Kesän pieniä helmiä

Mä oon niin jo luovuttanut tän kesän suhteen, fiilikset on jo ihan täysin syksyssä. Ja niin on kyllä ilmakin tällä hetkellä, joten ei ihme. Kesällä ei kauheasti ehtinyt istumaan koneen ääressä mutta nyt kun ulkona sataa vettä ja on synkän harmaata, on taas hyvää aikaa ottaa kone syliin ja vaikka päivittää vähän blogia.

Kesään mahtui taas niin paljon kaikkea kivaa, ihan törkeän siistejä juttuja ja olis ihana käydä niitä kaikkia täällä yksitellen läpi mutta en aikonut kuitenkaan koko syksyä istua koneen ääressä, joten tässä nyt muutamia pieniä kesäisiä juttuja meidän kesältä.

Kesään kuuluu ehdottomasti Kauppatorilla käynti. Tänä kesänä ei montaa kertaa tullut käytyä Kauppatorilla mutta onneksi edes muutama. Aurinkoinen kesäpäivä, kauppatorin kuhina, se lempikahvila, yksi parhaista lihapiirakoista ikinä ja kuppi kahvia, ihan parasta. Kesällä sovittiin yhtenä päivänä treffit kauppatorille mummin ja vaarin kanssa, sovittiin että käydään lihapiirakoilla ja kahvilla. Aurinko lämmitti kivasti siinä kahvia hörppiessä, mihinkään ei ollut kiire, idea ilmoille ja sitten istuttiin jo valmiina lähtemään pariksi tunniksi merelle kiertämään Helsinkiä. Helsinkiä on kiva käydä katsomassa aina välillä mereltä päin, mutta ens kerralla täytyy jo vaihtaa laivaa ja reittiä, sillä tuo alkaa olemaan jo liian tuttu.

Kesällä käytiin pojan kanssa kolmesti kesäteatterissa ja kaksi niistä kerroista oli täällä Stadissa. Puotilan kesäteatterissa käytiin katsomassa Saapasjalkakissaa, mikä oli hyvin viihdyttävä ja hauska. Kesäteatteriin yhdistettiin vielä rantsuilua ja käytiin ekaa kertaa kokeilemassa Rastilan uimarantaa siinä melkein vieressä. Jos kesällä on rantsuiluun sopiva päivä niin silloinhan ei voi olla muuta kun hyvä päivä. Rastilan uimarantakin oli ihan jees mutta ei se suosikkeihin päässyt, eikä siellä itseasiassa enää uudestaan tullut käytyä.

Toinen kesäteatteri oli Tervesaaren kesäteatterissa esitetty (ja kai vieläkin esitettävä) Känkkäränkkä. Känkkäränkässä aihe itsessään oli ihan loistava ja esitys oli kivan vauhdikas ja lisäjuttu esityksessä oli ehdottomasti ne kaikki vauhdikkaat ja taitavat sirkustemput. Vaikka Känkkäränkkä oli pääpiirteittäin hauska ja siinä sai nauraa niin on myönnettävä, että sieltä löytyi myös kohtia mitkä aiheutti pienen piston rinnassa ja mitkä meni jopa vähän ihonalle. Poika tykkäsi esityksestä ja naureskeli esityksen jälkeen ihmetellen, että mikäköhön sitä känkkäränkkää oikein vaivasi kun niin kiukutteli. Niinpä, sitä on monesti kotonakin ihmetelty, ihan tuota samaa. Mutta jos vähänkin kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti mennä vielä Tervasaareen esitystä katsomaan jos ilmat vaan sallii.

Näissä molemmissa kesäteattereissa oli kiva, että vaikka olivat selkeästi suunnattu nuorelle yleisölle, niin esitykset ei ollut aikuiselle tylsää seurattavaa, vaan myös aikuiset oli otettu huomioon. Molemmissa esityksissä, varsinkin Saapasjalkakissassa oli paljon pieniä juttuja, mitkä saattoi mennä täysin ohi pieniltä katsojilta mutta osui ja upposi hyvin aikuisiin katsojiin. Samoin molemmissa esityksissä tykkäsin miten hienot esitykset oli saatu aikaiseksi pienellä miehityksellä, Saapasjalkakissa esitettiin ihan vain kahden näyttelijän voimin ja Känkkäränkkää kolmen näyttelijän voimin.

