torstai 26. toukokuuta 2016

Voihan vappu

Tänä vuonna vapusta ei jäänyt kauheasti kerrottavaa. Jotenkin taas (aina se sama virsi) ei tullut yhtään suunniteltua vappua etukäteen, vaan havahduin koko vappuun vasta samalla viikolla kun vappu jo oli. Toisaalta samapa tuo, ehkä ihan hyvä, ettei mitään suurempia suunnitelmia ollut kun se järkyttävä kurkkukipu iski just edellisenä yönä. Jotenkin automaattisesti luotin, että kurkkukipu menee tietysti hetkessä ohi ja niinpä kaupasta käytiin ostamassa jääkaappi täyteen herkkuja, että vappupäivänä voidan tehdä kunnon herkkubrunssi kotona.


Vappuaattona meidän vapunjuhlinta oli vappupallojen oston lisäksi lähinnä siinä, että käytiin Linnanmäellä alkuillasta muutama tunti pyörimässä ilmaisissa laitteissa ja ravitsevalla illallisella, eli Lintsin makkaraperunoilla. Lintsillä oli myös esiintymässä joku lasten bändi, Rokki-Kokki Duo, mitä käytiin myös muutama biisi kuuntelemassa. Ihan uusi juttu meille tuo, mutta L tykkäsi kun oli tuttuja lauluja. Innostui jopa sen verran, että meni muiden lasten mukana hakemaan nimmareita kun bändi niitä jakoi. Naurettiin vaan J:n kanssa siitä taaenpaa sitä miten hienosti bändin puolelta kaikki pienet fanittajat huomioitiin...tai sitten ei. En ihan tiennyt, että nauraako vai suuttuako kun L ei saanut edes katsetta kun lavalta lätkäistiin vaan tuo kortti käteen mihin oli valmiiksi joku nimmari sutattu, ei vilkastu päin eikä osoitettu korttia ja nimmaria kenellekään, niinkun muutamille muille siinä vieressä. No kortti sai pojalta ihan yhtä paljon huomiota ja kiinnostusta myöhemmin.






Vappupäivänä ei ollut yhtään kiva herätä kauniiseen auringonpaisteeseen, sillä kurkkukipu oli pahentunut ihan hurjasti ja olo heikentynyt. Heti heräämisen jälkeen jo tiesi, että kaikki kivat suunnitelmat brunssista ja ulkoilusta kauniissa auringonpaisteessa voi unohtaa ja pisin mihin minä sängystä matkustin oli kurkkupastillien ja särkylääkkeiden kanssa sohvalle. Laitoin vielä verhot takasin kiinni, koska kiukutti ihan huolella, ettei kunto kestänyt tehdä mitään vaan teki mieli itkeä joka kerta kun joutui nielaisemaan. Vappupäivästä ei siis tänä vuonna jäänyt todellakaan mitään muisteltavaa. Seuraava viikko meni vielä melko pitkälle kurkkukivusta kärsien, mutta onneksi loppuviikkoa kohden olo alkoi helpottamaan ja kurkku kesti nielaista muutakin kun teetä, imeskeltyjä kurkkupastilleja ja jäätelöä. Jeih.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti