuu, että reissu on jossain kaukana muistoissa vain, tuntuu että siitä olisi jo iäisyys. Pyykkivuori alkaa reissun jäljiltä olla kohta jo hoideltu ja nahkakin on tässä ehditty jo uusia lähes kokonaan kotiinpaluun jälkeen. Tää irtoileva ja hilseilevä iho on jotain todella kuvottavaa. Yök!

Reissu meni kaikinpuolin todella hyvin, oli ihan mielettömän onnistunut reissu ja olis kiva sanoa, että oli myös kiva palata kotiin mut on rumaa valehdella niin en edes yritä valehdella mitään sellasta. Harmitti ihan täysillä palata kotiin. Poika tosin alkoi loman lopulla kärsiä jo koti-ikävästä ja kaipasi kovasti jo leikkikavereita, joten sen puolesta oli jo hyvä aika palata kotiin.

Yksi reissun isoimmista ihmeistä ehkä oli se, ettei J:n murtunut jalka ja kokojalan kipsi aiheuttanut lopulta mitään ongelmia koko reissun aikana. Eikä edes hidastanut menoa juuri ollenkaan. Niin hassua kun se onkin, niin kipsi on alkanut aiheuttamaan ongelmia ja vaikeuttamaan liikkumista nyt täällä kotimaassa. Shortsit jalassa oli huomattavasti helpompi mennä kipsin kanssa kun täällä täydessä varustuksessa tuolla lumen ja sohjon keskellä. Pah.

 Ja jos ei kotiinpaluu jo muutenkin harmittanut tarpeeksi, niin sain pari päivää kotiinpluun jälkeen vielä jonkinlaisen flunssan, mikä ei tunnu häipyvän millään. Meillä oli ennen reissua sovittuna uusien sänkyjen kotiinkuljetus heti seuraavalle viikonlopulle kotiinpaluusta ja näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että ei ollut se ihan paras idea. Sen lisäksi, että oli se järkyttävä pyykkivuori reissusta niin heti sain tyhjentää meidän makkarin ja pojan huoneen lähes kokonaan uusien sänkyjen tieltä. Molemmat uudet sängyt kun on edeltäjiään isompia, joten huoneiden sisustusta saa pyöritellä uusiksi jonkun verran. Reissuväsymys, järkyttävä pyykkivuori, flunssa ja uusien sänkyjen jäljiltä sekaisin oleva koti ei ole se paras yhdistelmä. Toivottavasti olo tästä nopeasti nyt helpottaisi, että löytyy taas voimia alkaa järjestämään makuuhuoneet kuntoon ja saisi kodin taas siistiksi ja viihtyisäksi. Eiköhön tää sitten taas ala iloksi muuttumaan.

 Ja eihän tässä nyt siis ole pelkästään surkuteltu sohvan pohjalla koko aikaa kotiin paluun jälkeen, vaan ollaan käyty Disney On Ice:ssa, SuperParkin perheaamussa ystävien kanssa, herkullisilla lounailla, kyläilemässä, kahviteltu, herkuteltu ja saatoin ehkä hankkia kotiin jotain uutta, mikä ei ehkä ollut niin tärkeää ja oleellista mutta niin kaunista ja kauan haaveiltua.

 Ja vaikka tosiaan edellisen reissun pyykivuori on kohta vasta saatu pestyä ja matkalaukut tyhjennettyä, niin matkakuume on silti tosi kova. Vähän siis ehkä jotain pieniä haaveita ja suunnitelmia on alkanut muodostumaan jo keväälle ja ensi kesälle, jotain ihan pientä. Niiden voimalla mennään nyt eteenpäin!

Ohhoh, mikä viikko.

Vähänpä taas tiesin sillon kun viimeksi tänne päivitin kuulumisia iloisesti koko perheen pulkkämäkeilystä. Illalla nukkumaan mennessä huomattiin, että J:n jalka on aika ikävästi turvonnut polven alapuolelta ja niinhän se jo heti seuraavana päivänä oli koko jalan kipsissä. Sääriluun murtuma ja kipsi kahdeksi kuukaudeksi. Kiva, tasan viikko lennon lähtöön ja kipsi kahdeksi kuukaudeksi.

Lääkäriltä sai pienen väännön jälkeen luvan lähteä reissuun, mutta kunnon lisäjännityksen aiheutti Finnair. Perjantaina saatiin Finnairilta kuulla, että he tarvitsevat lääkärin täyttämän lomakkeen kipsatusta jalasta. Se tuo muuten aika mukavasti lisäjännitystä kun perjantai iltapäivällä ilmoitetaan että lomake pitää olla täytettynä ja toimitettuna heille sen päivän aikana. Pieni puhelinrumba, ymmärtäväisiä ja ystävällisiä lääkäreitä ja meillä oli lomake lääkärin allekirjoittamana jo ennen iltaa. Huh. Vastaus Finnairilta luvattiin lauantain aikana ja kuten arvata saattaa, koko lauantai meni sormia naputellen, puhelinta kytätessä ja odotellessa. Vastausta ei kuulunut ja koska oli ääneen sanottu että lentokone saattaa lähteä ilman J:tä niin mitään matkavalmisteluita ei oikein osannut tehdä pidemmälle. Jännitys oli ihan järkyttävä.

Sunnuntaina aamupäivällä tuli se helpottava puhelu ilmailulääkäriltä ja kaikki kunnossa, lento lähtee meidän kanssa. Ja se lento lähtee tänään. Noin puoli vuotta on tätä reissua odotettu ja vika viikko meinasi pilata kaiken. Ihan alkuperäisillä suunnitelmilla ei ehkä reissua päästä toteuttamaan, J ei ehkä snorklaa kipsin kanssa niin paljoa mutta silti ihan uskomatonta että vihdoinkin on se lähtöpäivä.

Ikinä ei oo reissuun lähtö ollut näin vaikeaa ja stressaavaa mutta toivottavasti seuraavat kolme viikkoa Aasian auringossa ovat sen arvoisia. Lähdetään muuten ekaa kertaa Aasian suuntaan ja aika jännittävät on fiilikset reissun suhteen.