lauantai 20. syyskuuta 2014

Kurpitsakarnevaalit

Tänään vihdoin sain aikaiseksi lähteä käymään Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Oon pitkään nähnyt FB:ssä muiden kavereiden kuvia ja kehuja paikasta, sekä monesti on ollu puhetta, että pitäis mennä käymään mutta niin se on jäänyt. Nyt Pajutallilla on käynnissä Kurpitsakarnevaalit ja siinä oli nyt se riittävä syy lähteä käymään. (Varoitus, luvassa paljon kuvia ja todella vähän asiaa!)


Aivan ihastuttava paikka, tykättiin pojan kanssa molemmat. Muutenkin kun tykkään kaikista erilaisista tapahtumista, ja nykyään tietysti tapahtumista missä ollaan jollain tavoin otettu lapset huomioon, niin tää oli ihan loistava, paljon kivaa sekä äidille, että pojalle. Karnevaaleilla oli ihanien syysistutuksien ja koristeiden lisäksi ihan liikaa kaikkia houkutuksia, mutta myös lasten iloksi (ja miksei myös aikuisten) eläimiä, karusellia, narunvetoa, vohveleita, peikkometsää jne.

Meillä ainakin oli pojan kanssa tosi kiva iltapäivä tuolla, ja mikä ihan parasta niin selvittiin ilman minkäänlaisia raivareita ja kinasteluja. Ja mikä ihmeellistä niin selvittiin tyhjin käsin tuolta pois. Tai no, jos ei pojan öklötysmakeaa vaahtokarkki-pelletikkaria lasketa, niin tyhjin käsin. Karnevaalit jatkuu vielä huomenna sunnuntaina, eli jos kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti mennä käymään, vielä ehtii. Itse haluan päästä käymään tuolla vielä uudestaan ilman mitään tuollaista tapahtumaa niin että tuohon itse paikkaa pääsee tutustumaan paremmin. Mutta näistä kurpitsakarnevaaleista vois tehdä vaikka ihan perinteen syksyyn.

torstai 18. syyskuuta 2014

Parempaa Seppälää

Seppälä ei ole kuulunut enää vuosiin niihin kauppoihin missä käyn. En tiedä mistä tai milloin tämä asenneongelma Seppälää kohtaan on alkanut, mutta moneen vuoteen ei ole tullut edes kunnolla vilkaistua Seppälän suuntaan, ennen kuin nyt. Muutaman kerran oon nyt tässä melko lähiaikoinan käynyt pyörähtämässä Seppälässä ja käynyt hypistelemässä heidän tarjontaa. Ihan kivoja juttuja on näkynyt mutta joku asenneongelma on pitänyt huolen, että aina olen poistunut tyhjin käsin. Kaaren karnevaaleilla viime viikonloppuna oli Seppälässä tarjous koko valikoimasta -20% ja voi kai taas vaan sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti. Rohkaistuin ostoksille. Itselle löytyi jotain ja samoin pojalle. Noita samoja lasten huppareita olin jo aikasemmin käynyt hypistelemässä, mutta jotenkin hinta tuntui kovaksi Seppälän vaatteille ja siksipä ne on aina jääneet sinne hyllyyn.



Vaikka liikkeessä näkyi paljon muutakin kivaa, niin silti Seppälästä tulee aina mieleen vaan Cheekin biisin sanat "päällä parempaa Seppälää", onko se väärin vai onko Seppälä ihan ok?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Lätkämatsissa

Oltiin eilen viemässä poikaa kerhoon kun radiosta tuli mainos "HIFK-Sport Jäähallilla klo 18.30" ja siitä se ajatus lähti. Kysyttiin pojalta haluaako lähteä lätkämatsiin ja kun vastaus oli myönteinen niin ei muuta kun soittamaan lippua. Mentiin koko perhe kivasti yhdellä lipulla, kun alle 7-vuotiaat pääsee kotipeleihin ilmaseks jos istuu sylissä. Kauheella kiireellä kruisattiin pojan kerhon jälkeen kotiin, missä lennossa suihku, puhtaat vaatteet, evästä suuhun ja taas kiireellä menoks.

Äidiltä pojalle?

Vaikka poika oli kovin innoissaan lätkämatsiin menosta, niin ei se peli kovin kauaa jaksanut kiinnostaa. Onneks siinä pt-katsomossa on takana tilaa missä voi vähän juoksennella ja penkkiriveillä kiipeillä. Jossain vaiheessa todettiin parhaaksi antaa pojalle kiltisti vaan puhelin kouraan, että saa pelata, niin saa muut keskittyä peliin.


Taas melko sporttinen päivä, kun ensin reilu parituntinen salilla ja sitten hallille (popparit kädessä) seuraamaan kun toiset urheilee. Kyllä kelpaa. Ja ainahan lätkää on ilo käydä katsomassa kun pisteet jää himaan. Ja vielä aika murskavoitolla. Tosin on myönnettävä, että ekat pari erää oli kyllä vähän jännää menoa. Kolmannessa erässä maalien myötä myös nousi fiilis hallissa vähän, eikä enää tarvinnut kuunnella niin paljoa vieraan kannattajien huutoja siitä selän takaa.

Home is where the heart is #IFK

maanantai 15. syyskuuta 2014

Mielensäpahoittajan viikonloppu

En tiedä mikä nyt oikein vaivaa, mutta kun ei mikään oikein jaksa innostaa. Viikonloppuna oli vielä jotenkin ihan mielensäpahoittaja fiilis, jotenkin vähän kaikki ärsytti, ihan pienet ja turhatkin asiat. Tosin netissä eteen osui mielensäpahoittaja-testi ja se kyllä antoi tulokseksi mielensäpahoittajan vastakohta, hah.


