Birthday girl

Tänään on vietetty synttäreitä täällä. Ehkä ei niin perinteisiä, nimittäin kissan synttäreitä. Meillä oli ihan kakku, lahjoja ja vieraita, ihan kunnon synttärit siis. Muutama viikko takaperin kun huomattiin, että kissan synttärit on ihan kohta ja kun tulee täydet pyöreät niin saatiin hauska idea, että niitähän pitää juhlia. Ja kun sovittiin kahvitteluista muutamien kanssa niin olihan se leivottava myös kakku. Kissan synttärit, mikä loistava (teko)syy juustokakulle. Synttärisankari ei tosin itse tätä kakkua herkutellut, vaan sai tänään vähän normaalia enemmän herkkutikkuja ja ison kupillisen katkarapuja normaalin ruoan lisäksi. Meidän kissan suurinta herkkua on siis katkaravut, pakastetut, kuoritut, pienet katkaravut.

 Onnea Nala 10v. <3

Stockholm

Hip hei ja me käytiin taas Tukholmassa risteillen. Alkoi olla melkein jo ikävä laivalle ja Tukholmaan kun onhan viime reissusta ehtinyt vierähtämään jo puolisen vuotta. Viime reissulla käytiin Junibackenissa leikkimässä (linkki) ja mietittiin ennen lähtöä, että pitäisikö tällekin kertaa keksiä jotain tekemistä vai mennäänkö vain pyörimään keskustaan, valittiin jälkimmäinen.

Menomatkalla käytiin tuttuuntapaan laivalla buffassa syömässä ja voi namnam ja mums, oli taas hyvää ja niin ihana istua kaikessa rauhassa syömässä. Istuttiin se koko kaksituntinen buffassa rauhalliseen tahtiin syöden ja ihaillen kaunista auringonlaskua, pätkä välillä piirrellen ja väritellen, välillä tabletilla pelaten. Meillä kävi vielä tuuri pöydän kanssa kun kysyttiin onnistuisiko vaihtaa meille varattu pöytä ikkunapöydäksi ja saatiinkin keulasta ikkunan vierestä iso pyöreä pöytä. Mikäpä sen mukavampaa kun kaunis auringonlasku, paljon hyvää ruokaa mistä valita, jaffaa ja oma perhe, kelpaa.

Tukholmassa osui ihanan keväinen ja mukavan lämmin päivä. Käveltiin alkuun Vanhaan kaupunkiin aamupalalle, mikä ei sitten tällä kertaa osunut siihen terveellisimpään, sillä herkuteltiin juustokakuilla ja poika isolla suklaa muffinssilla. No kerrankos sitä. Kierreltiin Tukholmassa rauhalliseen tahtiin ja nautittiin auringosta ja iltapäivällä bongattiin ystävä lounastreffeille. Lounaalle suunnattiin Östermalmille TGI Fridays:iin, olin halunnut tuonne jo pitkään mutta aina jotenkin paikka jäänyt käymättä. Eikä varmaan tule ihan heti mentyä uudestaan, oli vähän pettymys. Hamppari oli ihan ok mut ei mikään kehuttava. Omassa hampparissa se jauhelihapihvi oli melko paksu ja muutamasta kohdasta jäänyt niin vaaleanpunaiseksi, että jäi syömättä ne kohdat. Muutenkin vielä illalla nousi niitä hampparinmakuja närästyksen avustaman takas suuhun, ei kiva.

Östermalmille mentiin tällä kertaa sen takia, koska muistin jostain, että sieltä löytyy Ladureen myymälä. Vähän toivoin, että sieltä olisi myymälän lisäksi löytynyt myös Ladureen kahvila mutta kiva oli myös tuo myymälä. Päivä alkoi olemaan jo sen verran pitkällä, että ei oltaisi edes ehditty jäädä kahville, sillä edessä oli vielä kävelymatka takas laivalle. Pojalle yllätyksenä haettiin siis pieni boksi macaronseja mukaan, toinen kun niistä tykkää niin älyttömästi.

Päivän aikana käveltiin maissa reilu 8km ja poika käveli sen täysin kitisemättä ja kun sitä olisi voinut kuvitella, että sen jälkeen olisi väsyttänyt niin turha toivo. Laivan lähtiessä käytiin kannella kahvilla ja poika juoksi sen koko ajan kantta ympäri. Vanhemmat vaati saada pienen lepohetken hytissä ja poika malttoi myös hetken olla paikallaan, tosin pelaten mutta kuitenkin. Ilta sitten vierähtikin muuten aika pitkälti leikkihuoneessa, missä poika juoksi muiden lasten kanssa niin, että hiki vaan valui ja posket hehkui punaisina. Mieli tekisi taas jokunen sana kirjoittaa tästä laivan leikkipaikasta ja lähinnä siitä, miten toiset vanhemmat vaan jättävät lapset sinne ja menevät itse mielummin istumaan siihen kahvilan puolelle sen oluen kanssa mutta ehkäpä jokainen jo tietää mun mielipiteen asiasta niin antaa olla. Taas tälläkin risteilyllä nimittäin näkyi muutamia aika hurjia tapauksia, kun kieli juuri ja juuri taipui suussa komentamaan omaa lasta nukkumaan, eikä ihan jalat pystyneet suunnistamaan suoraan, eikä heillä tosiaankaan ollut tietoakaan lastensa puuhista siellä leikkihuoneessa mutta eipä siitä nyt sitten sen enempää.

