Päivän nollaus

Eilen oltiin päivällä pojan kaverin synttäreillä, minä ja poika kahdestaan kun J ei sinne pyörätuolilla pääse. Kysyin pojalta uskaltaisiko jäädä itsekseen juhliin, mutta kun kavereita ei oltu pitkiin aikoihin nähty ja kaikki muut vieraat oli myös ihan tuntemattomia niin ei poika halunnut jäädä itsekseen sinne, jäin siis kahville (kuten myös pyydettiinkin). Ite en oo lähellekään niin sosiaalinen ja puhelias kun poika isänsä kanssa ovat ja niinpä nuo tilanteet missä en tunne käytännössä ketään on ihan kamalia ja vaivaannuttavia. Synttärisankarin vanhemmat on kyllä tuttuja ja yhden aikuisista vieraista olin nähnyt ennenkin mutta muuten kaikki ihan vieraita, mutta ne kaikki muut tunsivat kyllä toisensa. Tiedättekö kun tuntuu, että tuut ihan eri planeetalta kun kaikki muut, ei yhtään samantyylisiä. Muilla juttu luisti tuttavalliseen tyyliin mutta itselle aiheet olivat sellaisia, ettei oikein luontevasti päässyt juttuun mukaan, niinpä päätin antaa vaan olla. Pari tuntia meni varjossa istuskellessa ja kahvia hörppiessä useampi kupillinen. Ihan tuppisuuna en siis kuitenkaan tätä koko aikaa istunut, vaan kyllä jotain pientä juttua aina välillä siinä oli. Poika kuitenkin viihtyi synttäreillä ja tuli kaikkien kanssa toimeen, sehän se tärkeintä on.

Illalla oli polttava tarve päästä vielä liikkeelle ja mentiin koko perheen voimin Munkkaan iltakahville ja nauttimaan aurinkoisesta illasta. Haettiin isot kahvit Cafe Torpanrannasta ja mentiin istuskelemaan siihen viereisille kallioille, missä poika sai samalla juosta ja hyppiä. Pari tuntia meni siinä ilta-auringossa ja kauniissa auringonlaskussa ihan hujauksessa, huomattavasti nopeammin kuin päivällä. Oikein onnistunut päivän nollaus ja niin kaunis auringonlasku. Hurjaa muuten, miten aikaisin aurinko on jo alkanut laskemaan ja ilta viilenemään, kunnon muistutuksia lähestyvästä syksystä.

Friday night fun

En oo koskaan...
...käynyt kesällä lätkämatsissa
...käyny lätkämatsissa shortseissa
...käyny lätkämatsissa hellepäivänä
...käyny seuraamassa CHL-peliä
...käyny koskaan Barona areenalla asiakkaana (ja siellä töissä ollessa se oli vielä LänsiAuto areena)
...katsonut lätkämatsia ihan siitä jääntasolta kaukalon vierestä
...pukenut paksua kaulahuivia ja shortseja yhtä aikaa

Ja nyt oon tehnyt ja kokenut kaiken tuon!

Perjantai-iltaa tosiaan vietettiin kovasti edellisistä poiketen ja käytiin pitkästä aikaa lätkämatsissa. Oli tosi kiva päästä pitkästä aikaa lätkämatsiin ja matsissa huomasi hyvin, miten jo oli vähän ikävä sitä fiilistä. Hifk:lla oli eka CHL-peli Sc Berniä vastaan Barona areenalla, niin nyt tuli myös hyvä syy lähteä käymään tuolla Barona areenalla. Oon joskus ollut tuolla hallilla töissä mutta silloin halli vielä kulki LänsiAuto areenan nimellä, eikä sillon tullut juurikaan niihin katsomoihin perehdyttyä, joten käynti oli aikalailla uusi kokemus. Ihan uutta oli myös kun päästiin seuraamaan matsia ihan siitä jääntasolta kaukalon reunan vierestä melkein maalivahdin takaa. Pelin näki ihan eritavalla tuosta kulmasta ja kun vieressä oli vielä IFK:n fanikatsomo niin fiiliskin oli ihan mukana. Ottaen huomioon, että peli pelattiin näin aurinkoisena ja helteisenä kesäperjantai-iltana niin oli väkeäkin ihan kivasti, reilut 2900. Samantien tuli myös kova polte päästä pian uudestaan lätkämatsiin, onneksi kausi on vasta käynnistymässä ja pelejä edessä vaikka kuinka paljon.

Ihan törkeän kiva perjantai-ilta! Ja oli muuten vielä lapsivapaa (sen matsin ajan), jei!

