sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannus meni...onneksi

Juhannusreissusta palattu turvallisesti mutta tänä vuonna ei ehkä voi sanoa, että onnellisena. Vaikka toisaalta kyllä onnellinen tästä kotiin pääsystä. Viikonloppu oli nimittäin aika tuskaista vääntämistä tuon uhmakkaan kanssa, tappelua aamusta iltaan jokaisesta asiasta, eikä päivät todellakaan mennyt niinkuin olin omassa päässäni ne romantisoinut menevän.


J:n kanssa naureskeltiin pari päivää ennen juhannusta, että nyt kun on suunniteltu kivaa reissua niin nythän sitten pidetään hauskaa, pidetään vaikka väkisin. Ja siltä se välillä myös tuntui. Onneksi aika kultaa kuitenkin muistot ja nyt luotankin täysin siihen.


Enempää en tässä nyt lähde ruotimaan juhannusta läpi, kun en ole vielä saanut kuviakaan purettua kameralta. Tässä kuitenkin muutama puhelimelta löytynyt kuva matkan varrelta. Onneksi sentään näiden perusteella näyttäisi, että olisi voinut olla ihan kivaakin. Niin, ja oltiin siis viikonloppu Turussa. Turussa meillä oli varattuna majoitus mutta aika paljon aikaa vietettiin silti Naantalissa ja lauantai meni lähinnä Muumimaailmassa.


Ja okei, ei se viikonloppu nyt ihan niin täysin mennyt penkin alle, oli siellä kivojakin hetkiä. Nyt vaan ketuttaa sen verran, kun oon saanu vielä illan kuunnella tuolta uhmakkaan suusta huutoa "Äiti on tyhmä, äiti on tuhma, äiti on tyhmä, äiti on tuhma..."

Ei kauheasti kärsitty juhannusruuhkista :)
Jäätelö-överit Cafe Torpanrannassa kotiinpaluun kunniaks :D

Hiphei ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Kaunis ilma ja kaunis mieli! <3

torstai 20. kesäkuuta 2013

Hyvää Juhannusta!

Ihanan aurinkoista ja riemukasta Juhannusta kaikille!! 

Muistakaa olla kilttejä toisillenne, huolehtikaa toisistanne, uimaan jalat edellä ja sepalukset kiinni vesillä. Niin ja tietysti syödä hyvin ja nauttia kesästä! <3

Meidän perhe lähtee vasta huomenna Juhannuksen viettoon ja katsellaan sitten viikonlopun jälkeen, että mitä saatiin aikaiseksi. :)

I did it (finally!)

Vihdoin sain tehtyä sen mitä kauan oon jo suunnitellut, ajettua nimittäin mun fillarin vanhempien luota himaan. Ostin joskus toukokuun alussa itelleni fillarin ja saatiin siihen sit tuttujen kautta ilmaseks toi lastenistuin. Isä ja J laittoi sen lastenpenkin siihen kiinni ja sen jälkeen ei pyörä mahtunutkaan autoon eli se oli poljettava kotiin. Ennen tätä kokemusta pyöräilystä ja välittämättä niistä muutamista pienen pienistä testiajoista, oon viimeks polkenut fillarilla joskus reilu kymmenen vuotta sitten. Eli voitte vaan kuvitella miten luonteva olo siinä satulan päällä istuessa oli. Nyt vielä edessä oli (Google mapsin mukaan) reilu kymmenen kilsan lenkki kotiin ja kyydissä yksi pieni poika. Enkä tietenkään ikinä ennen oo ajanu fillaria niin et siinä olis lapsi kyydissä.