Perjantaina käytiin illalla Korkeasaaressa Kissojen yössä, eikä jostain syystä sekään jaksanut oikein innostaa, vaikka olinkin sitä odottanut jo hetken. Päästiin kuitenkin seuraamaan ihan ikkunan vierestä kun leijonan pennut saalistivat ja leikkivät, mikä oli todella hauskaa seurattavaa. Aivan ihania. Eläimet oli muutenkin aika hyvin virkeinä ja liikkeellä, mutta kun väkeä oli Korkeasaaressa ihan älyttömästi niin liikkuminen siellä massoissa ei ollut kovin mieluisaa. Oon silti tyytyväinen, että vaikka ei nyt kauhean kauaa jaksettu tuolla olla, että kuitenkin käytiin.








Poika on ollu nyt vajaan viikon verran vähän kipeän oloinen, nenä vuotaa ja välillä yskittää aika paljonkin, mutta silti kunnolla ei nyt mikään puhkea. Toisinaan vaikuttaa, että nyt se flunssa puhkeaa mutta hetken päästä taas ei mitään ja meno jatkuu täydellä vauhdilla. Oltiin viime viikolla alkuviikosta kaverisynttäreillä missä lähes kaikki oli flunssassa ja seuraavana päivänä alkoi meilläkin pojan nenä vuotamaan ja yskää. Vaikka näin syksyllä flunssaa voi olla melko mahdoton vältellä niin silti ärsyttää todella paljon. Jos olisin tiennyt etukäteen muiden räkätaudista niin olisi bileet meiltä jääny kyllä väliin. Nyt sitten vaan odotellaan ja jännitetään puhkeaako flunssa vai selvitäänkö säikähdyksellä. Mutta pojan käytöksestä kyllä huomaa, että olo ei ihan paras ole, tosi äkäinen ja itkuherkkä. Pojan mieli ailahtelee pahemmin kuin äidillään ja se myös hieman latisti viikonloppuna tunnelmaa useaan kertaan. Ja jostain syystä äiti on aina se paha.


Lauantaina pyörähdettiin Kaaressa karnevaaleilla, kun ajateltiin että saadaan yhdistettyä kauppareissu ja pojalle jotain kivaa piristämään. Oli kasvomaalausta, ilmapalloja, hai-maskottia, vähän uusia vaatteita, lelukaupassa käyntiä ja sitten kunnon itkupotkuraivareita. Ja tietysti äidille. Voin kertoa, poskessa ollut haamu oli hyvin erinäköinen kotiinlähtiessä. Ja sekin oli äidin vika, tietysti.

Onneks joku sentään osaa ottaa rennosti

lauantai 13. syyskuuta 2014

Lähes liikunnallinen

Viime viikko oli jotenkin tosi urheilullinen, siis meidän mittapuulla. Salilla käytiin neljänä päivänä, keskiviikko oli ainoa välipäivä mutta sillon oltiin illalla pojan uimakoulussa eli puolisen tuntia pulikoitiin vedessä. Myös muutama iltalenkki käytiin viikolla ja sit kokeiltiin jotain ihan uutta, nimittäin korista. Alkuviikon iltalenkillä havahduttiin, että ihan meidän vierestä löytyy koris korit ja niinpä koukkaistiin viikolla urheilukaupan kautta ja käytiin hakemassa koripallo. En oo korista heitelly sitten koulun liikuntatuntien jälkeen, ja sielläkin pyrin välttämään osallistumista koko lajiin, ei koskaan ollu suosikkeja, niin oli aika mielenkiintoinen fiilis lähteä heittelemään koreja.


Korien heittely osoittautu tosi kivaks ja kuin ihmeenä ne korit myös upposi, eikä kaikki heitot menny ohi tai kimmonu reunoilta takasin. Yritettiin pojallekin opettaa pallon pomputtamista mutta kun se ei heti ekalla lähtenyt täydellisesti onnistumaan niin kiinnostus lopahti siihen ja pätkä keksi muuta tekemistä itselleen kentän reunalta. Vajaa pari tuntia kuitenkin viihdyttiin heittelemässä ja oli kivaa.


Ennen koriksen heittoa käytiin pyörähtämässä tossa lähellä olevalla kentällä, kun tivoli aukesi sinne nyt viikonlopuksi. Avajaispäivänä jaettiin lapsille ilmapalloja, ja koska poika tykkää niin kovin palloista, niin käytiin sieltä pallo hakemassa. Samalla vähän vilkuiltiin laitteita ja niiden turvarajoja jos oltaisiin uudestaan poikettu tivoliin ihan laitteisiin, mutta eipä tarvinnut mennä. Tosi monissa laitteissa pituusraja oli 120cm ja lyhkäsemmät aikuisen seurassa, sepä ei ilahduta meidän n.110cm poikaa. Poikaa ei juurikaan innostanut laitteet mihin olisi pituus yksin riittänyt, niin sovittiin, ettei mennä tivoliin ollenkaan vaan mennään mielummin käymään taas kerran lintsin ilmaisissa laitteissa ja näin säästetään 60€, mitä ne kaksi ranneketta olisi tivolissa maksanut. No, saatiinpa tivolista nyt ainakin ilmapallo.