Smiley on the sky

Tää viikonloppu on menny enemmän ja vähemmän seuraillessa Finland International Airshow:ta, mikä on järjestetty Malmin lentokentällä. Meiltä ei tohon Malmin kentälle ole pitkä matka ja kun asutaan vielä ylimmässä kerroksessa ja parveke suunnattuna tässä suhteessa juuri oikeaan suuntaan, niin ollaan saatu omalta parvekkeelta nauttia lentokoneiden harjoitteluista ja hienoista näytöksistä.

Vaikka partsilta näkyykin hyvin niin silti perjantaina mentiin katsomaan Hornetin harjoituksia Malmin kentälle, kun sinne oli vapaa pääsy. Eilen käytiin taas katsomassa tuota Hornetin esitystä Malmin kentän lähettyvillä, minne oli muitakin uteliaita kertynyt esitystä seuraamaan. Tänään taas mentiin esitystä seuraamaan tuohon lähelle sillan päälle, mistä näki myös hyvin ja minne myös oli kertynyt katsojia reippaasti. Ja olihan se nyt ihan mielettömän upeaa seurattavaa. Ja se ääni, wow! Poika ei tosin kiinnostunut pätkän vertaa lentokoneiden seuraamisesta, valitti vaan äänestä ja siitä miten tylsää on. Oikea päivänsäde!

Lentsikoiden lisäks tänä viikonloppuna on myös vihdoin saatu kotona siivottua, kun jotenkin se siivoaminen aina näin kesällä jää kun rantsu ja ulkona oleminen houkuttaa enemmän. Sen lisäksi pitkästä aikaa tuli leivottua. Nopeasti kauppareissulla googlasin kuningatarpiirakan reseptin ja sen mukaan sitten tein sellaisen. Tosin piirakan kanssa oli aika hurjia ongelmia saada se hyytymään keskeltä ja olin ihan varma, että piirakka meni täysin pilalle. Uunista oton jälkeen kuningatarpiirakka ei näyttänyt mitenkään houkuttelevalle ja mitenkään kuningartamaiselle, joten siitä ei edes halunnut ottaa kuvaa. Mutta taas se huomattiin, ulkonäkö voi pettää, piirakka nimittäin maistui niin hyvälle, eikä siitä sen kahvitteluhetken jälkeen jäänyt mitään jäljelle, se meni siinä kerralla. Ja ei, ei ihan kolmistaan sitä kuitenkaan tuhottu, meitä oli muitakin.

Käytiin myös tänään päivällä kaupungilla pyörähtämässä ja Narikkatorilla Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla. Houkutuksia markkinoilla oli jonkun verran, kaikenlaisia herkkuja olisi tehnyt mieli maistella mutta tyydyttiin vain herkuttelemaan letuilla ja kahvilla.

Nyt muuten huomaa hyvin, että kesä alkaa kesä vetelemään viimesiään, vaikka ilmat ei siltä vaikutakaan, kun ensi viikolla taas alkaa pojan uimakoulu ja kerhon alkuunkin on enää kaksi viikkoa, vai saako sanoa, että vielä kaksi viikkoa? Toisaalta odotan kovasti sitä kerhon alkua, poika saa taas vähän tekemistä ja leikkiseuraa, sekä saadaan vähän aikaa erillään mutta samalla kerhon alku vähän ahdistaa kun se tietää taas kesän loppua ja sitä kellotetun arjen alkamista. Kesä meni vauhdilla vähän niinkun huomaamatta ja kiva nähdä mitä syksy tuo tullessaan, vai mennäänkö samalla vauhdilla myös syksy läpi.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille! <3

Rantsupäiviä

On se vaan niin mahtavaa kun se kesä nyt oikeasti vihdoin tuli, ainakin tänne Etelä-Suomeen. Viime viikolla käytiin kahtena päivänä rantsuilemassa ja nyt se viime kesän suosikki rantsu on löytänyt itselleen haastajan kun ollaan käyty Vuosaaressa Aurinkolahdessa. Aika kiva paikka ja vaikka rannalla on ollut paljon muitakin niin hyvin on sekaan mahtunut, eikä ole silti tarvinnut laittaa pyyhkeitä ihan toisiinsa kiinni.

Merivesi on kuitenkin sen verran kylmää, että vaikka yleensä poikaa ei meinaa saada vedestä ollenkaan pois niin nyt hyvä kun haluaa edes mennä veteen. Muutaman kerran on käynyt uimassa mutta muuten hiekkaleikit siinä rantavedessä on vienyt ihan kirkkaasti voiton. Ja vaikka rantsussa on lämmin ollutkin niin ei siellä silti niin kuuma ole oikein ollut että itselläkään olisi edes mieleen tullut lähteä kastautumaan. Varpaat oon muutaman kerran käynyt kastelemassa merivedessä ja se on saanut riittää, ei houkuta.