Selvittiin L:n kanssa kuitenkin hengissä reissusta, ei kaaduttu, ei sekoiltu, ei edes pahemmin eksytty. Kädet kipeinä edellisen päivän kuntosalista ja reidet hapotti jo niistä harjotuspyrähdyksistä ennen kun lähdettiin itse ajosuoritukseen eli loistavat lähtökohdat. Jostain syystä kuitenkin meille matkaa kertyi reilu 15 km sen n. 11km sijaan, ups. No, mikäs siinä kun on niin kiva pyöräillä kuolla janoon ja kuumuuteen jalkojen hapottaessa ja käsien krampatessa. Kaiken huippu oli vielä kun L nukahti siihen selän taakse!!! Jätkä vielä väkisin halusi ottaa mummilaan mukaan hiekkaleluja ja ne piti saada myös samantien takas himaan, joten loppumatkan pyöräilin täysin läkähtyneenä nukkuva poika selän takana ja hiekkalelupussi (vielä sellanen suht heikko verkkokassi) kädessä. Kaikille ohiajaneille autoilijoille siis tiedoksi, se poika ei nuokkunut tajuttomana siinä vaan ihan oikeesti nukkui.


Koska himaan päästyä ilma oli vieläkin (katkerana vieläkin edellisen päivän ylläri iltapäiväsateesta) lämmin ja aurinkoinen, niin suunnaksi Mustikkamaan rantsu. Saatiin paikka taas sieltä pieneltä sivummalla olevasta rannasta ja vaikka nyt ei ihan itsekseen siellä oltu, niin rauhassa kuitenkin sai olla. L otti täysin ilon irti siitä vedessä ja vedellä leikkimisestä, ettei taaskaan meinannut millään malttaa lähteä kotiin.


Olin muuten ihan täysin unohtanut miten loistavia rantsueväitä noi juotavat jugurtit on. Meillä oli kaikille omat Danonen Vitalineat ja hyvin maistui, sekä nälkä lähti hyvin.


Ja niinkun kuvista on joku saattanut huomata, että en valehdellut kun joskus aikaisemmin veikkasin kulkevani koko kesän noissa Desigualin housuissa. Ne vaan on niin ihanat jalassa, ettei muut vaihtoehdot enää oikein houkuta. Lakkasin vielä varpaankynnet Desigualilta joskus aikoinaan saadulla sinisellä kynsilakalle niin on sävysävyyn. ;)

Housut Desigual, Toppi H&M (viime kevään Jenkkien reissulta) ja lasit Ralph


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Keltaista ja vihreää lapsen päälle

Oon ihan täysin ihastunut tän kevään ja kesän aikana väreissä keltaiseen ja vihreään ja ennestään myös sininen on suosiossa. Pukeutumisessa (ja sisustuksessa) myös raidat on mieleen. Ja koska itselle ei ehkä ihan kaikkia värejä osaa tai uskalla kokeilla, niin katselen sitten lastenvaatteita näissä väreissä ja kuvioissa.

Stockan kesäalessa on paljon lastenvaatteita -40% ja sieltä poimin muutamia omaa silmää miellyttäviä juttuja mitä voisin pojalle ottaa päälle puettavaksi ja kaappiin nätisti roikkumaan. Noi teepparit on vielä lasten pukeutumisessa (varsinkin) se mun heikoin kohta ja senpä takia meidän pojalla on ihan miljoona t-paitaa. Toisaalta se on kyllä hyvä juttu, niitä nimittäin toisina päivinä kuluu useampiakin. Meillähän L on vielä tarkka siitä minkä paidan laittaa päällensä minäkin päivänä ja minkä värisenä. Pukeutumisen haasteita jo kolme vuotiaana, rankkaa.

Huppari Name It, Pikeepaidat Tommy Hilfiger, Keltainen pikeepaita Tommy Hilfiger,
Keltaiset shortsit Benetton , Apinapaidat Bogi, Raidalliset t-paidat Cube Co., Ruudulliset shortsit Bogi.




































Sandaalit Imac, Takki Benetton, Takki Reima

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kenen idea se sade oli?

