Dublin, part 2

Dublinin matkan tärkein juttu oli tietysti ne J:n MM-kisat, minkä takia oltiin koko reissussa. Vaikka kisat alkoi vasta alkuillasta, niin kyllä se koko päivä vähän meni niissä kisoissa. Aamulla ensin nukuttiin rauhassa vähän pidempään ja nautittiin rauhallisesta aamusta, sillä tiedossa oli, että kisoissa saattaa mennä melko myöhään ja edesssä olisi siis melko pitkä ja raskas päivä. Käytiin hyvissä ajoin viemässä J:n kisakamat kisapaikalle, mikä oli kai jonkinlainen kahvilan ja yökerhon yhdistelmä, ja sitten käytiin vähän nollaamassa ajatuksia muualle ja käytiin shoppailemassa. Jotenkin taas koomista, kun reissuun lähdettäessä mietittiin, että ei kai nyt Dublinissa tule mitään shoppailtua mutta niin sitä taas survottiin ja ängettiin matkalaukkua kiinni kotiinlähtiessä, kun jotenkin oli kai laukut kutistunut viikon aikana tai jotain.

Oltiin kysytty hyvissä ajoin kisojen järjetäjältä lupaa, että saahan meidän poika tulla kisoihin mukaan ja niinpä L oli ainoa lapsi paikalla. Vähän alkuun arvelutti, että mitähän illasta tulee sillä paikka alkoi olla jo melko aikaisessa vaiheessa ihan täynnä ja baari oli auki, sekä tarjolla oli ilmaista olutta. Poika jännitti J:n kisoja tosi paljon ja oli innokkaasti kannustamassa isäänsä, mikä oli todella liikkistä. Muuten meillä oli pojalle viihdykkeeksi mukana sellaisia pyyhittäviä puuhakortteja, missä oli pieniä erilaisia tehtäviä, joihin jaksaa just ja just keskittyä tuollaisessa paikassa ja tietysti se tabletti. Poika oli sen verran liikkis näky tuolla kisoissa, että useampi otti pojasta valokuvan kun toinen niin keskittyneesti nautti tabletilla pelaamisesta, kun kaikki muut ympärillä seurasi ja kannusti kahviskaboja. J:n kisat jäi siihen ekalle kierrokselle, mikä tietysti vähän harmitti mutta toisaalta kisoissa oli niin huikea tunnelma ja kokemuksena ne oli niin hienot, että oli vaan mahtavaa kun päästiin osallistumaan. Ja ilta tosiaan venähti, sillä vasta puolen yön aikaan päästiin lähtemään takaisin hotellille, vaikka yhtään ei jääty vetkuttelemaan kisapaikalle voittajan ratkeamisen jälkeen. Poika sai vielä urheasta jaksamisestaan yhdeltä kisajärjestäjältä "palkinnoksi" kisojen hienon julisteen ja frisbeen, mikä antoi taas lisää intoa, niin että toinen jaksoi kävellä takaisi hotelliin ilman ongelmia.

Vaikka matkoilla tykätäänkin kiertää kaikkia perinteisiä turistinähtävyyksiä niin museot jää meiltä silti monesti välistä. Nyt yhtenä sadepäivänä päätettiin tehdä tähän poikkeus ja käytiin Dublinissa pyörähtämässä Luonnontieteellisessä museossa. Pakko myöntää, että tähän kyllä vaikutti paljon se sateinen sää, sekä se, että museo oli ilmainen. Mutta ei ollut ollenkaan huono kokemus, vaikka jossain vaiheessa alkoi jo vähän kuvottamaan ne seiniä peittäneet eläinten päät ja hieman epäonnistuneet täytetyt eläimet siellä lasien takana. Toisaalta taas, poika tykkäsi ja oli ihan innoissaan, joten ehdottomasti kannattava käynti.

Ihan meidän loman lopulle osui Dublinissa vielä Pride-kulkue ja tietysti mentiin sitä seuraamaan, kun se siitä ihan vierestä meni. Halusin, että poika saa sen nähdä ja kaikkea mitä se piti sisällään. Kulkue hämmensi poikaa jonkun verran, sillä aiheesta ei meillä ole vielä kotona kauheasti puhuttu. Ihan ei tainnut poika vielä sisäistää sitä kulkueen sanomaa ja mitä se tarkoittaa jos poika tykkää toisesta pojasta ja tyttö toisesta tytöstä, sillä kyllähän hänkin tykkää omista kavereistaan, ketkä ovat poikia. Päädyttiin kuitenkin lopulta siihen, että jokainen saa itse päättää kenestä tykkää, eikä se ole syy kiusata tai syrjiä ketään. Ja siitähän on ihan hyvä aloittaa.

Poika sai valita vielä vikana iltana ruokapaikan ja päädyttiin lopettamaan loma sinne, mistä se myös alkoi eli Hard Rock Cafehen. Loistava valinta. Dublin oli kiva kaupunki, sellainen söpön pieni. Ihmiset oli todella iloisia ja ystävällisiä, ja he puhuivat aivan ihanasti sillä Irlantilaisella aksentilla. Silti jotain puuttui, sitä jotain minkä takia haluaisin lähteä sinne uudestaan. En sano, ettenkö koskaan lähtisi Dubliniin uudestaan mutta ei nyt ainakaan ihan hetkeen. Silti oon iloinen, että päästiin siellä käymään ja viettämään hieno viikko.

Thank you Dublin!

What a weekend

Ohhoh, olipahan taas viikonloppu viikko sitten. J tosiaan pääsi torstaina sairaalasta himaan ja samantien suunnattin Punavuoreen hakemaan kahvipapuja, vaikka itse ehkä haaveilin rauhallisesta lounaasta yhdessä. J nimittäin oli ilmoittautunut lauantaina oleviin Aeropressin SM-kisoihin. Täysin normaalia toimintaa heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen, varsinkin kun kotiutumisen jälkeen kotona jatkuu antibiootti iv:nä vielä muutaman viikon ajan, eikä siis ole vielä täysin kunnossa.

