Jätskillä

Yksi parhaimpia asioita kesän tulossa, ja ihan kesässä itsessään, on nämä lämpöiset illat. Tänäänkin lähdettiin vielä puoli kahdeksan aikaan ajamaan Kaivariin jätskille ja leikkipuistoon.

Ensin jätskit rannalla, sitten pienet futistreenit sinä nurtsilla ja vielä pientä riehumista leikkipuistossa. Yhdeksän aikaan on sitten hyvä yrittää pojalle selittää, että ihan oikeasti nyt pitää lähteä kotiin ja nukkumaan, yö on tulossa. Ei, se ei mennyt ymmärrykseen, "koska on vielä niin valoisaa, ei voi olla yö", niinpä.

Poika muutenkin taas nostatti äidin itsetunnon korkeuksiin. Ensin hän totesi, että isi ei ole mies vaan aikuinen ja kun äitistä kysyttiin, että mikäs äiti sitten on niin "iso, äiti on tosi iso". Kiitos rakas poikani, niin minäkin sinua!! Ehkä mä nyt vihdoin aloitan sen nälkälakon.

Käytiin J:n kanssa päivällä pitkästä aikaa Johan&Nyströmillä Kanavarannassa kahvilla. Sääli, kun sillon ei paistanu aurinko, että olis voinut istua ulkona, kun ne maisemat siinä on kuitenkin aika huikeat. Vaikka menihän se aika siellä sisälläkin vauhdilla kun pojat miehet jutteli kahvista ja minä nyökkäilin vieressä kun olisin tajunnut jotain. Mutta latte maistui hyvälle ja se lasi oli tosi makea, erilainen kun yleensä.

Mutakakkua mansikoilla

 

Tein tänä viikonloppuna elämäni ensimmäisen mutakakun ja voin kertoa, se oli hyvää. Taivaallista. Kakku oli todella helppo ja nopea tehdä, ja se oli todella pehmeän makuista ja suussasulavan herkullista. Meillä kävi siis  aamupäivällä ystäviä kylässä juhlistamassa vähän myöhässä L:n synttäreitä. Kahvivieraiden jälkeen ei kakusta ollut kuin pieni pala jäljellä minkä sitten vein mummille ja vaarille maistiaisiksi. L odotti koko aamun, että pääsee syömään suklaakakkua, huuteli aamupäivän että meillä on suklaakakkua, mutta ei sitten kuitenkaan missään vaiheessa ehtinyt maistaa kakkua yhtään. Täytyy varmaan tehdä toinen mutakakku ihan tässä lähipäivinä, että poikakin pääsee maistamaan (mikä loistava tekosyy!).

Reseptin tähän löysin Esmeralda's:n blogista, täältä.

Tässä vielä tuo resepti

Mutakakku

4 munaa

1,5dl sokeria

100g voita

150g tummaa suklaata (sekoitetaan sulatettuna joukkoon)

1,5dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Paistetaan 200 asteessa noin 15min (kunnes taikina on reunoilta kiinteääja keskeltä vielä löysää). Paistamisen jälkeen jääkaappiin jähmettymään

Herkullista viikkoa kaikille!!

Huikee päivä takana

Ensin iltapäivällä tuplatreffeille ystäväpariskunnan kanssa Torpanrannassa. Oikeesti, siihen salaattiin ei vaan kyllästy ollenkaan, niin tajuttoman hyvää. Oli muutenkin huikeaa istua siinä terassilla ilman lapsia, saatiin siis syödä ihan rauhassa. Ilma selkeästi odotti vain sitä ukkosen tuloa (mitä itse odotan vieläkin, ei oo näkyny eikä kuulunu), ilma seisoi paikallaan ja oli tosi hiljasta.

Salaatin jälkeen äkkiä kotiin katsomaan peliä, minkä olisi voinut kyllä jättää ihan täysin väliin. Kauheaa katsottavaa. Mutta hurraa Sveitsi!!

Ruotsin vikan maalin jälkeen lähdettiin kiireellä Hartwall areenalle, missä oli Kansallisbaletin järjestämä ilmainen balettitapahtuma. Areenalle siis pääsi ilmaiseksi sisälle ja noin kolmisen tuntia kestänyt tilaisuus väliajan kanssa tarjosi katkelmia eri esityksistä. Vaikka en todellakaan ole mikään baletin suurin ystävä niin olihan se huikeaa katsottavaa. Mutta tunnistin itsestäni hyvin, että kun musiikki taustalla vaihtui menevämmäksi niin sitä jaksoi ihan eri fiiliksellä seurata mitä silloin kun taustalla soi sitä "perusbalettimusaa". Senpä takia ehkä se Rock the Ballet oli enemmän meidän juttu kun tää "perusbaletti". Tosin kyllä siis tuollakin oli niitä menevämpiäkin katkelmia, missä oli huumoriakin mukana.