Tiedättekö kun omasta mielestä teet maailman pahinta ruokaa, kun mikään siinä ei tunnu onnistuvan. Silti tapahtuu jotain outoa, ruokaa ei jää jäljelle murustakaan, ehkäpä loppuu jopa hieman kesken ja kaiken kukkuraksi maistui tosi hyvälle. En muista millon viimeksi poika olisi niin innoissaan lapannut ruokaa suuhunsa ja pyytänyt jopa lisää (toki voi olla, että oltiin vaan pidetty poikaa riittävän kauan ruoatta ja nälkä oli jo niin kova että mikä vaan kelpasi!).


Tänään ei muutenkaan oo ollu ehkä se onnistunein päivä. Aamupäivällä kun suunnattiin kuntosalille aurinko paistoi lämpimästi ja kirkkaasti. Ajatuksena, että salin jälkeen nopea suihku ja vähän jotain ruokaa, pyyhkeet kassiin ja suunnataan rantsuun. Autolle mentäessä oli jo epäilyttäviä pilviä näkyvillä mutta luottavaisina kauppaan ostamaan eväitä rantaan. Samalla kun kävelin kaupasta ulos tuli taivaalta ekat vesipisarat. Vesisade loppui sitten vähän sen jälkeen kun oltiin parin tunnin autolla pyörimisen jälkeen päästy takaisin himaan. Ja tottakai se aurinko sitten koko loppuillan paistoi suoraan telkkariin. No, saipa poika ainakin hyvät päikkärit nukuttua autossa ja saatiin käytyä sitten uudestaan kaupassa ihan rauhassa.


Mutta tosiaan on alettu käymään myös salilla. Nyt muutama kerta jo takana ja innostus on ihan huikea, mieli tekisi käydä melkein joka päivä. Toi on tosi pieni sali, mutta en valita ollenkaan sillä saadaan käydä ilmaiseksi ja tähän asti on käyty siellä aina niin ettei muita ole ollut paikalla. Nyt vaan yritetään kovasti senttejä vähentää ja painoa pudottaa, eikä se puhdas voima ja kestävyyskään pahaksi olisi. Aika varovasti tosin pitää kuitenkin tehdä näin alkuun, toi alaselkä kun on hieman arveluttavan oloinen ja vaatii rauhallista vahvistusta.


On muuten ollut masentavaa huomata, että kahden kilometrin soudulla saa kulutettua vain noin 100 kaloria, todella masentavaa. Toisaalta nyt tulee katsottua (varsinkin kaikista herkuista) noita kaloreita ja mietittyä, että onko sen rääkin arvoista. En nimittäin ole koskaan aikasemmin mitenkään suuremmin miettinyt noita kaloreiden määriä ja, että miten tuskaista niitä olisi kuluttaa. Eli oltaisiinko nyt oikeilla jäljillä? :)

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Märkä sadepäivä

Kerrankin sain loistokkaan idean sadepäivän kuluksi, nimittäin uimaan Mäkelänrinteeseen. En ollu kertaakaan aikasemmin tuolla käynyt, joten pitihän vahinko jo korjata. Tiedättekö kun suunnittelet kivaa päivää lapsen kanssa ja romantisoit kaiken mielessäsi, niin miten se todellisuus voi sitten tuntua hieman erilaiselta. Sovittiin pojan kanssa jo eilen, että lähdetään uimaan ja hän oli aivan innoissaan. Ensimmäinen vääntö kuitenkin tuli jo aamulla kotona kun oli aika lähteä, joku ei halunnutkaan vaihtaa yökkäriä päivävaatteisiin. Hei, loistokas päivä siis tiedossa!


Uinti meni itsessään ihan kivasti, hypittiin edes takaisin kolmessa eri altaassa, aina siinä toisessa altaassa kun olisi ollut parempi. Sen verran jopa nautiskeltiin ja rauhoituttiin, että käytiin vesihieronnassa, ah. Jopa L jaksoi olla sen viitisen minuuttia suurin piirtein aloillaan. Mutta siis allasosastolla viihdyttiin hieman reilu tunti, ehkä kauemminkin olisi voitu olla mutta altaat alkoi täyttyä hieman isommista lapsista keillä oli sporttileiri käynnissä.


