maanantai 16. marraskuuta 2015

Valokarnevaalit


Lintsin valokarnevaaleilla ei tänä vuonna käyty kun kerran ja sekin vikana päivänä. Jotenkin tänä vuonna ei oikein innostanut mutta silti haluttiin mennä käymään, kuuluu syksyyn. Mentiin vasta illalla Lintsille ja oli aika järkytys miten kova ruuhka jo parkkikselle oli, paikka oli ihan tukkeessa. Tyhminä oltiin kuviteltu, että poika ehtisi käydä ilmaisissa laitteissa vielä ennen niiden sulkemista ja ennen illan ilotulistusta. Kahdessa ehti käydä, olis ehkä ehtinyt pari enemmänkin mutta kun jonot oli niin kovat niin ei haluttu käyttää koko iltaa jonottamiseen. Toinen mikä jäi tungoksen ja järjettömien jonojen takia välistä oli vohvelit. Onneksi syötiin kotona ennen lähtöä mutta haaveissa oli herkutella jälkkäriksi vohvelit vielä vikan illan kunniaksi, mutta odotellaan niiden kanssa kevääseen ja herkutellaan sitten niillä.


 Valokarnevaalit oli upeat, niinku oli myös Linnanmäen ilotulitus. Loistava päätös Lintsin kaudelle!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Just another Tuesday

Syyslomalle osui meillä melko kivat ilmat ulkoiluun. Meillähän syysloma tarkoitti käytännössä sitä, että pojalla ei ollut kerhoa, eikä puolia harrastuksista. Tiistaille jotenkin osui kuitenkin niin pojalle kuin isälle lääkärikäynnit, ensin pojan aika ja sitten isän aika leikatun jalan kontrolliin. Poika hoiti oman osuutensa todella reippaasti ja niinpä kun aikaa riitti, niin odotellessa ehdittiin Töölön sairaalassa juoda päiväkahvit pullien kanssa. Me ei kuitenkaan jääty Töölöön odottamaan J:n lääkärillä käyntiä, koska riski todella pitkälle odotukselle ei pojan kanssa houkuttanut. Sen sijaan me otettiin pojalle potkulauta alle ja suunnattiin Munkkaan Cafe Torpanrantaan lounaalle.


Matka taittui muuten tosi hyvin ja reippaasti, paitsi kun mulla oli varsinkin toinen kantapää ihan täysin auki ja joka askeleella teki mieli huutaa ja parkua. Selvittiin kuitenkin koko matkan hengissä perille, poika aina odotellen ja hoputellen linkuttavaa äitiä. Vaikka matkaa ei kertynyt kun vajaat neljä kilometriä, niin perillä salaatti maistui todella ansaitulle ja herkulliselle. Myös sinä aikana kun oltiin päästy perille ja ehditty istua pöydän ääreen niin ehti J myös saapua lääkärin luota paikalle. Lääkäri oli onneksi ollut ajallaan ja kaikki mennyt hyvin, niin ehti J mukaan lounaalle.


Ajatus oli lähteä loppu päiväksi kotiin viettämään rentoa koti-iltaa ja vain olla. Ajatus oli kaunis, mutta jo parin tunnin kotona lötköttelyn jälkeen se todettiin mahdottomaksi. Vaatteet niskaan ja suunnattiin Nordikselle lätkämatsiin, IFK-Ilves. Ja onneksi mentiin, sillä ekalla erätauolla nimmareita oli jakamassa legendat Ville Peltonen ja Kimmo Kuhta. Pojalle nimmarit ei merkinnyt ehkä ihan niin paljoa kuin äidille, pojalle ei nämä herrat niin tuttuja olleet. Poika sai nimmarit paperille ja itse hihkuin kuin pikkutyttö kun sain näiden herrojen nimmarit Hifk:n huiviini. Huivin arvo muuten pomppasi tuona iltana taivaisiin.


Huikea ilta ja muutenkin oikein onnistunut päivä. Tällasista päivistä mä tykkään, menossa aamusta iltaan mutta silti rento meno koko päivän ja päikkäritkin ehti ottaa.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Syksyn pyöräretki

Jostain syystä kesällä pyöräily jäi tosi vähälle ja tilannetta yritettiin edes vähän korjata syyslomalla pienellä pyöräretkellä. Vaikka poika polkeekin pyörällä jo ihan hyvin, niin silti tuntui luonnollisemmalta lähteä vielä itse kävellen ilman fillaria, ihan varmuuden vuoksi. J tosin otti fillarin itselleen alleen


Meiltä on Haltialaan noin viitisen kilometriä matkaa ja rohkeasti otettiin se päivän retkikohteeksi. Pojan kanssa sovittiin, että perillä voidaan juoda rauhassa pullakahvit ja jäädä leikkipaikalle leikkimään jos matka sujuu hyvin. Eikä matkalla mitään valittamista ollutkaan, ainut mistä tuli valituksia oli äidin liian hidas tahti. Välillä sai juosta, että mukana pysyi.


Vaikka alkuun päivällä harmitti kun aikaisemmin sovitut leikkipuistotreffit peruuntui ja poika oli pettynyt kun ei päässyt kaverin kanssa leikkimään, niin ei kyllä päivän jälkeen ollut enää kenelläkään tietoa minkäänlaisesta harmituksesta, sen verran onnistunut reissu oli ja hyvä mieli reippaasta pyöräretkestä. Kotimatkalla koukkastiin vielä nopeasti mummilan kautta, missä kävin vähän paikkaamassa hankaantuneita kantapäitä ja niinpä päivän retkellä tuli lopulta mittaa reilu 11km. Ihan kivasti siis ja poika jaksoi hyvin koko retken. Se mikä vielä oli parasta niin illalla ei tarvinnut tapella pojan nukkumaanmenosta, vaan melko nopeasti kun pää osui tyynyyn niin kuului myös tasainen tuhina. Näin meillä siis väsytetään poika, pyöräilytetään pitkän matkaa pullan perässä ja riehutetaan leikkipaikalla.

Kuvat on muuten taas otettu Sonyn Xperia Z5 Compactilla.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Luontopolulla

Oon ennenkin kirjoittanut siitä miten jostain syystä aina syksyisin tulee lähdettyä niin paljon helpommin luontopolulle ulkoilemaan. Tänä syksynä ei siltikään ole turhan usein tullut käytyä ja syksyn ainoat kuvat Uutelan luontopolulta löytyi kuukauden takaa.


Muistan kun kotoota lähettiin luontopolulle niin mietittiin, ettei lähdetä turhaan mitään kahveja raahaamaan termarissa mukana, ei siellä mitään tarvitse. Harmitti ihan älyttömästi siinä kallioilla istuskellessa kun sitä kahvia ei sitten ollut, siinä olis ollut hyvin aikaa hörppiä kupillinen samalla kun poika juoksenteli ja kiipeili rannalla ja kallioilla.


Tilasin itselleni uuden puhelimen tänä syksynä ja sain sen vähän ennen tota Uutelassa käyntiä ja niinpä kaikki nämä kuvat luontopolulta on uudella puhelimella otettuja. Koska puhelimen kamera on itsellä se mitä tulee eniten käytettyä, niin olen todella tyytyväinen näiden kuvien laatuun, vaikka nämäkin kuvat oli vasta vain harjoittelua ja taistelua auringon häikäisyä vastaan, eikä vielä sitä parasta mitä tämänkin puhelimen kameralla voi saada. Puhelimena siis Sonyn Xperia Z5 Compact.