Aurinkolahti on ollut nyt tosi kiva löytö meiltä tälle kesälle. En tiedä, miten ei olla aikaisemmin tuonne niin eksytty, vaikka paikasta ollaan kyllä tiedetty ja ohi aina joskus ajettu. Onneksi sääennusteet lupailee vielä rantsukelejä jatkossakin niin pääsee vielä rantsuilemaan lisää. Tänä kesänä kun jokainen lämmin ja aurinkoinen päivä pitää nähtävästi hyödyntää kun niitä ei liian montaa ole tälle kesälle osunut.

Asuntomessut 2015

Viime vuonna käytiin Jyväskylässä asuntomessuilla niiden ensimmäisenä päivänä ja tänä vuonna käytiin tuolla Vantaan asuntomessuilla viimeisenä päivänä elikkäs nyt viime sunnuntaina. Jotenkin ajattelin, etten tänä vuonna ottaisi messuilla kuvia niin paljoa mutta kyllä niitä silti tuntui kertyvän taas. Joten satunnaista kuvasatoa asuntomessuilta olisi tässä luvassa.

Vaikka aikaa olisi ollut ihan riittävästi niin kaikki kohteita ei kierretty, ei vaan iskenyt. Löysin asunnoista paljon kivoja yksittäisiä juttuja, mutta kokonaisuudessaan ei oikein iskenyt. Yksi iso asia mikä itseäni eniten siellä ahdisti oli se yksityisyyden puute, kun yhdistetään ihan vierekkäin olevat talot sekä isot avonaiset ikkunat. Ajatus isoista ikkunoista on todella ihana mutta silloin se vaatii sen, ettei naapureita ole ihan vieressä, eikä tarvitse pelätä uteliaita ohikulkijoita kurkkimassa sisälle, kotona pitää saada olla rauhassa.

Tänä vuonna esteettömyys ei todellakaan ollut teemana asuntomessuilla. Viime vuonna Jyväskylässä päästiin moniin kohteisiin helposti pyörätuolin kanssa joko ramppeja tai liikuteltavia luiskia pitkin, tänä vuonna ne olivat todella harvassa. Useimpiin kohteisiin oli etuovella muutama rappunen, ilman mitään luiskia, ramppeja tai apuja. Muutamassa kohteessa nähtiin seinän vieressä liikuteltavat luiskat mutta kun ei niissä kukaan tullut auttamaan niin kävi nopeammin kiskoa pyörätuoli niistä parista rapusta kun lähteä niitä luiskia siirtelemään. J:llä messut meni siis osittain siinä ulkopuolella odotellessa ja useat messuvierailijat kävikin kyselemässä, että onko pyörätuolilla päässyt mihinkään kun niin huonosti on otettu huomioon. Koko alueelta löydettiin kaksi yksikerroksista kohdetta, sekä yksi kohde missä oli invahissi, mitä tosin ei saanut käyttää. Tämä invahissillinen kohde tosin osoitti, että ehkä se kaksikerroksinen ei sittenkään olisi meillä ihan täysin mahdoton ajatus, mikäli hissin saisi myös laitettua yhtä sulavasti sinne asuntoon.

Kohteissa oli paljon kaikkea kivaa, luksusta, paljon hienoa ja paljon avaruutta, mutta omaan makuun monesti käytännöllisyys puuttui, sekä asuntojen mittasuhteet oli jotenkin oudot. Messuilta löytyi myös hirsitaloja, mitkä olivat kyllä kauniita mutta mieleen tuli enemmän joku loma-asunto Pohjois-Suomesta kun koti Etelä-Suomesta (Stadilaisen ahdasmielisyyttä), ei siis toiminut. Kasarikoti oli ehdottomasti messujen positiivisia kohteita, vaikka ei suoranainen messukohde ollutkaan. Vaikka en 80-luvulta ihan hirveästi mitään muista niin melko tutulta tuolla kasarikodissa näytti, paljon muistin ja tunnistin, sekä paljon tuli muistoja mieleen. Tosi hauska.

Se, että käytiin asuntomessuilla myös tänä vuonna ei harmita yhtään, oli kiva käydä, mutta onneksi meillä oli vapaaliput tuonne, sillä jos tuosta olisi joutunut sen lipun maksamaan niin sitten olisi harmittanut.