Baletin jälkeen vielä poika kiireellä mummilasta kyytiin ja kotiin katsomaan Euroviisuja. Missä vaiheessa tää on oikein menny tähän, että baletista kiirehditään kotiin katsomaan Euroviisuja?? Apua? Pitäiskö huolestua??

Uusi leikkikaveri

Käytiin iltapäivällä Kaivarissa vähän potkimassa palloa, jätskillä ja leikkimässä uuden leikkikaverin kameran kanssa. Ilma oli jotenkin tosi haastava kun ei oikein tiennyt että onko siellä hyvä ilma vai ei, päätettiin lopulta että on riittävän hyvä. Ja tässä olisi hieman kuvasatoa tältä päivältä ja tuota uuden kameran jälkeä. 

Kotona kameran uhriksi on pahasti jäänyt meidän kissa, tuo kun on sen verran laiska ettei aina jaksa väistää jos kameralla tähtäilee.

Iloista viikonloppua kaikille!! <3

3-vuotis neuvola

Tänään oli vuorossa 3-vuotis neuvola. Kotona on ihme jos poika leikkii kiltisti itsekseen, tuolla leikki melkein sen koko tunnin. Onneksi kuitenkin heti huoneeseen kutsuttaessa jo esitteli hieman vauhdikkaampaa puoltaan käytävällä pinkoilemalla ympäriinsä. Olisihan se väärin näyttää neuvolassa itsestään virheellisesti vain rauhallinen ja kiltti puoli kun arki pääsääntöisesti on muuta.

Eipä siellä muuten mitään ihmeellistä. Vaikka oli ihan kiva, että L pääsi yllättämään neuvolantädin värituntemuksellaan, vaikka vähän niiden(kin) kanssa piti pelleillä kun jotain kysyttiin, kysymättä kyllä kerrottiin ihan oikein. Kehuja tuli myös selkeästä puheesta ja laajasta sanavarastosta. Neuvolakorttiin tuli oikein maininta, että juttelee paljon ja kyselee koko ajan kiperiä kysymyksiä. L teki siis neuvolantädille selväksi, että meillä on kyselykausi ja meillä todella kysellään, kaikkea ja kaikesta!! Ja tuosta sanavaraston laajudesta olenkin melko tyytyväinen, sillä meillä ei olla ihan kauheasti luettu satuja tähän mennessä. L on tässä vasta ihan viime aikoina innostunut kuuntelemaan satuja ja pyytää, että luetaan kirjaa. Aikaisemmin kirjojen lukeminen on ollut yhtä säheltämistä ja sadut L onkin saanut kuunnella CD:ltä sängyssä. Sen takia kun ei olla niin kauheasti luettu niin alkuun pelkäsin, että sanavarasto voisi jäädä suppeaksi mutta onneksi näin ei käynyt.

Toinen mistä olen hieman ylpeä, kun L ei kirosanoja oikeastaan vielä osaa, vaikka äiti niitä aina välillä osaakin. Muutaman kerran on lipsahtanut kirosana pahasti L:n kuullen ja hän on saattanut siinä sen toistaa mutta kun on sanottu, ettei sellaista saa sanoa niin se on sitten jäänyt. (On muuten harvinaista, kun noin helpolla on uskonut!)

Mutta jottei mene liiaksi lapsen kehumiseksi niin pitihän neuvolassa myös hieman laittaa vastaankin. Ja se oli se pituus ja paino. Ymmärrän sen painon oton, meinasi itseltäkin itku päästä kun jouduin nousemaan vaa'alle (ainut tapa miten saatiin L punnittua että mentiin yhdessä ja sitten äiti yksin) mutta kun se on kuitenkin fyysisesti kivutonta ja nopeasti mitattu.

Muuten päivä meni tänään leikkipuistossa auringosta nauttien, uinnissa ja partsilla lehtiä lukiessa. Oon jääny ihan koukkuun tuohon partsilla auringossa lehtien lueskeluun, aivan ihanaa. J oli pitkästä aikaa seuraamassa uintia ja saatiin taas jokunen kuva sieltäkin. Viimeinen partsikuva on otettu lähinnä fiilistellessä uutta kameraa. Kerroin, kun se vanha pokkari sanoi sopimuksensa irti Pariisin reissulla. No, ei siitä saatu enää toimivaa ja J tilasi uuden mikä vihdoin saapui tänään. Huomenna siis pakko lähteä leikkimään enemmän tuolla uudella kameralla ja totutella sen käyttöön.