Yleensä en puutu mitenkään J:n kahvijuttuihin mutta tällä kertaa hyvin pienellä panoksella osallistuin maisteluun kun J etsi sopivaa reseptiä, millä lähtisi kisaamaan. Ajattelin nyt olla kiltti ja yrittää edes auttaa, kun toisen oma makuaisti ei kunnolla toimi tuon antibiootin takia. En vaan koe olevani mikään kauhean ihanteellinen maistelija, sillä en juo kahvia koskaan mustana vaan aina maidon ja sokerin kanssa. Enkä myöskään osaa selkeästi erotella kahvista mitä vivahteita ja makuja kahvista voi erottaa, enemmänkin voin kertoa maistuuko kahvi hyvälle vai pahalle, onko se liian kitkerää vai ei.

Lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä ja hiljaa mielessäni mietin, että jos ei kisassa pitkälle pärjää niin voidaan ainakin mennä Kaivariin aurinkoon jätskille. Voin rehellisesti myöntää, että harmitti aika paljon kun aurinkoinen kaunis päivä meni sisällä, vaikka toisaalta oma olo oli myös melko surkea, sillä samantien kun J kotiutui puhkesi kunnon flunssa allergiaoireiden kaveriksi. 

 Ei kuitenkaan päästy jäätelölle, koska kisat meni hyvin. Ennen finaalikierrosta kysyin J:ltä, koska MM-kisat on ja toinen vastasi väliinpitämättömästi että älä niitä mieti vielä. Sen jälkeen kun J oli julistettu voittajaksi ja juhlinut uutta suomenmestaruuttaan, kysyin joko nyt saa kysyä, että milloin ne MM-kisat ihan oikeasti on. Kolmannet aeropressin SM-kisat ja J:n toinen suomenmestaruus. Ja ne MM-kisat on kesäkuun lopulla Dublinissa. Kivaa, Irlannissa kun ei ole ennen vielä käyty, kelpaa.

Sunnuntaina sitten vietettiin vastapainoksi aikaa taas koko perheen kesken ja lähdettiin Nordikselle katsomaan Helsingin Luistelijoiden järjestämää jääsatua Ruususesta. Alkuun mietin, että onkohan tämä pojan juttu ollenkaan, onko satu Ruususesta liian tyttömäinen ja noloa pojalle, mutta toinen tykkäsi lähteä tuota katsomaan ja hyvin tuntui viihtyvän. En osannut yhtään arvioida kuinka suosittu tapahtuma olisi ja luotin täysin, että lippuja saa vielä hyvin ovelta. Yllätys oli melkoinen kun Nordiksen kulmile tultiin ja nähtiin se väenpaljous, tapahtuma oli tosiaan suosittu mutta onneksi saatiin kuitenkin liput.

Esitys oli hieno ja luistelijat todella taitavia. Kaikkein hellyyttävimpiä oli ehdottomasti ne kaikki pienet luistelijat, joita jäällä näki. Niin hellyyttäviä kun kaikkein pienimmät menivät prinsessamekoissaan ja kypärä päässä jäätä ympäri. Ihania ja niin taitavia. 

Pieni mielensäpahoittaja kuitenkin nosti taas päätään järjestelyiden osalta. Nordiksella pyörätuolien paikat on yläkatsomossa ja lipunmyynnissä kysyttiin vielä, että onhan yläkerta auki ja ovet siellä auki, kun näytti niin pimeältä "On on, kaikki katsomot on auki". Kaikki katsomot tosiaan oli auki mutta se oleellinen kohta, että kaikki ovet ei ollut auki, nimittäin yläkerran ovet ei ollut auki. Yleensä pyörätuoleja ei saa turvallisuussyistä päästää oviaukkoihin mutta nyt oli kuitenkin päädytty niin tekemään. Meille etsittiin oviaukko, mihin J mahtui pyörätuolin kanssa ja sitten meidän piti pojan kanssa etsiä vaan jostain siitä itsellemme vapaat paikat. Tämä ei ollut se ajatus kun tuonne lähdettiin, me lähdettiin perheen kanssa yhdessä katsomaan tuota jääsatua mutta jouduttiin se erillään katsomaan, ei kiva. Koska tiedetään Nordiksen pyörätuolipaikat ja ehkä sitten vähän tyhminä luotettiin, että siellä myös tässä tapahtumassa ollaan, niin ei lähdetty hallille varaamaan paikkoja hyvissä ajoin, kuten nähtävästi olisi nyt pitänyt. Tapahtumaan ei siis myyty paikkalippuja ja niinpä siinä vaiheessa kun kaiken selvittelyn ja vapaan oviaukon etsimisen jälkeen alettiin katsella meille paikkoja, oli luonnollisesti ne ns. parhaat paikat jo varattu. Protestoin aina tuota vastaan, että jos myydään pyörätuolilippu ja samalla lipulla kun pääsee avustaja, niin silloin pitää myös olla järjestettynä avustajan paikka siitä pyörätuolin vierestä. Avustajan on todella vaikea avustaa jos avustajan paikka on jostain ihan muualta. Sillä vaikka saavuttiin paikalle vasta vähän ennen esityksen alkua, niin ilman pyörätuolia oltaisiin löydetty helposti vierekkäiset paikat koko perheelle mutta nyt se oli mahdotonta. Järjestäjien osalta siis ei ihan loppuun asti ajateltu ja suunniteltu juttu. Tästä iso miinus, koska latisti fiilistä aika paljon, vaikka se itse esitys hieno olikin.