Yksi kesän parhaita päiviä

Tosi usein ne parhaat ideat syntyy hetken mielijohteesta ja niin myös kesäkuun lopulla yhtenä päivänä tapahtui. Meillä oli edellisenä iltana tehty jo alustava suunnitelma päivälle mutta jotenkin se ei ihan iskenyt, vaikka siis suunnitelmissa oli ihan vaan fillarointia, rantsuilua ja illalle pyörähdys Korkeasaareen. Ilman sen suurempaa ajatusta vilkasin Google Mapsista fillarireittiä Korkeasaareen ja siinä samalla se idea syntyi ja lähti elämään. Kysyin molemmilta pojilta, että jaksaako ja molemmat nyökkäili. Kysyttiin vielä pojalta muutaman kerran ja hän vakuutti että jaksaa kyllä polkea edestakaisin. Meiltä matkaa Korkeasaareen on fillarin kanssa noin neljätoista kilometriä.

Fillarimatka oli melko helppo ja kivuton. Kiirettä ei matkalla pidetty vaan välillä pysähdyttiin ihastelemaan maisemia ja pitämään juomataukoa. Menomatkalla tietysti vähän verotti menemistä se kun reitti oli välillä vähän epävarmaa ja piti vilkuilla kartasta. Ei tosiaan oo noi fillarireiti ihan hallinnassa. Vajaa pari tuntia tehtiin matkaa molempiin suuntiin ja perillä Korkeasaaressa ehdittiin myös viettämään reilu pari tuntia. Tankkaushan on tälläselle retkellä, varsinkin lapsen kanssa melko oleellista, niinpä Korkeasaaressa paineltiinkin melko suoraan jäätelölle ja kotimatkalla pysähdyttiin mäkkäriin syömään. Pysy tasapaino tällä tavalla, ettei liian terveelliseksi päässyt menemään.

Päivästä voisi sanoa, että varmaan yksi tämän kesän parhaita päiviä. Se oli jo itselle saavutuksena ihan kiva mutta kun miettii pojan osalta niin se oli tosi iso juttu, ihan mieletön. Matkaa koko reitille tuli fillarilla pikkasen vajaa 29km ja kävelyä Korkesaaressa noin 5km, joten vois kai sanoa, että melko ok. Eikä reissu tainnut olla pojalle liian rankka, sillä sanoi, että tehdään sama vielä kesän aikana uudestaan. Olin kyllä niin ylpeä mun pojista, molemmat jaksoi päivän tosi hienosti!

Boom Kah ja Että mitähän v*ttua?

Heip taas pitkästä aikaan! Palataan samantien ajassa taaksepäin ja kesän alkupuolelle Helsinki-päivään. Helsinki-päivälle Stadissa on paljon kaikkea kivaa ohjelmaa joka puolella kaupunkia ja jos haluaisi ehtiä niistä useampia näkemään ja kokemaan, niin päivän saisi aikatauluttaa aika tiukasti. Itse kyllä katselin useampaakin juttua ja jätettiin niitä ajatuksia ja mahdollisuuksia roikkumaan vähän niinkun varasuunnitelmaksi, sillä meille Helsinki-päivän juttu oli kuitenkin se Kaisaniemen konsertti. Tänä vuonna tuonne Radio Aallon Helsinki-päivän konserttiin oltiin taas saatu iso nippu kovia artisteja ja olihan ne päästävä näkemään. Mutta tänä vuonna me tehtiin se poikkeus, että lähdettiin konserttiin koko perheen voimin eli poika mukaan. 

Päivä startattiin meidän osalta Kallion paloasemalta, missä oli avoimet ovet. Se oli jo kova juttu ja sinne olisi voinut käyttää aikaa enemmänkin. Toivottavasti näitä avoimia ovia tulisi paloasemalle useamminkin, että pääsisi uudestaan tutustumaan niihin kaikkiin jänniin juttuihin mitä siellä oli. Vaikka siisteintä ehkä kuitenkin oli se paloletkulla veden ruiskuttaminen. Se oli selkeästi ihan törkeän jännää mutta myös niin mielettömän kivaa, sen näki jo pelkästään pojan ilmeistä.