Pukuhuoneessa L sitten vuorostaan hauskuutti mummoja antamalla äitille tiukkaa palautetta siitä kun eväinä ei ollut nakkeja vaan rusinoita, "Huomenna kyllä tullaan nakkien kanssa tänne!". Samalla muuten yksi rouvista kehui L:n ulosantia, että poika puhuu ikäisekseen erittäin selkeästi ja laajalla sanavarastolla. Kyllä muuten tuntui hyvälle tuo palaute. Jes, ollaan edes jossain onnistuttu?


Yksi mikä tosin oli outoa, että tämä samainen rouva vähän valitteli siinä kun altaassa ja lattioilla oli niin paljon irtohiuksia. Paheksuntaa häneltä sai naiset ketkä ovat altaassa pitkät hiukset auki (itsellä siis aina hiukset altaassa kasteltuina ja kiinni -opittua vauvauinnista!) ja meikit naamassa uivat. Mutta rouvalla itsellään oli kuitenkin rajaukset silmissä. Joku epäkohta tässä?


Mutta uintireissu oli oikein kiva, Mäkelänrinne oikein positiivinen kokemus ja yksi mukava lisä oli vielä ne pullakahvit siinä kahviossa uinnin jälkeen. Ensi viikolle suunniteltiinkin seuraavaa käyntiä ja J lupasi silloin myös lähteä altaaseen. Kiva vaan nyt innostua käymään tuolla uimassa, kun paikka menee kohta heinäkuuksi kiinni, höh.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Korkeasaaressa dinosauruksia etsimässä

Lauataina aamulla sain päähänpiston Korkeasaaresta ja niinpä me vietettiin iltapäivää siellä, sain nimittäin J:n yllättävän helposti ympäripuhuttua tähän (myönsi itsekin olleensa aika helppo vaikka yritti vastustaa). L oli niin innoissaan eläintarhaan lähdöstä, että uhosi löytävänsä jopa dinosauruksia sieltä.

Ilma oli tällaiseen päivään aika kohdillaan. Vaikka välillä tuntuikin, että tuuli veisi hiukset päästä mutta muuten oli sopivan viileää, että eläimet jaksoivat olla hereillä mutta riittävän lämmin, että itse tarkeni ilman toppavaatteita.



Nähtiinkin päivän aikana eläimiä aika kivasti ja tälläkin kertaa saatiin nähdä saukot vauhtipäällä. Alan vahvasti epäillä, että noi saukot on vasta tän vuoden alussa tuotu tonne tarhaan ja aikaisemmin siellä on vaan lukenut "saukko" tyhjässä aitauksessa.


En muista oonko ennen nähnyt karhuja uimassa mutta nyt sekin on nähty ja koettu, huikeeta. Karhun uinnin jälkeen jäätiin J:n kanssa miettimään muita vastaanvanlaisia muistoja Korkeasaaresta ja kyllähän niitä muutamia löytyi, mm. tiikeri uima-altaassa ja kerran kun tiikeri nousi takajaloille karjumaan sitä aitaa vasten, se oli muuten hiukan jännää.


Vaikka Korkeasaarta tulee aina vähäteltyä ja moitittua niin silti tykkään siellä käydä viettämässä päivää ja katselemassa eläimiä, ja sieltä niitä hienoja muistojakin riittää. Nytkin meillä oli aivan loistava päivä siellä ja uusia kokemuksia rikkaampana lähdettiin pois. L oli muuten tällä kertaa kokonaan ilman rattaita liikkeellä ja hienosti jaksoi sen nelisen tuntia viipottaa ympäri saarta. Ja kuten viime reissun jälkeen ( "Tuolla on eläimiä, let's go") veikkaan taas ettei tämä jäänyt tämän vuoden viimeiseksi käynniksi tuolla saarella. Mitäs luulette?

Housut Desigual, paita de.corp (Esprit), huivi Esprit, kengät H&M, lasit Ralph Lauren, laukku Esprit

Aurinkoista alkavaa viikkoa ja Juhannuksen odotusta! <3