Uhmalla potkutellen

Ostettiin pojalle synttärilahjaksi potkulauta, sellainen missä on kaksi pyörää edessä ja yksi takana. Käytiin yhdessä noita potkulautoja aikaisemmin kaupassa katsomassa ja testailemassa, ja tuo tuntui toimivan meidän pojalla parhaiten. Tietysti se piti olla Autot.

Tänään mentiin Kaivariin testaamaan ensimmäistä kertaa kunnolla tuota potkulautaa. Potkuteltiin siitä Ursulan kupeesta Kauppatorille lihapiirakoille ja takaisin. Uhmaikäisen kanssa meneminen tuolla turistilaumojen joukossa on hieman hermoja raastavaa, varsinkin kun piti jokaista venettä jäädä erikseen ihmettelemään mutta kaiken kaikkiaan reissu meni hyvin. Vaikka matkanteko tuntui tahmealta niin jälkikäteen mietittiin, että poika kyllä jaksoi todella hienosti potkutella menemään. Hieman toki etenemisestä teki haastavaa ajatus, ettei toisten eteen tai toisia päin saa mennä, eikä pyörätie ole pienen pojan potkuttelu paikka. Potkulauta kun tuntui kääntyilevän toisinaan hieman holtittomasti kun poika ei ihan tuntunut sisäistävän, että suuntaa pystyy vaihtamaan kallistelemalla. 

Melko nopeasti kun oltiin potkulauta vaihdettu rattaisiin ja poika niihin istutettu niin uni yllätti. Kaivarissa oli muuten tosi ihana kävellä ja nauttia auringonpaisteesta mutta selkä sanoi sopimuksensa yhtäkkiä irti. Aivan jumalaton kipu alaselässä, vasen pohje täydessä krampissa, eikä jalalle voinut varata yhtään painoa ilman tuskaista vihlaisua,eikä tietenkään yhtään särkylääkettä mukana. Viime päivinä jostain syystä on alkanut tuo alaselkä taas temppuilemaan enemmän, ei hyvä. Mutta koska kävellä ei kauheasti pystynyt niin suunnattiin Ursulan terassille kahville nauttimaan auringosta ja rauhasta kun pieni nukkui rattaissa. Ihanaa.

Kotiin päästyä odottelin särkylääkkeen vaikutusta parvekkeella nauttien. Ai miten ihana onkin istuskella omalla parvekkeella aurinkokylvyssä ja lueskella lehtiä. Toukokuun Dekossa oli vielä kaikkia niin ihania ideoita ja kuvia. Ai, että tykkään tuosta valkoisesta sisustuksessa, toimii. Ja kelpaisi.

Pieni kerholainen

Tänään oli ihana ottaa pienet päikkärit sohvalla, kun aurinko lämmitti varpaita auki olevasta parvekkeen ovesta. Poika leikki uudella leikkikeittiöllään ja ruuilla, ja aina välillä tulikin tuomaan äitille vähän hedelmiä, jotta äiti saisi energiaa ja jaksaisi herätä.

Päikkäreiden jälkeen aurinko paistoi vielä niin houkuttelevasti, että päätettin lähteä iltalenkille ja leikkipuistoon tuhlaamaan viimeisiä voimia. Sitkeästi poika jaksoikin juosta ja kiipeillä puistossa, vaikka väsy selkeästi painoi. Tai no, mitä siitä voi päätellä jos kolmesti tippuu keinusta ja kerran kaatuu suorilta jaloilta keinun tönäisystä. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään.

On muuten hauskaa kuulla kerhosta aina palautetta pojan toiminnasta. Poika tuntuu olevan jonkin verran vieraskorea ja käyttäytyvän aika eritavalla kuin vanhempien läsnäollessa. Samaa ollaan tosin kuultu muiltakin, keiden luona L on ollut hoidossa. Esitys alkaa yleensä samantien kun vanhemmat ilmestyy paikalle ja meno menee ihan päättömäksi. Mutta on ihana kuulla, että poika selkeästi viihtyy kerhossa, vaikka aina haettaessa juokseekin iloisena syliin ja on valmis lähtemään kotiin.

Tänään poika oli kuulemma toiminut kerhon poliisina vahtaamalla muiden puuhia ja pitänyt huolen, että ainakin muut toimivat ohjeiden mukaan. Itse kuitenkin oli sitten eväitä syödessä keikkunut tuolilla ja sitten ottanutkin lähempää kontaktia takaraivo edellä lattiaan. Kovin tutun kuuloista, onneksi ei sattunut. Tästä kun oli sitten kyselty, että mites pöydän ääressä pitää olla niin oli selitellyt ummet ja lammet jotain ihan muuta. Hah.