Mentiin Kaisaniemeen heti puol kolmen aikaan kun konsertti alkoi ja Robin starttasi päivän. Ihan ei alkua ehditty nähdä ja kuulla, kun etsittiin väentungoksessa sinne pyörätuoleille varatuille paikoille, sillä väkeä oli aivan järjetön määrä liikkeellä. Ehdittiin kuitenkin kuulla, nähdä, fiilistellä ja ehkä jopa vähän kirkua Robinia. Äiti ja poika tykkäsi, ja sehän riittää. 

Ajatus oli, että kuunnellaa Robinin jälkeen Anssi Kela ja JVG ja lähdetään käymän kaupungilla syömässä, sillä aikaa kun Maija Vilkkumaa ja J. Karjalainen esiintyy. Tosin se idea kuoli omaan mahdottomuuteensa, sillä liikkuminen pyörätuolin ja pienen lapsen kanssa olisi ollut turhan haastavaa siellä ihmismassassa ja päädyttiin jäämään koko päiväksi siihen alueelle. Onneksi meidän vieressä oli koju missä jaettiin ilmaiseksi pizzapaloja ja meillä oli reput selässä täynnä juotavaa ja jotain herkkuja joten ei tuo ollut huono ratkaisu ollenkaan.

Koko perhe laulettiin nätisti yhdessä Sannin tahdissa "Että mitähän vittua" ja perään fiilisteltiin ihan täysillä Juha Tapiota, joka nousi kaikkien suosioon. Juha Tapio oli livenä ihan mahtava. Oon tykännyt aina, että Juha Tapio on ihan jees mutta nyt kun livenä pääsi näkemään ja kokemaan, niin kaverihan on ihan mahtava. Huikea yllätys oli vielä kun lavalle Juha Tapion kanssa jossain vaiheessa ilmestyi Mike Monroe ja poika tökkäsi mua ja sanoi "Äiti, toi on se Mike Monroe, se on tuomarina siinä yhdessä ohjelmassa". Oli sandi yllätys, että poika Monroen tunnisti, sillä oltiin J:n kanssa ihan varmoja, ettei poika olisi Monroeta tunnistanut.

Illan kohokohta oli ehdottomasti Cheek. Nimittäin poika pääsi nyt ekaa kertaa näkemään Cheekin livenä, yhden suurimmista idoleistaan. Sen sijaan, että poika olisi hyppinyt ja tanssinut mukana, niin toinen kiipesi isänsä syliin istumaan ja tuijotti aivan haltioituneena vaan lavalle ja taputti muiden mukana. Voi toista, aivan ihana. Cheek oli hyvä mutta jos multa kysytään niin ei ehkä ihan niin hyvä kun on ennen ollut. Siinä kohtaa ilta ehkä räjähti jo käsiin kun Elastinen tuli Cheekin kanssa lavalle, pojan kaksi suurinta idolia lavalla yhtä aikaa. Vielä kun sinne olisi saanut Robinin ja Sami Hedbergin samaan aikaan niin en edes tiedä miten päin poika olisi sen jälkeen ollut. Nähtiin itseasiassa Hedberg ohimennen kaupungilla kun tuonne Kaisaniemeen käveltiin ja se oli pojalle jo iso juttu.

Oli kyllä ihan mahtava konsertti ja päivä. Ja mikä parasta, oli viettää se koko perheen kesken, ettei taas tarvinnut jättää poikaa jonnekin hoitoon, vaan voitiin nauttia ja fiilistellä koko perheen voimin. Ja taas poika näytti sen taistelipuolen itsestään, että vaikka päivä oli pitkä niin hienosti toinen jaksoi ilman turhia kiukutteluja, sillä kyllähän sellainen reilu seitsemän tunnin festarifiilistely jo vähän alkaa tuntumaan itse kenelläkin. Ja mitä muuten niihin konsertin järjestelyihin tulee, niin ei meillä ainakaan ollut mitään valittamista, vaikka niitä niin kovasti konsertin jälkeen arvosteltiin ja haukuttiin.