Kaiken kaikkiaan oli ihan onnistunut reissu, vaikka kaikkea pientä siellä ehtikin sattua, kuten mm. ongelmia hytin kanssa, kinastelua ja kiusaamista leikkipaikalla, eikä poika edes nähnyt koko reissun aikana Ville Viikinkiä, mutta kaikesta huolimatta hyvä mieli jäi ja maku (käytiin vikana aamuna vielä buffassa aamupalalla) ja ehkä sitä kohta vois alkaa jo suunnittelemaan uutta reissua.

Tyttöinhoo

Se pitäisi varmaan vaan uskoa, kun poika sanoo, ettei tykkää tytöistä. Meillä on nyt jo aika pitkään ollu käynnissä tyttöinho, tytöt on ihan yök ja noloja, pelkästään poikien kanssa voi leikkiä. Vaikka aina välillä myös jotkut tytöt käy leikkiseuraksi, ei liian pienet eikä liian tyttömäiset tytöt.

Poika sai tanssikaverilta kutsun synttäreille, tyttöjen synttäreille, muita poikia ei ollu kutsuttu. Samainen tyttö ehti jo aikaisemmin syksyllä suunnitella häitä, mutta meidän poika ei suostunut naimisiin, synttäreille suostui. Suostui jopa lähteä valitsemaan tyttöjen väristä tyttöjen lelua lahjaksi. Synttäreille olis pitäny jäädä yksin muitten kanssa leikkimään mutta kun jo rappukäytävässä viisi vanhempaa tyttöä hyökkäsi vastaanottamaan ainoaa poikaa, niin loppupeleissä me seistiin reilu puolisen tuntia eteisessä keräten rohkeutta ja lopulta poika totesi, että inhoaa tyttöjä ja lähdettiin pois. Viiden tytön kutittelu ja keikistely oli tällä kertaa pojalle liikaa.

Samaisen päivän aamuna poika esitteli meille piirroksiaan ja suunnittelemaansa konetta, tyttöjentuhoamiskonetta. Alkuun olin vähän tätä juttua vastaan, et ei nyt kauhean hyvä juttu kun poika tollasia jo suunnittelee, mutta sit keksin ja tein pojan kanssa diilin. Sovittiin, että hyväksyn koneen jos saan käyttää sitä noin kymmenen vuoden kuluttua. Veikkaan, että tää tyttöinho on sillon jo kaikonnut täysin ja saan hätistellä niitä hurjimpia ehdokkaita tällä pois. Ei ehkä sittenkään niin huono idea ja laite.

Ja parasta oli vielä kun tänään vein pojan kerhoon, niin johan sieltä keinusta eräs tyttö huuteli meidän pätkää seurakseen keinumaan. Samainen tyttö vähän valitteli viime viikolla kun pojat ei ottaneet häntä leikkeihin mukaan ja samainen tyttö, joka jokaisen kerhopäivän jälkeen erikseen meidän pojalle tulee sanomaan "Hei hei L!". Mutta meidän pätkä meni leikkimään poikien kanssa poikienjuttuja.

Muilla kokemuksia tällaisista jutuista? Anyone?

Toimintatorstai

Vaikka fiilikset on jo ihan keväässä niin täytyy silti yrittää vielä hyödyntää viimeiset mahdollisuudet talviurheiluihin. Viime torstaina kun oltiin käyty siellä ystiksissä niin mentiin Jääpuistoon luistelemaan, tai oikeastaan vaan poika meistä oli luistimilla. Käytiin niin sanotusti hakemassa Jääpuiston jäiltä alkulämmöt kun illalla mentiin kattomaan Jäähallille Hifk:n peliä.

Pojan luistelussa on tänä talvena tapahtunut ihan hurjasti edistymistä, vaikka talven aikana ei nyt ihan niin kauhean paljoa ole kuitenkaan ehditty harjoittelemaan. Poika tykkää Jääpuistossa mennä sen telineen kanssa, koska sillon pääsee menemään paljon kovempaan, mutta tällä kertaa uskalsi myös kiertää kenttää ilman tukea ja hienosti meni. Vauhtikierrosten väliin aina välillä kierros ilman tukea ja luistelu alkoi luonnistua jo aika kivasti, tasapaino ja potku löytyi jo tosi kivasti. Ja siitähän poika vasta innostui kun huomasi, että jäällä oli jonkun verran ulkomaalaisia turisteja, ketkä selvästi oli ihan ensimmäisiä kertoja elämässään jäällä luistimilla harjoittelemassa ja menivät aika varovasti haparoiden, kun poika sitten pääsi reiluna jätkänä esittelemään omia taitojaan toisten edessä.

Ennen Jääpuistoa käytiin jo Stockan palvelupisteellä kysymässä pt-lippua Hifk:n peliin mutta täti tiskin takana väitti kiven kovaan, että kaikki pt-paikat on loppuunmyyty. Ei ihan jaksettua uskoa sitä väitöstä ja niinpä J soitti vielä Lippupalveluun. Lippuja oli vielä jäljellä viisi, mutta koska pelin alkuun oli niin vähän aikaa jäljellä niin lippua ei saanut enää varattua, vaan ainut vaihtoehto oli mennä ostamaan lippu ovelta. Lippupalvelusta ihmettelivät myös aika paljon, miksi Stockan palvelupisteellä oli väitetty lippujen loppuneen. No, mutta onneksi ei siis uskottu sitä tätiä ja saatiinkin lippu ovelta ja päästiin katsomaan peliä. Lätkämatsi ei jaksanut pätkää kiinnostaa kun sen kymmenisen minuuttia ja sen jälkeen poika viihtyi tabletilla pelaten vähän sivummassa. Ite taas tykkäsin, että oli hyvä peli ja ainahan on kiva käydä katsomassa kun oma jengi voittaa.